Tänäkin aamuna minä hyväksyn ja luovun uudestaan. Kysyn itseltäni, ansaitsenko minä rakkautta. Kyllä. Kaikesta huolimatta. Ei se tee minusta kelvotonta, vaikka en onnistunut hänen kanssaan. Minä kaipaan jotain turvallista, lämmintä, hellää. Hän tasapainoista, kenties tunnekylmää ja etäistä. Niin kovin toisenlaista kuin minä. En ole jäässä. Olen elossa. Jokaisella solullani. Janoan.
Aurinko paistaa.
Aamusydämellä
10179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinulle on joku jossakin. Joku sellainen, joka kaipaa samaa kuin sinä. :)
tyrkytät tollekin?
En tyrkytä itseäni kenellekään. Ei ole tarvetta.
Aloittajalle vaan toivon, että kohtaa sellaisen, jonka kanssa arvot kohtaavat. :)
Sullekin toivotan vähän parempaa päivänjatkoa kuin mitä viestisi antaa ymmärtää. ;)
Jollain on näemmä pakkomielle ajatus tyrkystä. Huvittaa:D
Minäkin tunnen että ansaitsen rakkautta.
En myöskään tunnekylmää enkä etäistä.
Eikä elämäni ole täydellistä. Suren,koska menetin erään joka oli erityisellä tavalla rakas.
Ei tämä ollut mitään leikkiä.
Tässä on täytynyt tapahtua jokin väärinkäsitys.
Kumpa hän voisi antaa mahdollisuuden?
Vai hellyyttä ja rakkautta hänelle antaa tahtoisin.
Ei sydämeeni muita mahdu.
Tämä texti omistettu vain ja ainoastaan hänelle
:c.clain mandariini H
Mutta kun se rakkaus on hänen luonaan jonka olet valmis irroittamaan. Hän turhaituu kun et kerro mitä tunnet häntä kohtaan.
Kyllä epäusko meinaa tulla kun sinkkun pörrää. Panoa, panoa, panoa tarjolla. Missä on ihmiset isolla iillä. Tuntevat muullakin kuin alapäällään. Seksihän on ihanaa, nautittavaa, mutta kyllä se aika kylmää kyytiä on, jos se ei ole muuta kuin eritteiden vaihtoa. Läheisyyttä, tunnetta, seksiä, rajuutta, hellyyttä, luottoa, turvaa, lämpöä, ajatuksia. Äh, illuusioita kai, mutta kurssini on horjumaton. Parit säädöt kokeiltu pitkän liiton jälkeen ja riitti minulle. Mieluummin yksin kuin tyhjää ja tunnekylmää.
Taisit käsittää väärin. Janoan rakkautta, lämpöä ja hellyyttä. En mitään säätöjä.
En todellakaan. Ymmärsin mitä toivot. Kirjoitin vain itsestäni ja sinkkuudestani. Kokemuksia/ajatuksia ja totesin, ettei ole minua varten nämä säädöt ja panosuhteet. No, kokeiltu on tämäkin sara. Asiat tässä kirjoittaessa selkeni. Kaikkea hyvää. Laitanpa vielä biisin, joka kolahtaa. En enää ole teini enkä nuorikko. Elämää ja kokemusta takana. Joko ihminen tulee vastaan tai ei. Näillä fiiliksillä kuitenkin päivään. http://www.youtube.com/watch?v=1KsbHjqK95U
Tein minä pajusta hilpeän huilun
-Mutta en ääntä ma siihen saanut.
-Aattelin:”Ei ole onneni haltija
-Soittajan lahjoja mulle jaannut.
-Soi soiseli lahjojaan jaannut.
-Mä kaikille huilua näytin.
-Näin minä hyttysen:”Hyttynen kuule
-Puhalla huiluuni sielu ja henki!”
-”Aurinko paistaa,ei ole aikaa!”
-Hyrisi hyttynen,hämärän renki.
-Soi soiseli hämärän renki.
-Ja huiluni päivässä kiilsi.
-Kuljin ma maailman markkinateitä.
-Säveltä kysyin tuolta ja sieltä.
-Päätä ne puisti ja sormin ne haastoi.
-Eikä ne tainneet kysyjän kieltä.
-Soi soiseli kysyjän kieltä.
-Ja huiluni rumaksi ruostui.
-Silloin ma ilmoille itkuni päästin.
-Kelmeät kasvoni pimeään peitin.
-Aattelin:”Nyt minä kuolla tahdon!”
-Huonon huiluni maahan heitin.
-Soi soiseli maahan heitin.
-Ja silloin helisi huilu !
-Humisevan huilun huulille nostin.
-Sormet ne sousi ja säveltä toisti.
-Suru suli,virisi virsien tulva.
-Ihana aurinko sieluuni loisti.
-Soi soiseli sieluuni loisti.
-Ja huiluni ilosta itki.
Larin-Kyösti Itkevä Huilu