Tottakai vanhoillislestadiolaisella voi olla ei-uskovia ystäviä (vai voiko?). Mutta katsotaanko kuitenkin liian läheistä ystävyyttä karsaasti?
Itselläni on joitakin vanhoillislestadiolaisia ystäviä, joiden seurassa viihdyn erinomaisesti, ja jotka kaikesta päätellen viihtyvät myös minun seurassani. Kuitenkin minulla on aina tunne, että näillä ystävilläni on kaiken aikaa jonkinlainen "jarru" päällä. On jokin raja, jonka ylitse ystävystyminen ei voi edetä.
Onko tällainen tietynlaisen rajan pitäminen itse valittua vai ohjataanko siihen rauhanyhdistyksen taholta? Voinko minä olla vaaraksi uskovalle ystävälleni? Saanko minä hänet lipeämään kaidalta tieltä?
Se ei harmita minua pätkääkään, etteivät uskovat ystäväni voi pitää minua (ainakaan julkisesti) uskonveljenään. Se taas harmittaa minua jonkin verran, etteivät uskovat ystäväni voi lähteä kanssani kalaan.
Itselläni on joitakin vanhoillislestadiolaisia ystäviä, joiden seurassa viihdyn erinomaisesti, ja jotka kaikesta päätellen viihtyvät myös minun seurassani. Kuitenkin minulla on aina tunne, että näillä ystävilläni on kaiken aikaa jonkinlainen "jarru" päällä. On jokin raja, jonka ylitse ystävystyminen ei voi edetä.
Onko tällainen tietynlaisen rajan pitäminen itse valittua vai ohjataanko siihen rauhanyhdistyksen taholta? Voinko minä olla vaaraksi uskovalle ystävälleni? Saanko minä hänet lipeämään kaidalta tieltä?
Se ei harmita minua pätkääkään, etteivät uskovat ystäväni voi pitää minua (ainakaan julkisesti) uskonveljenään. Se taas harmittaa minua jonkin verran, etteivät uskovat ystäväni voi lähteä kanssani kalaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ootkos vähän pösilö
Hänen tekstinsä on kuitenkin siistiä. Ei puhettakaan että sheriffin tarvis puuttua asiaan, kuten on paljon ollut sellaistakin porukkaa palstalla käymässä.
Lisäksi hän hyvin pysyy aiheessa,vanhoillislestadilaisuus
vastaanpa minäkin jotakin kuitenkin hänelle tähän: Rauhanyhdistys ei johda yksityisen henkilön rajojen vetoa olemisessa ei-uskovaisten kansa tekemisissä, vaan aivan itse vedämme rajat mitä voimme tehdä ja mitä ei.
Siitä kalastuksestakin:
Voi ei- uskovaisen kanssa kalastella, eihän siinä mitään pahaa ole.
Minäkin olen pari kertaa kusunyt erästä entistä ei-uskovaista työtoveria kaveriksi kalaan, mutta hän ei ole vielä lähtenyt.
Monesti vl:t haluavat pitää "sydänystävinään" muita samalla tavalla uskovia. Ehkä on helpompi näin, kun ei tarvitse "varoa" esimerkiksi loukkaamasta ei-vl:ää.
Olen itse vl, mutta läheisimmät ystäväni ovat lähes kaikki ei-vl:iä. Osa heistä on toki vl-perheistä peräisin. Tällaiset ystävyyssuhteet toimivat hyvin, kun molemmat tietävät toisensa vakaumuksen ja kunnioittavat sitä.
naapurini vl-uskovaisella, oli niinkauan kuin asuivat lähekkäin ei- uskovainen ystävä, jotka olivat melko paljon yhdessä. Siitä on jo aikaa.
Kerran naapuri oli kysynyt tätä ei-uskovaista mukaansa myös seuroihin. Ja hän oli lähtenyt, mutta jo ensimmäisellä väliajalla kun oli menty ulos oli kaveri tapansa mukaan kirota paukutellut.
Tunsin hänet ja hänellä oli tapana viljellä kirosanoja hyvinkin tiuhaan tahtiin. Ja aivan naurussa suin. Niin oli hänellä verissä kiroileminen.Ei hänelle seurat ollut huono kokemus että siksi olisi, eikä hä ollut pilkkaajatyyppiäkään, eihän olisi silloin vl-naapurini kelvannut ystäväksikään.
