Haastava 4-vuotias

Tunnistit siis itsesi, synnynäinen paskiainen!!

Uskomattomia kommentteja....

Tuo nyt ei ole ratkaisu mihinkään..Päiväkodinko se sitten kuuluisi kasvattaa ja ratkaista lapsen ongelmat vanhempien puolesta?Kyllähän ne päiväkodintädit varmasti osaisivat laittaakin lapsen kuriin,mutta todennäköisesti sama meno jatkuisi edelleen kotona,ellei jopa pahempana..Eli ei siihen lapsen käyttäytymiseen nyt mitkään päiväkodit auta.Niille on monilla muilla vanhemmilla ihan todellistakin tarvetta..

ljljkh kirjoitti:

Tuo nyt ei ole ratkaisu mihinkään..Päiväkodinko se sitten kuuluisi kasvattaa ja ratkaista lapsen ongelmat vanhempien puolesta?Kyllähän ne päiväkodintädit varmasti osaisivat laittaakin lapsen kuriin,mutta todennäköisesti sama meno jatkuisi edelleen kotona,ellei jopa pahempana..Eli ei siihen lapsen käyttäytymiseen nyt mitkään päiväkodit auta.Niille on monilla muilla vanhemmilla ihan todellistakin tarvetta..

Lue lisää

En tarkoittanut, että lapsi siellä "laitetaan kuriin", vaan että tuonikäinen voi olla kotioloissa turhautunut. Saisi siellä ikästään seuraa ja kaikenlaista tekemistä.

Siitä voisi rauhoittua, mutta ei tämä mikään patentteratkaisu välttämättä ole. Olen kuitenkin huomannut, että pahimmat kitisijät ja karjujat kummasti muuttuvat, kun huomaavat etteivät olekaan maailman napoja.

Elina === kirjoitti:

En tarkoittanut, että lapsi siellä "laitetaan kuriin", vaan että tuonikäinen voi olla kotioloissa turhautunut. Saisi siellä ikästään seuraa ja kaikenlaista tekemistä.

Siitä voisi rauhoittua, mutta ei tämä mikään patentteratkaisu välttämättä ole. Olen kuitenkin huomannut, että pahimmat kitisijät ja karjujat kummasti muuttuvat, kun huomaavat etteivät olekaan maailman napoja.

Lue lisää

Juu,ymmärsin kyllä mitä ajoit tuolla takaa :) Ja olen itsekin sitä mieltä,että etenkin joidenkin perheiden ainokaisten lasten voisi olla ihan hyväkin viettää välillä muutamia päiviä päiväkodissa,jos kotona meinaa olla sitä "Kaikki mulle heti-asennetta" vielä siinä 5-6-vuotiaana,jolloinka lapsen pitäisi jo viimeistään oppia ottamaan myös välillä toiset huomioon.

Mutta aloittaja kertoi perheessä olevan kuitenkin myös muita lapsia (tosin en tiedä minkä ikäisistä on kyse),ja että lapsi ilmeisesti on myös tekemisissä muidenkin lasten,kuin pelkästään sisarustensa kanssa,eli en usko,että lapsen laittamisella päiväkotiin olisi tässä tapauksessa kummempaa vaikutusta.Voihan toki olla,että lapsi on tosiaan syystä tai toisesta turhautunut,ja juuri tuossa neljän vanhana lapsi alkaa yleensä kaipaamaan entistäkin enemmän muiden lasten seuraa,ja kaverit tulevat tärkeiksi.Päiväkotia parempi vaihtoehto olisi kuitenkin jokin kerho tai harrastus,jos lapselle halutaan tarjota enemmän virikkeitä ja kontakteja muihin lapsiin.

Luulen kuitenkin,että tämän lapsen kohdalla kyse on jostakin ihan muusta tai,että ongelmat lapsen käytöksessä johtuvat vain hänen tavallista voimaakkaammasta temperamentistään,jota vanhempien tulisi vain oppia käsittelemään.Kyllähän jotkut lapset osaavat olla tuossa iässä jo todella haastavia ja etenkin,jos tilanne on päässyt jo ns.karkaamaan käsistä.

Nimimerkki LeBell83 antoikin tuossa kyllä jo hyviä neuvoja,mutta itsekin suosittelisin aloittajaa ehkä kääntymään vielä neuvolan puoleen.Lapsi on kuitenkin vasta neljän,ja tilanne voi olla vielä helpostikin korjattavissa.Joidenkin haastavampienkin lasten käytös saattaa myös ajan myötä rauhoittua ikään kuin itsestään,ellei kyse ole sitten jostakin käytöshäiriöstä,jotka ovat kuitenkin sinänsä melko harvinaisia.

Tiedän kyllä, että nk."uhmaikä" on yksi kasvuvaihe. Itse en vaan pidä uhmaikä-sanasta, koska se on aikuisten keksimä nimitys lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Huom, aikuisen mielestä ei-toivottuun käytökseen kun kyseessä on lapsi; aikuinen kyllä saa käyttäytyä sillä tavalla. Lapsi alkaa siinä 2-vuoden hujakoilla ja jo ennenkin ajatella itsenäisesti ja omaamaan omia mielipiteitä. Toki rajoja koetellaan jotta ne löytyvät, mutta uskon kyllä että perustellut kiellot menevät aika nopeasti lapselle perille, toisille nopeammin ja toisille vähän hitaammin. Esim sääntöjä miksi kesävaatteissa ei voi mennä talvella ulos tai miksi parkkipaikoilla ei saa leikkiä on helppo perustella jo ihan pienelle.

Olen työssäni melko paljon perheiden kanssa tekemisissä ja usein huomaan näissä "uhma"tilanteissa saman piirteen: vanhempi kieltää lasta asiasta eikä perustele sitä mitenkään, tai tule siinä mitenkään vastaan, vaan on ehdoton ja usein vain "periaatteesta", jotta saa alistettua lapsen omaan tahtoonsa.

Kuvittele tilanne, että sinulta kielletään vaikka juomasta kahvia aamulla samalla kun luet lehteä. Tätä kieltoa ei perustella mitenkään, se vaan kielletään. Eikö suututtaisi ja tekisi mieli "uhmata"? Jos taas tämä perustellaan järkevästi, niin asia on eri, se on silloin helpompi hyväksyä.

Ja jos puolisosi tulisi komentamaan sinua ylös sohvalta juuri, kun lempiohjelmasi on jännässä kohdassa, suuttuisit varmasti ja alkaisit "uhmaamaan". Jos hän sammuttaisi television vastalauseeksi "uhmaamisellesi", olisit todella vihainen. Jos taas puolisosi tulisi sen verran vastaan ja sanoisi, että okei, katso viisi minuuttia vielä ja sitten sammutetaan, olisi asia luultavasti ihan ok. Tilanne on toki kuvitteellinen, koska normaalissa parisuhteessa ei komenneta eikä uhmata. Mutta miksi lapsi ei tuntisi samoin? Itsenäistyminen siis on lapsen kasvua ja normaalia kehitystä, uhma taas sitä että aikuiset yrittävät tätä kehitystä estää ja yrittävät saada lapsen käyttäytymään haluamallaan tavalla. Lapsi siis halutaan käyttäytyvän kuin aikuinen, mutta hän ei saa ajatella kuin aikuinen. Jotenkin ristiriitaista, joten ei ihme jos "uhmaa" esiintyy.

Oma asenne ja lapsen temperamentti kyllä vaikuttavat tähän kehitysvaiheeseen paljon. Rajoja pitää ehdottomasti olla sekä johdonmukaisuutta, mutta myös antaa tilaa lapsen kehittyä.