Oon kai aina ollu jollain tapaa yksinäinen, vaikka en oikeen tiedä miks. Tuntuu, et viime aikoina se on kuitenki menny sietorajan yli, ja ne vähäsetkin ihmissuhteet on hävinny johonkin. Tosiasia on, ettei kukaan ota minuunpäin yhteyttä eikä kaipaa seuraani.
Tiedän mitä haluan, enkä oo joka asiassa johdateltavissa, mut osaan kyllä mielestäni joustaa ja tehdä kompromisseja.
Menneisyydessä olen tehnyt joitain valintoja, joista en itsekään ole ylpeä, mutta ne ovat menneisyyttä ja olen niistä ottanut opiksi. Kuitenkin useat ihmiset menneisyyden vuoksi kääntävät mulle selkänsä.
En tiedä miten jaksan eteenpäin. Ilman lapsia en näkis mitään syytä ees yrittää. En näe mitään keinoa, miten voisin tilanteen paremmaksi muuttaa.
Olen vuoden aikaan ihmiseltä, jota pidin hyvänä ystävänä, saanu kokea erittäin suuren pettymyksen, hän petti luottamukseni pahasti. Vasta äsken ihminen, joka puhuu olevansa kaverini, lyttäsi minut. Mitä voin muitten ihmisten taholta edes odottaa, jos ne harvat jotka ovat kavereita, kohtelevat näin. Väkisin alkaa uskomaan, että on tosi hirveä ihminen.
Kuitenkin tiedän, että olen ihan ok näköinen ja parhaimmillani hyvin mukava ja mulla olisi varmasti paljon annettavaa jollekin.
Onko kenelläkään muulla vastaavia ajatuksia itsestään ja miten olette selvinneet.
Jos jonkun tekee mieli heittää asiatonta kommenttia, niin jätätkö väliin, pyydän.
Tiedän mitä haluan, enkä oo joka asiassa johdateltavissa, mut osaan kyllä mielestäni joustaa ja tehdä kompromisseja.
Menneisyydessä olen tehnyt joitain valintoja, joista en itsekään ole ylpeä, mutta ne ovat menneisyyttä ja olen niistä ottanut opiksi. Kuitenkin useat ihmiset menneisyyden vuoksi kääntävät mulle selkänsä.
En tiedä miten jaksan eteenpäin. Ilman lapsia en näkis mitään syytä ees yrittää. En näe mitään keinoa, miten voisin tilanteen paremmaksi muuttaa.
Olen vuoden aikaan ihmiseltä, jota pidin hyvänä ystävänä, saanu kokea erittäin suuren pettymyksen, hän petti luottamukseni pahasti. Vasta äsken ihminen, joka puhuu olevansa kaverini, lyttäsi minut. Mitä voin muitten ihmisten taholta edes odottaa, jos ne harvat jotka ovat kavereita, kohtelevat näin. Väkisin alkaa uskomaan, että on tosi hirveä ihminen.
Kuitenkin tiedän, että olen ihan ok näköinen ja parhaimmillani hyvin mukava ja mulla olisi varmasti paljon annettavaa jollekin.
Onko kenelläkään muulla vastaavia ajatuksia itsestään ja miten olette selvinneet.
Jos jonkun tekee mieli heittää asiatonta kommenttia, niin jätätkö väliin, pyydän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen mukava. Mut mukavuudella ei saa naista eikä mitään muutakaan.