Käsin kirjoitettu kauppakirja

Ja mielummin vielä sellainen joka tulee myyntiin vasta pääsiäisenä kolmen vuoden päästä.... ei yhtää kurantimpi.

Mut oikeesti.... ei sillä väliä vaikka kirjoittaa kosmoskynäjutskalla, jos kauppakirjassa on säännösten mukkan yksilöity kaupan kohde, hinta ja kaupanosapuolet, sekä todistajat.

Kauppakirjan malli on kuitenkin tarkka, mutta ei sen asettelumallin mukaan tarvi suoraa olla tehty.......

laistestettu kirja kirjoitti:

Ja mielummin vielä sellainen joka tulee myyntiin vasta pääsiäisenä kolmen vuoden päästä.... ei yhtää kurantimpi.

Mut oikeesti.... ei sillä väliä vaikka kirjoittaa kosmoskynäjutskalla, jos kauppakirjassa on säännösten mukkan yksilöity kaupan kohde, hinta ja kaupanosapuolet, sekä todistajat.

Kauppakirjan malli on kuitenkin tarkka, mutta ei sen asettelumallin mukaan tarvi suoraa olla tehty.......

Suomessa on sopimusvapaus. Kauppakirjan saa kirjoittaa miten haluaa, vaikka ketsupilla kahvilan käsipyyhkeeseen. Todistajiakaan ei lähtökohtaisesti tarvita. Eikä sitä kauppakirjaakaan itse asiassa tarvita. Riittää, että sovitaan.

Mutta:
Riidan sattuessa osapuolten on kyettävä näyttämään toteen mitä on sovittu. Siksi on fiksua tehdä jonniinmoinen kauppakirja, jossa tärkeimmät asiat on kirjoitettu ylös. Todistajat on hyvä olla, silloin vastapuolen on vaikeampi jälkeenpäin väittää kauppakirjaa väärennökseksi. Laki ei vaadi mitään tällaista, mutta terve järki vaatii.
Mitään muotovaatimuksia tai etukäteen vaadittuja kauppakirjamalleja ei ole.

Toinen mutta:
Kiinteistön kauppa on sitten eri asia. Maakaaressa määritellään sen muoto ja toteutustapa hyvin tarkasti. Taitaa muuten olla testamentin ohella ainoa sopimus, jolla on tässä tasavallassa lakisääteinen muotovaatimus.

Kolmas mutta:
Vaikka Suomessa vallitsee sopimusvapaus ja suullinen sopimus pätee, niin Suomessa on eduskuntaa ja tuomioistuimia korkeampi instassi, nimeltään Autorekisterikeskus AKE. Jos haluaa moottoriajoneuvon rekisteriin, on kaivettava salkusta kirjallinen kauppakirja. Silloin kannattaa käyttää valmiita malleja.

Neljäs mutta:
Me jakaannumme tavallisiin ihmisiin (hallintoalamaisiin) ja virkamiehiin. Tavallisten ihmisten yksityisissä asioissa noudatetaan em.periaatteita ja lakeja. Mutta kun hallintoalamainen asioi virkamiehen kanssa, virkamies voi vaatia mitä huvittaa. Esim. erilaisia etuuksia haettaessa on turha kertoa, että xxx ja yyy on myyty Suomen lain mukaisesti suullisella sopimuksella. Ei käy. Hallintoalamaisen on kaivettava esiin kauppakirja, kun virkamies sitä pyytää. Jos kauppakirjaa ei tosiaankaan ole tehty, niin sitten sellainen käydään säveltämässä kotona keittiön pöydän ääressä jälkeenpäin. Kun tämän väärennetyn kauppakirjan sitten vie virkamiehelle, hän on ivallisen iloinen - "no löytyihän se sieltä". Ja molemmat osapuolet tietävät, että paperi on tekaistu. Ihme peliä sekin.

Omin silmin nähtyä kirjoitti:

Suomessa on sopimusvapaus. Kauppakirjan saa kirjoittaa miten haluaa, vaikka ketsupilla kahvilan käsipyyhkeeseen. Todistajiakaan ei lähtökohtaisesti tarvita. Eikä sitä kauppakirjaakaan itse asiassa tarvita. Riittää, että sovitaan.

Mutta:
Riidan sattuessa osapuolten on kyettävä näyttämään toteen mitä on sovittu. Siksi on fiksua tehdä jonniinmoinen kauppakirja, jossa tärkeimmät asiat on kirjoitettu ylös. Todistajat on hyvä olla, silloin vastapuolen on vaikeampi jälkeenpäin väittää kauppakirjaa väärennökseksi. Laki ei vaadi mitään tällaista, mutta terve järki vaatii.
Mitään muotovaatimuksia tai etukäteen vaadittuja kauppakirjamalleja ei ole.

Toinen mutta:
Kiinteistön kauppa on sitten eri asia. Maakaaressa määritellään sen muoto ja toteutustapa hyvin tarkasti. Taitaa muuten olla testamentin ohella ainoa sopimus, jolla on tässä tasavallassa lakisääteinen muotovaatimus.

Kolmas mutta:
Vaikka Suomessa vallitsee sopimusvapaus ja suullinen sopimus pätee, niin Suomessa on eduskuntaa ja tuomioistuimia korkeampi instassi, nimeltään Autorekisterikeskus AKE. Jos haluaa moottoriajoneuvon rekisteriin, on kaivettava salkusta kirjallinen kauppakirja. Silloin kannattaa käyttää valmiita malleja.

Neljäs mutta:
Me jakaannumme tavallisiin ihmisiin (hallintoalamaisiin) ja virkamiehiin. Tavallisten ihmisten yksityisissä asioissa noudatetaan em.periaatteita ja lakeja. Mutta kun hallintoalamainen asioi virkamiehen kanssa, virkamies voi vaatia mitä huvittaa. Esim. erilaisia etuuksia haettaessa on turha kertoa, että xxx ja yyy on myyty Suomen lain mukaisesti suullisella sopimuksella. Ei käy. Hallintoalamaisen on kaivettava esiin kauppakirja, kun virkamies sitä pyytää. Jos kauppakirjaa ei tosiaankaan ole tehty, niin sitten sellainen käydään säveltämässä kotona keittiön pöydän ääressä jälkeenpäin. Kun tämän väärennetyn kauppakirjan sitten vie virkamiehelle, hän on ivallisen iloinen - "no löytyihän se sieltä". Ja molemmat osapuolet tietävät, että paperi on tekaistu. Ihme peliä sekin.

"Kolmas mutta:
Vaikka Suomessa vallitsee sopimusvapaus ja suullinen sopimus pätee, niin Suomessa on eduskuntaa ja tuomioistuimia korkeampi instassi, nimeltään Autorekisterikeskus AKE. Jos haluaa moottoriajoneuvon rekisteriin, on kaivettava salkusta kirjallinen kauppakirja. Silloin kannattaa käyttää valmiita malleja."

Itselläni kyllä onnistui auton rekisteriin laitto (tai oikeastaan omistajan vaihto) aivan ilman kauppakirjoja. Näin siis jos ostaa käytetyn auton joltain toiselta. Itse asiassa mitään kauppakirjoja ei autokaupastani edes tehty. Tarvitsee vain tehdä rekisteri-ilmoitukset, joissa täytyy tietenkin olla allekirjoitukset, mutta mitään muuta ei tarvita.

Mainitsemasi pätee varmaan vain uusiin autoihin, ei käytettyihin.