Lähisukulainen sekoilee. Skitsofreniaan viittaavia mielenhäiriöitä on todettu jo aiemmin sairaalahoidossa. Silloin häntä vietiin vastoin hänen omaa tahtoaan, omaisten voimin. Hän pääsi silloin liian aikaisin pois, ja nyt on h-hetki taas käsillä.
Onko kokemuksia kellään? Miten pitäisi viedä, joku lähi-omainen vai pitääkö hälyyttää henkilökuntaa paikalle? Mikä on inhimillisin tapa? Nöyryytys on varmaan aikamoinen kummassakin.
Miten viedä jakomielitautinen sairaalaan?
21
608
Vastaukset
- rgt3r5h
ambulanssi on paras tapa.
- taju pois
Suosittelen huumaamista.
Ambulannsi ja lähisukulainen mukaan olis mun ehdotus.
Kiitos teille kaikille. Nyt jäi sitten enää kysymys, että missä vaiheessa. Mikä on sellainen raja, että pitää puuttua?
- syysruusu
Onko oireilut sellaisia, että hän voisi olla vaaraksi itselleen tai muille?
syysruusu kirjoitti:
Onko oireilut sellaisia, että hän voisi olla vaaraksi itselleen tai muille?
En usko. Mutta eristäytyy, hänen pitää jopa kysyä lupaa joltain toiselta voimalta (peliksi hän sitä kutsuu) jos hän saa vastaanottaa vieraita. Hän kuulee ääniä. Jos sanoo vähänkin vastaan tai arvostelee, on osa tätä peliä, eikä saa enää yhteyttä häneen. Vainoharhaisuus on vissiinkin päivittäinen, kaikki mikä menee pieleen on jonkun tekosia eikä pelkkiä sattumia.
Mä en tiedä kuinka suuren osan päivästä hän pelkää. Mutta ainakaan hän ei tajua että tämä hänen pelinsä ei tapahdu oikeasti. Eikä häntä ole "sallittu" kertomaan siitä sen kummemmin, tai meille tapahtuu jotain pahaa. Kaikki meidän lähiomaisten sairastelut ja muut vastoinkäymiset tapahtuvat siksi koska hän on mennyt vastoin Pelin sääntöjä. Ite en kerro enää jos jotain negatiivistä on tapahtunut, ettei hän luulis sen olevan hänen syytä.
Ei elämän kuuluu olla tuollaista? Ja taas kun tätä palstaa lukee ja yrittää ymmärtää, onko elämä pakkohoidossa sairaalassa / rankka lääkitys sen parempaa? Mitä voi tehdä helpottaakseen toisen oloa?
Kiitän kaikkia jotka osallistuvat keskusteluun, tämä on niin kipeä asia ja kaikki mielipiteet ja muut auttaa hahmottamaan.- ei omia diagnooseja
m.miina kirjoitti:
En usko. Mutta eristäytyy, hänen pitää jopa kysyä lupaa joltain toiselta voimalta (peliksi hän sitä kutsuu) jos hän saa vastaanottaa vieraita. Hän kuulee ääniä. Jos sanoo vähänkin vastaan tai arvostelee, on osa tätä peliä, eikä saa enää yhteyttä häneen. Vainoharhaisuus on vissiinkin päivittäinen, kaikki mikä menee pieleen on jonkun tekosia eikä pelkkiä sattumia.
Mä en tiedä kuinka suuren osan päivästä hän pelkää. Mutta ainakaan hän ei tajua että tämä hänen pelinsä ei tapahdu oikeasti. Eikä häntä ole "sallittu" kertomaan siitä sen kummemmin, tai meille tapahtuu jotain pahaa. Kaikki meidän lähiomaisten sairastelut ja muut vastoinkäymiset tapahtuvat siksi koska hän on mennyt vastoin Pelin sääntöjä. Ite en kerro enää jos jotain negatiivistä on tapahtunut, ettei hän luulis sen olevan hänen syytä.
