ihan jokainen teistä jää yksin. Eikä silloin ole merkityksetöntä se, miten on siihen astisen elämänsä elänyt.
Mitä enemmän olet eristäynyt sinne kotiin neljän seinän sisälle, sen yksinäisempänä tulet loppuelämäsi viettämään.
Lapsen saaminen ei takaa mitään. Lapsia voi yrittää omistaa ja moni äiti niin tekeekin, mutta siitä seuraa kärsimystä - lapselle.
Mitä enemmän olet eristäynyt sinne kotiin neljän seinän sisälle, sen yksinäisempänä tulet loppuelämäsi viettämään.
Lapsen saaminen ei takaa mitään. Lapsia voi yrittää omistaa ja moni äiti niin tekeekin, mutta siitä seuraa kärsimystä - lapselle.
Vastaukset 24
Vanhimmat
varmastikin ihan totta, mutta kuka sen uskoisi ennen kuin makaa yksin vaipoissaan vanhainkodissa ja itkee tekemiensä lasten perään, jotka eivät koskaa tule käymään.
Todennäköisesti vähiten yksinäinen vanhuus on ihmisellä, jolla on hyvät sosiaaliset taidot ja joka vielä vanhallakin iällä kykenee solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Täysin riippumatta siitä onko tehnyt lapsia vai ei.
Työssä näkyy paljon vanhuksia, joilla ei enää ole ketään tuttuja yhtään missään - kaikki kuolleet. Ei sitä kuule 90-vuotisena enää lähdetä baanalle siinä kuin 70 vuotta aiemmin. Ei tässä asiassa sosiaaliset taidot paljoa paina.
taitaa olla niin, että ne epäsosiaaliset jo heti alkuun jäävät sinne kotiin hoitamaan lapsiaan, kun taito ei vaan riitä muuhun.
Kun he joutuvat muiden kanssa tekemisiin, he puhuvat vain niistä lapsistaan ja vaipoista sun muista ketään muuta kiinnostamattomista asioistaan.
Vaikka se sosiaalisesti taitavakaan 90-vuotias ei enää lähde baanalle, on hän saattanut solmia läheisiä ystävyyssuhteita itseään nuorempien ihmisten kanssa silloin kun vielä eli aktiivisempaa elämää, ja tällaista ihmistä käydään mielellään tapaamassa siellä vanhainkodissa. Ja vanhainkodissakin voi tutustua uusiin ihmisiin. Sosiaalisesti taitava ja mukava ihminen saattaa myös onnistua pitämään yllä lämpimämpiä suhteita jälkikasvuunsa, jos sellaista on.
Ei pidä paikkaansa, että "jonakin päivänä ihan jokainen teistä jää yksin".
Kyllä pariskunnista jompi kumpi kuolee ensimmäisenä ja vain jäljelle jäänyt jää "jonakin päivänä yksin".
Kuvitelletko haaveissasi, että yksin jäädään vain fyysisesti? Valitettavasti näin ei ole.
Miksi uskot, että jonakin päivänä ihan jokainen jää myös henkisesti yksin?
Ehkä sinulle on käynyt niin, mutta "ihan jokaiselle" on karseaa yleistystä. Esim. Vanhemmillani oli kuolemaansa asti puoliso myös henkisesti vierellään.
Kaikki jäävät, joko henkisesti tai fyysisesti yksin, jonkain elämänsä päivänä. Jotkut sekä että, mutta kaikki jäävät. Sinäkin.
Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka ei kuole yksin - kuka lähtee kanssasi?.....Mene jonkun saattohoitoa saavan henkilön luo ja kysy, miten sosiaaliseksi hän olonsa tuntee. Keskustele hetki jonkun heidän omaisensa kanssa - kysy onko sosiaalinen tapahtuma.
En ole kovin uskonnollinen, mutta sen tiedän, että kuolemasi sinä kohtaat yksin. Voi olla, että olet yksin jo nyt, vaikka muuta kuvittelet.
Ei, en ole yksin, joten älä yleistä. Myöskään toinen vanhemmistani ei ollut kuoleman kohdatessaan yksin.
Se mitä on kuoleman jälkeen, ei minulle merkitse mitään.
Eli pelkäät yksinäisyyttä niin paljon ettet halua nähdä totuutta.
Jankutat ettei toinen vanhemmistasi kuollut yksin. No, siitähän tässä ei ole kyse. Hän kohtasi kuolemansa yksin. Niin se elämässä menee. Yksin lähdetään. Mitä sen jälkeen on - en tiedä.
