olen 35 vuotta täyttävä nainen ja kiloja on
kertynyt vuosien varrella enemmän kuin tarvis...
no olen yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja siinä onnistumatta. Asia on mulle arka
kuten varmasti monelle muullekkin lihavalle. Muuten elämäni on kunnossa... on työtä, kaksi lasta ja onnellinen avioliitto. Nyt vaan tuli minusta jo kaiken huippu kun äitini antoi minulle
laihdutusoppaan synttärilahjaksi. Olisin kyllä ollut ilahtuneempi vaikka puutarhaoppaasta. Nyt meni kyllä mieli mustaksi ja taitaa tulla kyläilyyn vanhempien luona tauko. Mitä mieltä olette? Onko joku saanut läheisiltään samanlaista kohtelua?
kertynyt vuosien varrella enemmän kuin tarvis...
no olen yrittänyt laihduttaa lukemattomia kertoja siinä onnistumatta. Asia on mulle arka
kuten varmasti monelle muullekkin lihavalle. Muuten elämäni on kunnossa... on työtä, kaksi lasta ja onnellinen avioliitto. Nyt vaan tuli minusta jo kaiken huippu kun äitini antoi minulle
laihdutusoppaan synttärilahjaksi. Olisin kyllä ollut ilahtuneempi vaikka puutarhaoppaasta. Nyt meni kyllä mieli mustaksi ja taitaa tulla kyläilyyn vanhempien luona tauko. Mitä mieltä olette? Onko joku saanut läheisiltään samanlaista kohtelua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan oikein, kun antoi. Hän oli varmasti huolestunut terveydestäsi. Pidä itsestäsi huolta. Siis nyt niskasta kiinni!
äitisi teki väärin?
Mä sain painonvartijoiden miehille suunnatun MP5-painonhallintapaketin joululahjaksi äidiltä. Sillon ajattelin, että "aha". Nyt 20-kiloa laihempana ei vituta enää yhtään.
Jos äiti olisi antanut tyttöystävälleni (jos edes sellaista olisi) jotain vastaavaa lahjaksi niin sillon olisin varmasti nostanut ison metelin asiasta. Se olisi jo huonoa käytöstä, mutta kai sitä saa omalle lapselleen ilmaista asiat sellaisina kuin ne ovat. Siitä riippumatta että ollaankin jo aikuisia.
Samaa kohtelua on osunut omalle kohdalle. Tosin ei oman äitini vaan armaan anoppini toimesta. Vuosia olen kärsinyt bulimiasta, tai ahmimishäiriöstä, kummaksi sitä nyt haluaa nimittää. Kiitos hänen ivallisten huomautustensa sairaus keikkasi anoreksian puolelle, -30kg ja sairaalahoitoon. Kaunis kiitos. Nyt en kuuntele enää kuin itseäni, haen sisäistä sopua ja hyväksyntää. Toipuminen vielä meneillään. Voimia!
Ei tässä maailmassa voi syyllistää oman mielenterveyden häiriöistä aina muita. Täytyy ihmisen ottaa itse vastuu omasta terveydestään. Kukaan ei sairastu vain siitä että joku sanoo lihavaksi, syyt on syvemmällä, vaikka ainahan se varmasti paremmalta tuntuu kun on syntipukki. Anoreksia ja bulimia on mielenterveyden häiriöitä, joihin tulee myös suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella. Tsemppiä paranemiseen ja jaksamista myös perheellesi koska he sairaudesta myös kärsivät.
Toivon sinulle voimia sairautesi kanssa! Olet mielestäni oikeilla linjoilla etsiessäsi itsellesi sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Antakaamme siis äitiemme ja anoppiemme hoitaa vaan omia juttujaan... Itse ajattelin ostaa äidilleni laihdutusoppaan joululahjaksi koska myös hänellä on ylimääräistä... Vai kannattaakohan pistää vahinkoa kiertämään eiköhän jokainen hanki itse omat oppaansa...
Ei ihmiset aina ajattele niin tarkkaan, hyvää se äitisi varmaan tarkoitti. Kyllä painonpudotus on aina terveydelle hyväksi ja jokainen vanhempi toivoo että oma lapsi olisi terve ja eläisi pitkään. Ihmiset ei aina ajattele asioita niin pitkälle.
kertonut äidillesi laihdutus yrityksistäsi.Ehkä hän ajatteli, että kirjasta olisi sinulle apua. Suhtaudu asiaan hieman huumorimielessä. Kun äitisi seuraavan kerran tulee kylään tarjoa hänelle jotain ruokaa/kahvileipää jonka olet tehnyt kirjan reseptin mukaan. Kuuntelet ensin mielipiteen ja sitten kerrot mistä resepti oli. Ei elämä ole niin ykstotista, huumoria peliin!