Ei elämän kuuluu olla tuollaista? Ja taas kun tätä palstaa lukee ja yrittää ymmärtää, onko elämä pakkohoidossa sairaalassa / rankka lääkitys sen parempaa? Mitä voi tehdä helpottaakseen toisen oloa?
Kiitän kaikkia jotka osallistuvat keskusteluun, tämä on niin kipeä asia ja kaikki mielipiteet ja muut auttaa hahmottamaan.Terveuskeskuslääkäriin ensin ja hän antaa lähetteen potilaalle tai potilaan
tuojalle riippuen kumpi on järjissään. ei omia diagnooseja kirjoitti:
Terveuskeskuslääkäriin ensin ja hän antaa lähetteen potilaalle tai potilaan
tuojalle riippuen kumpi on järjissään.Juu. Tuutko auttamaan? Saamaan hänet terkkariin? Mä voin marssia rinnalla, antakoon vaan mullekin diagnoosin jos olen sen tarpeessa.
Se on helppoa sanoa ettei pidä laatia omia diagnooseja. Ei pitäisikään. Mutta jos vetoaa siihen vaikka näkee että toinen voi henkisesti huonosti, niin onko se silloin vain vastuunpakoa? Olis kuule niin helppoa sanoa että tää ei kuulu mulle.- ei omia diagnooseja
m.miina kirjoitti:
Juu. Tuutko auttamaan? Saamaan hänet terkkariin? Mä voin marssia rinnalla, antakoon vaan mullekin diagnoosin jos olen sen tarpeessa.
Se on helppoa sanoa ettei pidä laatia omia diagnooseja. Ei pitäisikään. Mutta jos vetoaa siihen vaikka näkee että toinen voi henkisesti huonosti, niin onko se silloin vain vastuunpakoa? Olis kuule niin helppoa sanoa että tää ei kuulu mulle.Taidan jättää sen avun väliin tahtovat olla pahapäisiä voivat vaikka kumauttaa
mua kupoliin olen nähnyt muutaman tapauksen,onnea lääkäriin viennille. - uhkapalaamista
m.miina kirjoitti:
En usko. Mutta eristäytyy, hänen pitää jopa kysyä lupaa joltain toiselta voimalta (peliksi hän sitä kutsuu) jos hän saa vastaanottaa vieraita. Hän kuulee ääniä. Jos sanoo vähänkin vastaan tai arvostelee, on osa tätä peliä, eikä saa enää yhteyttä häneen. Vainoharhaisuus on vissiinkin päivittäinen, kaikki mikä menee pieleen on jonkun tekosia eikä pelkkiä sattumia.
Mä en tiedä kuinka suuren osan päivästä hän pelkää. Mutta ainakaan hän ei tajua että tämä hänen pelinsä ei tapahdu oikeasti. Eikä häntä ole "sallittu" kertomaan siitä sen kummemmin, tai meille tapahtuu jotain pahaa. Kaikki meidän lähiomaisten sairastelut ja muut vastoinkäymiset tapahtuvat siksi koska hän on mennyt vastoin Pelin sääntöjä. Ite en kerro enää jos jotain negatiivistä on tapahtunut, ettei hän luulis sen olevan hänen syytä.
Ei elämän kuuluu olla tuollaista? Ja taas kun tätä palstaa lukee ja yrittää ymmärtää, onko elämä pakkohoidossa sairaalassa / rankka lääkitys sen parempaa? Mitä voi tehdä helpottaakseen toisen oloa?
Kiitän kaikkia jotka osallistuvat keskusteluun, tämä on niin kipeä asia ja kaikki mielipiteet ja muut auttaa hahmottamaan.kertoiko kuulleensa ääniä? kysy niistä..
ei omia diagnooseja kirjoitti:
Taidan jättää sen avun väliin tahtovat olla pahapäisiä voivat vaikka kumauttaa
mua kupoliin olen nähnyt muutaman tapauksen,onnea lääkäriin viennille.Hah :))) Sorppa mun eilinen takakireys, ja kiitos tsempeistä. Ne tulee tarpeen.
uhkapalaamista kirjoitti:
kertoiko kuulleensa ääniä? kysy niistä..