Kun seuraväkeä oli ulkona vilvoittelemassa väliajalla ja alkoi kuulua kiroilua oli naapurillani tukalat paikat, niin hän kertoi, ja joutui lähtemään ystävänsä kanssa pikapikaa paikalta pois eikä kehdannut taakseen paljon vilkuilla, kun ajatteli minkälaisen kaverin oli seuroihin tuonut.
Ystävyys kuitenkin säilyi, mutta seuroihin ei toista kertaa varmaankaan kaveriksi pyytänyt.
mikäs on margen usko? millainen tyyppi olet? uskotko jeesukseen? uskotko syntien anteeksiantamukseen? mihin lahkoon kuulut? kuulutko mihinkään? kyseletkö näitä asioita vain vanhoillislestadiolaisilta, vai hillutko myös muiden herätysliikkeiden palstoilla? mikä ajaa sinut näihin kysymyksiin? oletko heränneellä tunnolla? vaivaako omatunto?
ja näitä juttujahan "naapurin lestoista" on vaikka kuinka paljon, ei ne kertomalla lopu...
mullaki oli yks naapuri joka ei ollu lesta. se oli tosi kummallinen tyyppi. aina teki kaikkia inhottavuuksia, usein kaivo nenää jne... tästähän voidaan vetää johtopäätös että kaikki ei-lestat on sellasia tosi kummallisia nenänkaivajia.
tulipas siinä kritiikkiä :)
Kiitos kysymyksistäsi! Tässä vastauksia:
1) "mikäs on margen usko?"
Olen evankelinen. Olen viidesläinen. Olen rukoilevainen. Olen lestadiolainen. Uskossani on nähdäkseni vaikutteita kaikkien näiden herätysliikkeiden korostuksista. Olen siis herätyskristitty.
Ennen muuta haluan kuitenkin olla raamatullinen tunnustuksellinen luterilainen. Raamattu ja luterilaiset tunnustuskirjat ovat ohjenuorani.
2) "millainen tyyppi olet?"
Äärettömän mukava;)
3) "uskotko jeesukseen?"
Uskon. Hän on kuollut minunkin puolestani...
4) "uskotko syntien anteeksiantamukseen?"
... että saisin syntini anteeksi, kun turvaudun häneen.
5) "mihin lahkoon kuulut? kuulutko mihinkään?"
En kuulu mihinkään lahkoon enkä herätysliikkeeseen, vaikka monet niistä (siis herätysliikkeistä) ovatkin vaikuttaneet uskooni (ks. kohta 1). Kuulun ainoastaan ev. lut. kirkkoon.
6) "kyseletkö näitä asioita vain vanhoillislestadiolaisilta, vai hillutko myös muiden herätysliikkeiden palstoilla?"
Eksyin tälle Suomi24 Keskustelu -sivustolle vasta keskiviikkona surffatessani muuten vain netissä. Keskiviikon tutustuin ja torstaina aloin kyselemään. Aiemmin en ole kirjoittanut millekään internetin keskustelupalstoista. Ehkä jatkossa tulee hilluttua muuallakin.
7) "mikä ajaa sinut näihin kysymyksiin?"
Uteliaisuus(?). Loputon tiedonjano(?). Olen elänyt ympäristössä, jossa minulla on ollut mahdollisuus tutustua joihinkin vanhoillislestadiolaisiin. Olen kiinnostunut heidän uskostaan, mutta olen huomannut, ettei yksittäinen vl lähde kovin helposti, jos ollenkaan, keskustelemaan uskonasioista "epäuskoisen" kanssa. Kyselen siis täällä.
8) "oletko heränneellä tunnolla?"
Kristityn elämä on jokapäiväistä parannuksen tekemistä. Näin olen kuullut sanottavan. Parannus taas on syntien tunnustamista (niiden poispanemista) ja anteeksi uskomista. Näinkin olen kuullut sanottavan.
En halua olla hengellisessä unessa välittämättä mitään synneistäni ja syntien anteeksiantamuksesta. Haluan siis olla "heränneellä tunnolla". Haluan tunnustaa päivittäin Jumalalle syntini ja uskoa ne Jeesuksen tähden anteeksi.
9) "vaivaako omatunto?"
Uskon, että kaikessa mitä teen, sanon tai ajattelen on synti mukana. Suuri osa tästä synnistä on sellaista, mitä en itse huomaa. Haluan kuitenkin tämänkin tunnustaa ja uskoa anteeksi.
Jos omatuntoni hälyttää minua jostakin tietystä rikkomuksesta, saan jälleen omantunnon rauhan, kun pyydän rikkomustani anteeksi siltä, jota olen kohdellut väärin (Jumalaa ja/tai ihmistä).