käyttekö tapaamassa lapsenlapsianne?

Olisit voinut vastata kuulemaasi kommenttiin juuri niinkuin aloitit kirjoituksesi ja juttu olisi sillä selvä.
Miksi tehdä pienistä ongelmista suuria, jos ei saa suutansa auki oikealla hetkellä?

Eli olisi riittänyt: olen väsynyt-tule sinä meille ja thats it, homma hoidettu.

Kun mun lapset oli pieniä, käytiin säännöllisesti itse mummulassa. Sinne tuli sitten muitakin perheenjäseniä, saunottiin, syötiin, kahviteltiin. Aina vietiin jotain leipomusta tai muuta kahvin kanssa nautittavaksi. Mummu (mun äiti) ei antanut kenenkään muun laittaa ruokaa, kahvin sai sentään keittää! Samoin oli toisessa mummolassa, mutta mieheni vanhemmat kuolivat melko varhain ja sinne jäi vain kolme vanhaapoikaa pitämään kotitaloa, joten siellä ei sitten niin kovasti käyty. Pojat poikkeili meillä joskus myös. Ei nuoria miehiä kiinnostanut istua iltoja tai viikonloppuja lapsiperheessä, tietenkään!
Nyt vanheat on pois, lapset kasvaneet ja pois kotoa. Poika asuu perheineen ulkomailla, joten niin hirveän usein ei tapailla puolin eikä toisin. Hänellä on poika ja avovaimolla tyttö edellisestä suhteesta jolle poikani on ollut isäna 3 kk iästä lähtien. Muuta isää tyttö ei tunne. (Narkomaani).
Tyttö seurustelee vakituisesti ulkomaalaisen kanssa hänkin, ja suunnittelevat juuri yhteen muuttoa miehen kotimaahan. Mahd. lasta/lapsia tulen tapaamaan mahdollisuuksieni mukaan, käydään puolin ja toisin.
Jos isovanhemmat on kunnossa ja liikuntaesteettömiä, olettaisin että vastavierailuja tehdään? Usein se vaan on niin, että nuoren perheen tulee mentyä sinne mummulaan, on jotenkin niin kotoisaa ja lämmintä, sellaista mitä mikään ei voi korvata. Jos on olllut hyvä lapsuudenkoti, tietysti.

Meillä lapset kävivät aiemmin mummolassa, kun perrheet olivat pieniä. Mutta nykyisin lastenlapsia on kertynyt jo enemmänkin, joten mummola on käynyt ahtaaksi isoille vierailuille tai kutsuille. Toki saattaa joku lapseni piipahtaa lastensa kanssa ihan ex-tempore kylään mummolaan - lapseni asuvat kohtuullisen automatkan päässä.

Enemmänkin jokainen perhe käy vuorotellen ja taas, jos haluamme isolla porukalla kaikki tavata, niin tapaamme yhdessä jonkin lapsemme luona - heillä kun on paljon isommat tilat kuin mummolassa.

Ja onpa meillä sellainenkin tapa, että käymme joskus juhlistamassa lasten perheiden kanssa juhlaa jossakin lapsiystävällisessä ruokapaikassa. Meitä onkin aikamoinen pöytäkunta aikuisia ja lapsia!