Yksinäisyyttä kestämätön ihminen on heikko yksilö.
Minä rakastan yksinäisyyttä. Siksi liikun paljon metsässä - yksin. Mikä sinun ongelmasi on, kuin jankutat itse samaa levyä?
Tietysti useimmat kohtaavat kuoleman yksin, jollei satu ajamaan kuolonkolaria esim. puolisonsa kanssa. Edelleenkään ei pidä paikkaansa että "jonakin päivänä ihan jokainen teistä jää yksin".
Et sä vaan tajuu. Ihan sama kuinka monta henkilöä on fyysesti läsnä, tai montako tapat samaan aikaan kuin itse kuolet.
Ihminen kohtaa kuolemansa aina Y.K.S.I.N.
Yksinäisyys? Sekoitatkohan nyt yksin olemisen ja yksinäisyyden toisiinsa - niillä taitaa olla kuule pieni ero.
En kaipaa kaltaistasi kotipsykologia filosofoimaan. Löytyy onneksi paljon suurempiakin ajattelijoita. :D
Miksi yksinäisyyttä tulisi pelätä?
Meinaatko että kotihoidontuki aiheuttaa vanhuksille yksinäisyyttä =D
Minä hoidan lapseni kunnialla kotona niin kauan kuin voin, sitten palaan työhöni, sitten vanhana mietin kuinka nautin ajasta lasten kanssa, ehkäpä saan jopa auttaa eläkkeellä lastenlasten hoidosta.
Ja vaikka lapseni minut hylkäisivät olen iloinen, että kaikkeni heidän eteensä tein.
PS: Työssäni vanhusten kanssa, harvaa lapset käyvät katsomassa, siksi minulla onkin tapanani käydä joskus siellä työpaikalla lasten kanssa ja suuri on ilo vanhuksilla lapset nähdessään.
oikea kysymyksen asettelu menee näin; miksi yksinäisyyttä pelätään? moni hankkii puolison ja lapset juuri siksi ettei kestä yksinäisyyttä ja pitää tiukasti heistä kiinni määräten aivan kaikesta. raskasta sekin on.
meillä ei ole vielä vanhuksia joiden lapset on tehty kotihoidontuen takia.
"moni hankkii puolison ja lapset juuri siksi ettei kestä yksinäisyyttä ja pitää tiukasti heistä kiinni määräten aivan kaikesta. raskasta sekin on."
Reps, nyt lensi päivällinen näytölle. Uskon, että "moni hankkii puolison", koska rakastuu. Lapsiakin tehdään rakkaudesta lapsiin. Tiukasti kiinni pidetään koska rakastetaan ja aikuisia ihmisiä ei voi määräillä. Säälin, jos olet jäänyt vaille rakkautta.
Tuohan on ehdollista rakkautta. Kaikki rakkaus ei ole hyvää ja tavoiteltavaa.
Sääli, että sinulle jäi vain ehdollistettu rakkaus.
Ei vaan, tuo on nimenomaan rakastamista ehdoitta. Mene nyt jo pois sieltä äitisi tietsikalta, hus hus.
????????????????
Kukaan ei ole yksin täällä maailmassa.
Aivan selvästi yrität keksiä selitystä miksi et itse rakasta lapsiasi tarpeeksi hoitaaksesi heidät itse.
Ei se, että hoitaa kotona lapsia, tarkoita eristäytymistä. Minä tapaan enemmän ihmisiä nyt kuin töissä ollessani. Töissä tehdään töitä, eikä harrasteta syvällistä vuorovaikutusta ystävien kanssa. Töiden jälkeen on vielä kotityöt ja pyykinpesut, aikaa on hyvin vähän mihinkään sosiaaliseen.
Lapsella kun on juuret syvällä niin voi antaa turvallisin mielin myös siivet. Kun vauvasta asti olen luonut hyvän, avoimen ja rakastavan suhteen lapseeni, ei se siitä miksikään muutu elinaikanani.
Lapset tarvitsevat hoivaa ja huomiota kun ovat pieniä, aikuisena eivät. Antakaa niitä siis silloin kun vielä voitte! Lapset kyllä muistavat, miten heihin suhtauduttiin lapsena!
noinhan siinä tulee joka tapauksessa jokaiselle käymään jossain vaiheessa. Turha sitä on vastaan väittää ja vastaan väittää se joka pelkää yksin jäämistä.
älä ny ihanko tosi....