Taidat olla oikeassa. Ei hän halua kertoa niistä. Jos hän kertoo, meille sattuu jotain pahaa. Kaikki kipeästä selästä auton naarmuttamisesta menee sen piikkiin. Mutta jotenkin on vaan päästävä sinne näkemään mitä hän näkee eikunsiis kuulee.
Aika oudosti ihminen toimii kriiseissä, kun ensin luin tuota sun juttua, aattelin että ja mitä se nyt hyödyttää. Mutta nyt kun olen yön miettinyt, niin se tuntuu todella järkevältä ja itsestäänselvyydeltä. Joten kiitos!
- Saman kokenut
Itselläni ei auttanut kuin odottaa, että äitini oli niin sekaisin, että epäili salaliittoja jokapuolella, terveyskeskukseen en saanut, koska häntä ei mikään kuulemma vaivannut. Lopulta äitini uskoi, että minä olen vaarassa ja lupasin mennä kuuntelemaan mikä minua uhkaa. Otin sukulaisen henkiseksi tueksi ja soitin ambulanssin. Ovikelloa mentiin sitten soittamaan ambulanssiväen kanssa, itse pelkäsin, että äitini nostaa metelin eikä suostu mukaan. Todella ammattitaitoinen henkilökunta sai äidin rauhallisesti mukaansa. Tosin jouduttiinkin sitten aluksi päivystykseen odottamaan lähetettä. Oli antoisa parituntinen höpöjuttuineen. Sitte lääkärille ja saatiin lähete. Lopulta ajoin äidin omalla autollani sairalaan ja hyvin meni. Ei laittanut siinä vaiheessa enää hanttiin. Siitä sitten suljetulle ja nyt äiti taas monen kuukauden jälkeen pärjäilee itekseen. Raskasta oli, tsemppiä sinulle. Minun piti kyllä päästää tilanne aika pahaksi ennen kuin hoitoon saanti onnistui.
Lämmin kiitos sun tarinasta! Äidistä on mullakin kyse.
Saimme hänet osastolle jo noin kolme vuotta sitten. Hän ei siellä kauan ollut kun ne jo päästivät kotiin. Sillä tiellä nyt ollaan. Epäilen ettei hän itse missään vaiheessa täysin omaksunut sitä diagnosia mitä lääkäri antoi. Ja nyt näyttää siltä että toinen reissu siis on edessä. Hän jo tietää mitä odottaa, ja osaa vastustaa. Eikä myöskään luota meihin, ei kerro enää mitä pelkää. Emme ole hänen silmissä enää hänen puolella, vaan kuulumme pahiksiin.
Ei kai tässä auta muu kuin odottaa. Ja toivoa että hänen elämänsä on siedettävä, ja sisältää muutakin kuin pelkoa ja ahdistusta :/
- tsemppiä sulle
Onko hän saanut jo psykoosi-/skitsofreniadiagnoosin? Onko säännöllistä lääkitystä? Ottaako hän lääkkeensä? Onko pysyvää hoitokontaktia?
Jos äitisi ei tule vapaaehtoisesti lääkäriin ja hän selvästi tarvitsee apua, ei pysty huolehtimaan itsestään tai on vaaraksi itselleen tai muille, parasta on varmaan soittaa ambulanssi (tai soittaa päivystykseen ja pyytää neuvoja).
Itselläni isä sairastui psykoosiin elimellisistä syistä. Välillä hän voi paremmin ja on täysin normaalin oloinen ja tiedostaa sairautensa, sitten on ollut jaksoja jolloin hän on unohtanut ottaa lääkkeet, ei ole jaksanut enää tehdä ruokaa ja olo on hiljalleen huonontunut. Sitten sitä jo rupeaa kuvittelemaan, että ruoka on myrkytettyä ja lääkkeet ovat myrkkyä ja kunto voi mennä tosi pahaksi. Huoli on kova ja olo voimaton.Kiitos, kaikkia tsemppejä tarvitaan :)
Hän oli psykoosissa n. 3 vuotta sitten, jolloin saimme hänet suoraan osastolle, väkisin. Siitä hän sai skitsofreniadiagnoosin. Ei ole lääkitystä eikä ole pitänyt yhteyttä hoitokontaktiinsa.
