mun mies käy töissä. mä hoidan kolmea alle kouluikäistä kotona, nuorin vajaan vuoden vanha. töiden jälkeen isä väsynyt, ei jaksa tehdä kotitöitä, eikä ruokaa. kattoo jotain ohjelmaa tv:stä kun haluaa.
vapaapäivinä mies ei saa luitansa ylös sängystä aikoihin kun väsyttää ja haluaa nukkua. minä tietty jaksan herätä antamaan aamupalaa lapsille ja tekemään muutkin aamurutiinit. päivällä ei mies jaksa tehdä kotiaskareita kun haluaa vaan olla möllöttää ja on samalla lastenkin kanssa. minähän jaksan siivota pyykätä miettiä seuraavan ruuan ja valmistaa sen.
rahaa on jokseenkin hintsusti, just riittää elämiseen. olis kiva joskus käydä vaikka ulkona syömässä mieheni kanssa, mutta kun tuntuu, ettei voi kun menoja muitakin. mutta miehellä tietty riittää raha työpaikan saunailtoihin, jonne ostetaan juomia mukaan, suhataan taksilla ja vedetään viinaa pilkkuun asti. se on kivaa mun miehestä. krapulapäivänä ei tuu kuuloonkaan, et osallistuis, mieheni siis mihinkään kun on darra ja väsyttää. makaa siis sohvalla ja kattoo telkkua tai nukkuu.
antaa mun mies mullekin vapauksia ja omaa aikaa. olin pari viikkoa yksin kotona lasten kanssa, oli vielä useampi koira hoidossa. yksin selviydyin koko hommasta hammasta purren, koirat oli ulkoilutettava 3krt/pvä. mies tuli reissulta kotiin ja sanoi, että saan mennä itsekseen vaikka kauppoja kiertelemässä jos haluan. Kun sellainen hetki tuli, että konkreettisesti pääsin lähtemään, niin mieheni alkoikin haukkumaan, että miksi en ole siivoamassa kotona vaikka tiesin, että oli vieras tulossa!?Itse hän oli vanhimman lapsemme kanssa kotona, mutta halusi itse nukkua...
tunnen välillä suurta surua, kun tuntuu, ettei mieheni oikein tahdo ymmärtää minua tai tilannetta. olen yrittänyt puhua asiaoista, mutta mieheni ei jaksa puhua kun on töissä ko puhunut tarpeeksi tai haluaa keskittyö katsomaan jotakin lempiohjelmaansa...
onko kaikki iskät ja miehet samanlaisia?saimpas sanottua. en tiedä helpottiko.
vapaapäivinä mies ei saa luitansa ylös sängystä aikoihin kun väsyttää ja haluaa nukkua. minä tietty jaksan herätä antamaan aamupalaa lapsille ja tekemään muutkin aamurutiinit. päivällä ei mies jaksa tehdä kotiaskareita kun haluaa vaan olla möllöttää ja on samalla lastenkin kanssa. minähän jaksan siivota pyykätä miettiä seuraavan ruuan ja valmistaa sen.
rahaa on jokseenkin hintsusti, just riittää elämiseen. olis kiva joskus käydä vaikka ulkona syömässä mieheni kanssa, mutta kun tuntuu, ettei voi kun menoja muitakin. mutta miehellä tietty riittää raha työpaikan saunailtoihin, jonne ostetaan juomia mukaan, suhataan taksilla ja vedetään viinaa pilkkuun asti. se on kivaa mun miehestä. krapulapäivänä ei tuu kuuloonkaan, et osallistuis, mieheni siis mihinkään kun on darra ja väsyttää. makaa siis sohvalla ja kattoo telkkua tai nukkuu.
antaa mun mies mullekin vapauksia ja omaa aikaa. olin pari viikkoa yksin kotona lasten kanssa, oli vielä useampi koira hoidossa. yksin selviydyin koko hommasta hammasta purren, koirat oli ulkoilutettava 3krt/pvä. mies tuli reissulta kotiin ja sanoi, että saan mennä itsekseen vaikka kauppoja kiertelemässä jos haluan. Kun sellainen hetki tuli, että konkreettisesti pääsin lähtemään, niin mieheni alkoikin haukkumaan, että miksi en ole siivoamassa kotona vaikka tiesin, että oli vieras tulossa!?Itse hän oli vanhimman lapsemme kanssa kotona, mutta halusi itse nukkua...
tunnen välillä suurta surua, kun tuntuu, ettei mieheni oikein tahdo ymmärtää minua tai tilannetta. olen yrittänyt puhua asiaoista, mutta mieheni ei jaksa puhua kun on töissä ko puhunut tarpeeksi tai haluaa keskittyö katsomaan jotakin lempiohjelmaansa...
onko kaikki iskät ja miehet samanlaisia?saimpas sanottua. en tiedä helpottiko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole. Itse otin 3kk vapaan kun lapsi syntyi. En mennyt ostamaan hienoa autoa tai paennut sillänhienolla autolla töihin perjearkea! Mutta teillä näyttää kaikki olevan perseestä. Pakerratte siinä pskassa kun muut sitä teiltä odottavat. Olisitte jättäneet lapset hankkimatta ja olisitte eronneet. Ei perhe ole teidän juttu. Ukkosi on masentunut sun naamasta akka!
Tässä taas näkee sen, että 10 vuotta yhdessä ja päälle 30v olis sellainen optimaalinen tie onneen.
joo. kiitti kivasta vastauksesta. ollaan oltu se kymmenen vuotta yhdessä ja molemmat olemme halunneet lapsia. hieno juttu, että sä vastaaja tiedät, mistä mieheni on masentunut. sulla se onkii ihana elämä, eikä koskaan tunnu raskaalta, pelkkää iloista liitelyä päivästä toiseen.
ja tuo kuvailemasi optimaalinen tie onneen, onko sellaista edes olemassa? kaikkien tiet kun ovat aivan erilaisia...
taitaa olla niin, ettei perhe ole sinun juttusi, kun noin kapeakatseista sun ajattelus...
Perhe todellakin oli meidän juttu. 17 vuotta yhdessä ennen lapsia, mutta homma pelaa just siksi.
Älä valita, itse olet tiesi valinnut!
Menkääs synnytyskoneet muualle,tämä on isien palsta.
Voisi edes yhden palstan jättää miehille, jossa ei ole katkeraa ja alistavaa lihavien naisten miehiä mollaavia viestejä.