Olen varattu, niin on hänkin. Ihana tunne, vaikken edes tiedä onko se totta. Emme ole koskaan puhuneet, näemme harvakseltaan. En ole kaunis nainen, sellainen, johon helposti ihastuu. En ole edes mikään nuori tyttö enää. Mutta se hymy, se on piirtynyt mieleeni. Ja katse, joka aina tuntuu tavoittavan minut ja viipyvän. Voihan se olla vain ystävällistäkin, tämä on kuitenkin pieni paikkakunta. Olen ihan perusonnellisessa suhteessa, en sitä halua rikkoa. Mutta välillä mielikuvitus harhailee ja miettii salaisia tapaamisia... Ehkä on parempi etten tiedä koskaan totuutta, onko hän ihastunut vai ei. Vielä jokin aika sitten paloin halusta tietää.
Toisaalta ja toisaalta. Olisi niin ihana kokea vielä kerran elämässään ihailua. Sitä ei monesti ole minulle suotu. Missään tapauksessa en tee mitään aloitetta, olisi kamala nolata itseni. Mutta kutkuttaisi päästä juttusille, vaihtaa edes muutama sana. Ja toisaalta sitä kai pitäisi nyt välttää, ettei ala taas haihatella enempiä, juuri kun on saanut tunteet tasaantumaan. Edes hieman.
Tuttuja tunteita kenellekään?
Toisaalta ja toisaalta. Olisi niin ihana kokea vielä kerran elämässään ihailua. Sitä ei monesti ole minulle suotu. Missään tapauksessa en tee mitään aloitetta, olisi kamala nolata itseni. Mutta kutkuttaisi päästä juttusille, vaihtaa edes muutama sana. Ja toisaalta sitä kai pitäisi nyt välttää, ettei ala taas haihatella enempiä, juuri kun on saanut tunteet tasaantumaan. Edes hieman.
Tuttuja tunteita kenellekään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
voi kuule.. tuli kuin minun suustani.
liiankin tuttua.
Sontaa jauhat, metrikaupalla.
Niin mullekin kävi, pienellä paikkakunnalla...hukkaan meni sekin vuosi, turhaan haikailin toisen perään varattuna, vaikka kiinnostusta oli molemmin puolin.