Huoli tosiaan on kova. Ja olo voimaton, ihan niin kuin sanoit. Ei ole tarkoitus että ihminen elää noin, ahdistuksessa ja pelossa, osittain vihaisena. Ei tuo ole mikään laadukas vanhuus.
Olen yrittänyt jopa suostutella häntä ottamaan kunnalta jonkun joka tulisi häntä katsomaan vaikka vain kerran viikossa, kun fyysinenkin kunto on heikko. Saisi vähän kontakteja noin muutenkin, mutta ei. Kukaan ei tule nuuskimaan hänen nurkkiaan.
Miten tämä yhteiskunta on voinut mennä tällaiseksi, että avuntarvitsija ei saa ajoissa apua! Ei oikein tiedä ketä vastaan pitäisi tapella, päättäjiä vai äidin harhoja.
Tsemppiä sinulle takaisin!- Mitä tehdä :/ elämävaike
m.miina kirjoitti:
Kiitos, kaikkia tsemppejä tarvitaan :)
Hän oli psykoosissa n. 3 vuotta sitten, jolloin saimme hänet suoraan osastolle, väkisin. Siitä hän sai skitsofreniadiagnoosin. Ei ole lääkitystä eikä ole pitänyt yhteyttä hoitokontaktiinsa.
Huoli tosiaan on kova. Ja olo voimaton, ihan niin kuin sanoit. Ei ole tarkoitus että ihminen elää noin, ahdistuksessa ja pelossa, osittain vihaisena. Ei tuo ole mikään laadukas vanhuus.
Olen yrittänyt jopa suostutella häntä ottamaan kunnalta jonkun joka tulisi häntä katsomaan vaikka vain kerran viikossa, kun fyysinenkin kunto on heikko. Saisi vähän kontakteja noin muutenkin, mutta ei. Kukaan ei tule nuuskimaan hänen nurkkiaan.
Miten tämä yhteiskunta on voinut mennä tällaiseksi, että avuntarvitsija ei saa ajoissa apua! Ei oikein tiedä ketä vastaan pitäisi tapella, päättäjiä vai äidin harhoja.
Tsemppiä sinulle takaisin!Terve olen 19v mies ja äitini on myös varmasti skitsofrenikko. Hänen unettomuus alkoi joku 4v sit. Mielestäni hän saa syyttää itseään kun eristäytyi kaikista ja nukkui joku 15tuntia päivässä.
Hän vihaa äitiään ja syyttää tätä sekä isääni salaliitoista sekä juonittelusta häntä vastaan. Itse vihaan häntä koko sydämestäni. Veljeni muuttivat jo pois kotoa ja pelkään että hän joskus sekoaa ja satuttaa isääni tietämättään.
Tällä hetkellä haluaisin muuttaa pois isäni kanssa ja unohtaa tuon kaiken mutta isäni on taatusti eri mieltä. Tämä tekee elämästäni HYVIN vaikeaa. Vaikka olisin olisin töissä ja omassa kämpässä, pelkäsin jatkuvasti hänen tekevän jotain pahaa.
Tämä kuulostaa pahalta mutta on totta: Kaikille olisi helpompaa jos hän olisi kuollut. En ymmärrä miten joku voi laiminlyödä noin läheisiään. Olen sanonut hänelle erään riidan yhteydessä että olisipa hän vain kuolluy Mitä tehdä :/ elämävaike kirjoitti:
Terve olen 19v mies ja äitini on myös varmasti skitsofrenikko. Hänen unettomuus alkoi joku 4v sit. Mielestäni hän saa syyttää itseään kun eristäytyi kaikista ja nukkui joku 15tuntia päivässä.
Hän vihaa äitiään ja syyttää tätä sekä isääni salaliitoista sekä juonittelusta häntä vastaan. Itse vihaan häntä koko sydämestäni. Veljeni muuttivat jo pois kotoa ja pelkään että hän joskus sekoaa ja satuttaa isääni tietämättään.
