Minulle on muodostunut seuraavanlainen (harhainen?) käsitys siitä, miten vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat Raamatun lukemiseen:
Saarnaajat tietenkin lukevat Raamattua, mutta yksityiset ihmiset eivät niinkään. Pidetäänkö sitä jopa pahana, jos ihminen lukee Raamattua ominpäin ilman Pyhän Hengen ohjaamaan saarnaajan opastusta? Millaista sitten on vanhoillislestadiolaisen kodin hartauselämä, jos siihen ei Raamatun lukeminen kuulu?
Kumotkaa/vahvistakaa ennakkokäsitykseni.
Saarnaajat tietenkin lukevat Raamattua, mutta yksityiset ihmiset eivät niinkään. Pidetäänkö sitä jopa pahana, jos ihminen lukee Raamattua ominpäin ilman Pyhän Hengen ohjaamaan saarnaajan opastusta? Millaista sitten on vanhoillislestadiolaisen kodin hartauselämä, jos siihen ei Raamatun lukeminen kuulu?
Kumotkaa/vahvistakaa ennakkokäsitykseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Raamatun lukemista pidetään ehdottomasti hyvänä. Väittäisin, että vl:t lukevat Raamattua vähemmän kuin jotkut muut uskonnolliset ihmiset, mutta huomattavasti enemmän kuin ei-uskonnolliset. Vl:t ovat perinteisesti olleet jalat maassa pitäviä tavallisia ihmisiä, joista on ns. korkeakirkollisuus kaukana. Ainakin minulle on ei-vl tuttuja, joille on ylpeydenaihe se, että on luettu Raamattu kannesta kanteen monta kertaa. Vastaavaa ei tapaa vl:issä. Silti monet tutkiskelevat Raamattuaan, jotkut paljonkin.
Raamatun lukeminen olisi meille itse kullekin hyvä asia.
Jos ei-vanhoillislestadiolaiset uskonnolliset ihmiset ylpeilevät sillä, että ovat lukeneet Raamatun moneen kertaan kannesta kanteen, niin ylpeilevätkö vanhoillislestadiolaiset sitten sillä, että he ovat "jalat maassa pitäviä tavallisia ihmisiä, joista on ns. korkeakirkollisuus kaukana"?
Eikö usein ole näin, että jos ylpeyttä pakenee yhdestä suunnasta, se tulee toisesta suunnasta vastaan? Kultaista keskitietä on vaikea löytää. Niin, siksi kai me tarvitsemmenkin Jeesusta taluttamaan tiellä horjuvaa.
Siis onhan se varmasti niin, että etenkin nuorempi väki vois useammin tarttua Raamattuunkin. Monesti seuroissa puhujat siihen lämpimästi kehoittaakin. Itse olen Raamatun kutakuinkin lukenut. Ihan kaikki Mooseksen kirjojen lakiosuuksia en nyt jaksanut tosin läpi kahlata, mutta toisaalta tiedänpä nyt mistä nekin löytyvät!
Varmaan aika monessa kodissa hartaus liittyy yhteisiin siioninlaulutuokioihin. Harvemmin varmaan kenenkään kotona eritoten pysähdytään jotain Raamatunkohtaa yhdessä lukemaan, kun seuroja järjestetään nykyään niin usein, että jokaisella on mahdollisuus (toivottavasti) käydä niissä sanan kuulossa. Tämä ei silti tarkoita tietenkään, etteikö kotonakin voisi varsin hyvin Raamattua yhdessä lukea.
Kehoitetaan lukemaan. Se kenellä on uskon asiat kohdillaan lukee monesti mielellään Raamattua. Jos keskustelee muiden ihmisten kanssa Raamatusta, niin silloin tulee luettua myös. Seuroissa luetaan paljon erilaisia Raamatun kohtia. Joskus kelailee niitä kohtia myös jälkeen päin.
Kodissa on hyvä lukea Raamattua lapsille.
kehoitettiin rippikoululeirillä, muistan... ja itse olen lukenut Raamattua.
Vl:t pitävät raamatunlukua arvossa, ei missään nimessä pahana. Joku lukee enemmän ja useammin, toinen harvemmin. Isoa ääntä lukemisista ei pidetä.
Kodin hartauselämää on myös elävän Jumalan sanan kuuleminen (esim. kotiseurat, raamattuluokat), Siionin laulujen ja virsien laulaminen, rukoukset jne.