Naisen merkitys

yksi asia lohduttaa: tuo on valintakysymys. Lisääntymispakkoa ei ole!

Kun lapset kasvaa vähän isommiksi, alkaa olla omaakin aikaa. Itse käyn vaikka missä ja treenaan 6 krt viikossa. Harrastetaan yhdessä myös lasten kanssa. Elämä on ihanaa sinkkuäitinä. Ei tartte toisten jälkiä korjata, kun lapsetkin osaa jo itse vähän siistiä eikä ole "isoa lasta" passattavana. Kukaan ei multa saa, itse saan mitä haluan. Ja saan kuitenkin nauttia jälkikasvustani. Täytyy hieman käyttää järkeä: jos ei miehen kanssa muuten voi olla kuin antamalla hanuria ja toimia piikana, niin hyvä heittää sellainen vätys ulos ja elää ihan oikeata hyvää elämää itsekseen ja lasten kanssa.

Olen kyllä ihan ilomielin ja monta kertaa toteuttanut nuo kaksi ensimmäistä tehtävää, mutten ole kuitenkaan sen myötä kadottanut minuuttani.
Ei ole tarvinnut heittää hyvästejä elämälleni, olen edennyt urallani, tavannut ystäviäni, shoppaillut jnpp. Tuulettumaan olen päässyt aina kun olen halunnut, koska lapsillani on myös isä.
Mahtaako tämä "hyvä munkki" johtua sitten siitä, etten jäänyt kotiäidiksi?

Onneksi ei tarvitse alistua maailman itsekkäimpien olentojen, eli lasten hyväksikäytettäväksi.

Itsekkyyden multihuipentuma.

Jokaisen oma valinta miten elämänsä elää.

Kyllä minä ilomielin olen lapseni tehnyt ja silloin tällöin antanut sitä itseään ihan harrastus mielessäkin.

Töissä olen ollut ja uralla edennyt. Ruokaa ja kotihommia tehdään molemmat ja lasta hoidetaan myös. Alusta asti on ollut ihan samalla lailla kiinni lapsi sekä minussa, että isässään, kun pullosta alusta asti söi.

Omat kaverit, omat menot ja oma elämä on edelleen olemassa. Siihen vain nyt kuuluu myös lapsi, joka toki pitää ottaa huomioon. Paras neuvo, jonka eläessäni olen saanut tuli mummoltani. Se kuului niin, että heti kun synnytyksen jälkeen kotiin pääset ja liikkeelle kykenet, niin jätä mies ja lapsi kahdestaan, vaikka edes toviksi. Siispä kun kotiin pääsin, niin parin tunnin jälkeen suuntasi ihan vain lähikauppaan ja sanoin pojille, että tutustukaa ja pärjäilkää.

Sosiaalinen elämä kukoistaa pitkälti työssä olon takia ja elämässä on niin paljon muutakin sisältöä kuin koti ja lapsi. Ja koska meillä kaikki määräysvalta on aikuisilla - ei lapsella - niin mikäs tässä on ollessa. Aikuinen on auktoriteetti ja lapsi jo nyt (2,5v) osaa kantaa kortensa kekoon esim. kodin hoidossa. Kerää omat tavaransa, auttaa tyhjentämään astianpesukoneen ja vie omat vaatteensa pyykkikoriin. Menee nukkumaan joka ilta ilman vastalauseita niin, että vanhemmille jää joka ilta omaa aikaa.

Ei tämä nyt niiiin kamalaa ja orjuuttavaa ole, jos äitiydestä ei ota koko elämää täyttävää missiota ja osaa vaatia sekä mieheltä, että lapselta sopivissa määrin apua.

Olen eri mieltä kanssasi. SInä voit kuulemasi perusteella tehdä omat johtopäätöksesi mutta minä ja uskon, että monet muutkin äidit koemme asian ihan toisella tavalla.
" Voisit edetä urallasi, olla paljon ystävien kanssa, juhlia, lähteä vaikka shoppailemaan silloin kuin haluat, maata sohvalla ja katsella telkkaria kaikessa rauhassa." tuo kaikki mainitsemasi on aika lailla tylsää pidemmän päälle ja ennen kaikkea merkityksetöntä, mukava lisä elämään, ei mitään muuta.

Olen uranainen ja olen aina voinut lähteä esim. shoppailemaan tai juhlimaan jos siltä tuntuu mutta kun siltä ei tunnu vaan halusin aikonani olla kotiäiti ja jätin urani hetkeksi sivuun ja NAUTIN OIKEASTI ELÄMÄSTÄ ja siitä, että todellakin sillä oli tarkoitus; olin äiti ja minulla on perhe. Olen äitinä ainutlaatuinen, kaikissa muissa tilanteissa tai rooleissani olen korvattavissa. Nautin suunnattomasti tavallisesta lapsiperhearjesta.

Nyt olen ollut jo monta vuotta mukana työelämässä, olen kulkenut juhlissa, shoppailemassa, matkoilla jne. jne. Ihan kivaa muttei vedä vertoja mitenkään sille elämälle jota sain elää pienten lasteni kanssa.

Lapseni ovat siis jo aikuisia. Mieheni kanssa odotamme kovasti isovanhemmuutta, jotta saisimme taas kokea pienten lasten mukana tuoman elämänrikkauden. Maallista rikkautta on meillä aina ollut mutta se on todellakin vain rahaa tai omaisuutta.

Joo, pullovauvojen kanssa onkin ihan helppo jakaa heti alusta vauvanhoito ilman sukupuolta! Mihinkä sitä äitiä lopulta sitten tarvitseekaan muuhun kuin imetykseen :D. Ja jos ei imetä, niin sittenhän kyllä isä pärjää paremmin kuin hyvin yksin, vaikka äitiä ei lainkaan olisi.

Kaikki eivät pääse heti synnytyksen jälkeen kauppaan tms. liikkeelle ihan vammojen/verenhukan vuoksi. Silloin kannattaa mennä toiseen huoneeseen nukkumaan ja antaa siten isän hoitaa vauvaa. Raavas mies kyllä kestää sellaisen ja täytyykin kestää.