Tällä hetkellä haluaisin muuttaa pois isäni kanssa ja unohtaa tuon kaiken mutta isäni on taatusti eri mieltä. Tämä tekee elämästäni HYVIN vaikeaa. Vaikka olisin olisin töissä ja omassa kämpässä, pelkäsin jatkuvasti hänen tekevän jotain pahaa.
Tämä kuulostaa pahalta mutta on totta: Kaikille olisi helpompaa jos hän olisi kuollut. En ymmärrä miten joku voi laiminlyödä noin läheisiään. Olen sanonut hänelle erään riidan yhteydessä että olisipa hän vain kuolluyVoi sua... Ei ole sairastuneella helppoa, mutta ei ole omaisillakaan!
Pelon kanssa ei voi elää. Siinä vaan tekee itselleen vankilan, henkisesti. Sun pitää vaan luottaa siihen, että isäsi tietää mitä tekee. Mä en tiedä varmana, mutta mulla on sellainen käsitys että skitsofrenia sairastavat harvemmin tekevät rikoksia kuitenkaan.
Ja tiedätkö, tuon sairauden alla (mitä sitten lieneekään) on ihan normaali äiti. Se vaan on niin, että sairaus on vallannut hänet ja hänen persoonallisuutta. Vihaa mielummin sitä tautia kuin sun äitiä. Siinä on sun kannalta suuri ero.
Ei teidän ole pakko elää noin. Voitko ylipuhua vanhempiasi että menevät lääkäriin? Saattaa olla että löytyisi joku ratkaisukin! Joku lääke. Täällä on puhuttu paljon siitäkin, että jopa ruokavalio voi auttaa, tai edes helpottaa oireita. Voihan se olla että hänet joudutaan laittamaan osastolle joksikin aikaa, mutta se on vain hyväksi varmasti koko perheelle. Te omaisetkin tarvitte henkireijän. Eikä sun äidillekään voi tehdä hyvää tuo vainoharhaisuudessa eläminen.
Ota selvää, lue, ja ota yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon ja kysele miten voit auttaa vanhempiasi. Saisit äitisi takaisin. Tai tee se isäsi takia.
Oikein rutkasti tsemppiä täältä!- politiikko.........
m.miina kirjoitti:
Voi sua... Ei ole sairastuneella helppoa, mutta ei ole omaisillakaan!
Pelon kanssa ei voi elää. Siinä vaan tekee itselleen vankilan, henkisesti. Sun pitää vaan luottaa siihen, että isäsi tietää mitä tekee. Mä en tiedä varmana, mutta mulla on sellainen käsitys että skitsofrenia sairastavat harvemmin tekevät rikoksia kuitenkaan.
Ja tiedätkö, tuon sairauden alla (mitä sitten lieneekään) on ihan normaali äiti. Se vaan on niin, että sairaus on vallannut hänet ja hänen persoonallisuutta. Vihaa mielummin sitä tautia kuin sun äitiä. Siinä on sun kannalta suuri ero.
Ei teidän ole pakko elää noin. Voitko ylipuhua vanhempiasi että menevät lääkäriin? Saattaa olla että löytyisi joku ratkaisukin! Joku lääke. Täällä on puhuttu paljon siitäkin, että jopa ruokavalio voi auttaa, tai edes helpottaa oireita. Voihan se olla että hänet joudutaan laittamaan osastolle joksikin aikaa, mutta se on vain hyväksi varmasti koko perheelle. Te omaisetkin tarvitte henkireijän. Eikä sun äidillekään voi tehdä hyvää tuo vainoharhaisuudessa eläminen.
Ota selvää, lue, ja ota yhteyttä vaikka mielenterveystoimistoon ja kysele miten voit auttaa vanhempiasi. Saisit äitisi takaisin. Tai tee se isäsi takia.
Oikein rutkasti tsemppiä täältä!Olen itse kunnallispolitiikko. Minulla on lapsi, joka sairastaa vaikeaa kitsofreniaa. Hän itse pyysi minulta apua aikoinaan, kun elämä meinasi kaatua päälle. Koska tunnen hoitoketjun, niin oli helppoa hakea apua. Itse sairastan paniikkihäiriötä. Ymmärrän siis paljon pelon tunteista. Lapseni ei viihdy osastolla, mutta välillä hän itse pyytää ottamaan yhteyttä sinne, että pääsee lepäämään. Nytkin hän on osastolla ja käymme välillä katsomassa häntä. Kannattaa onkia tietoon, onko paikkakunnallanne akuutti hoitoa, jonne voi soittaa ja mistä saa neuvoja.
politiikko......... kirjoitti:
Olen itse kunnallispolitiikko. Minulla on lapsi, joka sairastaa vaikeaa kitsofreniaa. Hän itse pyysi minulta apua aikoinaan, kun elämä meinasi kaatua päälle. Koska tunnen hoitoketjun, niin oli helppoa hakea apua. Itse sairastan paniikkihäiriötä. Ymmärrän siis paljon pelon tunteista. Lapseni ei viihdy osastolla, mutta välillä hän itse pyytää ottamaan yhteyttä sinne, että pääsee lepäämään. Nytkin hän on osastolla ja käymme välillä katsomassa häntä. Kannattaa onkia tietoon, onko paikkakunnallanne akuutti hoitoa, jonne voi soittaa ja mistä saa neuvoja.
Kiitos neuvosta. Mun pitää varmaan tehdä juuri noin.
Sulla on fiksu lapsi, kun osasi pyytää sulta apua. Ja luottamus teidän välillä on kunnossa. Toivon teille kaikkea hyvää :)- Samaa kokenut
Mitä tehdä :/ elämävaike kirjoitti:
Terve olen 19v mies ja äitini on myös varmasti skitsofrenikko. Hänen unettomuus alkoi joku 4v sit. Mielestäni hän saa syyttää itseään kun eristäytyi kaikista ja nukkui joku 15tuntia päivässä.
Hän vihaa äitiään ja syyttää tätä sekä isääni salaliitoista sekä juonittelusta häntä vastaan. Itse vihaan häntä koko sydämestäni. Veljeni muuttivat jo pois kotoa ja pelkään että hän joskus sekoaa ja satuttaa isääni tietämättään.
Tällä hetkellä haluaisin muuttaa pois isäni kanssa ja unohtaa tuon kaiken mutta isäni on taatusti eri mieltä. Tämä tekee elämästäni HYVIN vaikeaa. Vaikka olisin olisin töissä ja omassa kämpässä, pelkäsin jatkuvasti hänen tekevän jotain pahaa.
Tämä kuulostaa pahalta mutta on totta: Kaikille olisi helpompaa jos hän olisi kuollut. En ymmärrä miten joku voi laiminlyödä noin läheisiään. Olen sanonut hänelle erään riidan yhteydessä että olisipa hän vain kuolluyNoi sun tunteet siitä, että "olispa se vaan kuollut" on normaaleja ja kaikki mielisairaiden lapset varmasti kokee niitä. Tärkeintä on, ettet ota vanhempiesi elämästä liian suurta taakkaa, vaan vedät rajat tarkkaan ja elät omaa elämääsi. Ymmärrän että se voi olla tosi hankalaa, kun on huoli ja kokee velvollisuudekseen tehdä jotain. Tuo eristäytyminen ja nukkuminen on ollut jo samaa sairautta äidilläsi. Tärkeintä olisi saada hänet hoitoon, mutta yleensä ovat hyvin hoitokielteisiä ja vihaavat heitä ketkä hoitoon toimittavat (läheisimmät yleensä). Kuuluu taudinkuvaan. Muista, ettei isäsikään ole sinun vastuullasi, vaan aikuisena tekee omat ratkaisunsa.
Tsemppiä, muuta kotoa heti kun pystyt!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei3143672Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2682115By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei991449J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851353Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(931338Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611207- 591198
Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut361034Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks491028Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65924