Hyvästi Antti

Tarviiko niiden olla? Ainakin yksi Antti ikävöi ja kaipaa erästä I-naista. Sanasi jossain määrin tuntuvat osuvan, mutta luultavasti tunsit kaipaamasi Antin paremmin kuin oma ikävän kohteeni. Lisäksi meitä Antteja on niin pilvin pimein, että mitkä olisivat edes todennäköisyydet.

2. Antti kirjoitti:

Tarviiko niiden olla? Ainakin yksi Antti ikävöi ja kaipaa erästä I-naista. Sanasi jossain määrin tuntuvat osuvan, mutta luultavasti tunsit kaipaamasi Antin paremmin kuin oma ikävän kohteeni. Lisäksi meitä Antteja on niin pilvin pimein, että mitkä olisivat edes todennäköisyydet.

Tunsin kaipaamani Antin vain sydämellä, en kunnolla muuten.

I:llä alkavia naisia on jo paljon vähemmän, mutta en nyt ehkä löydä todennäköisyyden laskukaavoja tähän asiaan. Ehkä ne todennäköisyydet ei kuitenkaan ole meidän puolella...

Taisin sanoa hyvästi, koska en osannut sanoa enää muuta. Ajattelin, että ehkä halusit kuulla sen sanan ja ajattelin, että haluan jotenkin kertoa senkin, että oot aina tärkeä. Musta tuntui, että mun kuuluisi sanoa hyvästi, ei välttämättä että haluaisin sanoa...
Jos en sano "hyvästi", niin mitä sanon? "Hyvästi" tarkoittamatta sitä oikeasti? Niin kuin aina ennenkin. Haluaisin pitää jotain uskottavuutta sanoissani, menestys siinä näyttää taas hieman heikolta :)

Kaipaan erästä Anttia kovasti ja tuntuu liikuttavalta kuulla, että edes joku Antti kaipaa I-alkuista naista. Ainakaan nyt en osaa seistä niiden hyvästejen takana, jos et sano niin, että mun pitää seistä niiden takana.

Enkä mä koskaan tarkoittanut, että lakkaisin kaipaamasta sua hyvästejen myötä. En lakkaisi.

Pois kulkeutuva? kirjoitti:

Tunsin kaipaamani Antin vain sydämellä, en kunnolla muuten.

I:llä alkavia naisia on jo paljon vähemmän, mutta en nyt ehkä löydä todennäköisyyden laskukaavoja tähän asiaan. Ehkä ne todennäköisyydet ei kuitenkaan ole meidän puolella...

Taisin sanoa hyvästi, koska en osannut sanoa enää muuta. Ajattelin, että ehkä halusit kuulla sen sanan ja ajattelin, että haluan jotenkin kertoa senkin, että oot aina tärkeä. Musta tuntui, että mun kuuluisi sanoa hyvästi, ei välttämättä että haluaisin sanoa...
Jos en sano "hyvästi", niin mitä sanon? "Hyvästi" tarkoittamatta sitä oikeasti? Niin kuin aina ennenkin. Haluaisin pitää jotain uskottavuutta sanoissani, menestys siinä näyttää taas hieman heikolta :)

Kaipaan erästä Anttia kovasti ja tuntuu liikuttavalta kuulla, että edes joku Antti kaipaa I-alkuista naista. Ainakaan nyt en osaa seistä niiden hyvästejen takana, jos et sano niin, että mun pitää seistä niiden takana.

Enkä mä koskaan tarkoittanut, että lakkaisin kaipaamasta sua hyvästejen myötä. En lakkaisi.

En haluaisi sanoa viimeisiä hyvästejä, koska tahtoisin olla yhä jonkinmoisessa yhteydenpidossa.

Minäkin tunnen värinää ja jännitystä kehossa siitä ajatuksesta, että minua yhä kaivattaisi, olin jollekin tärkeä.

Jos kerta molemmat satumme kaipaamaan toisiamme, niin uskallammeko lisätä tunnisteitä, ja parantaa todennäköisyyksiämme tai hävittää ne täysin.

2. Antti kirjoitti:

En haluaisi sanoa viimeisiä hyvästejä, koska tahtoisin olla yhä jonkinmoisessa yhteydenpidossa.

Minäkin tunnen värinää ja jännitystä kehossa siitä ajatuksesta, että minua yhä kaivattaisi, olin jollekin tärkeä.

Jos kerta molemmat satumme kaipaamaan toisiamme, niin uskallammeko lisätä tunnisteitä, ja parantaa todennäköisyyksiämme tai hävittää ne täysin.

Tietysti eräs Antti on mulle tärkeä, varmaan aina tulee olemaankin. Tuntui mukavalta ajatukselta, että parannetaan todennäköisyyksiä tai hävitetään ne kokonaan. Molemmissa on omat puolensa.

Yritin keksiä sellaisia tunnisteita, joita vain sinä voisit tietää eikä kukaan muu.
Ainakaan sitä en ole koskaan kirjoittanut tänne enkä mihinkään, että lähetin sulle viestin joskus 2006, yritin muistella mitä kirjoitin. En muista kovin hyvin, mutta sellainen mielikuva mulla on, että se ehkä loppui jotenkin niin, että sanoin nyt vaan lähettäväni sen, ennen kuin alan katua kaikkea mitä kirjoitin ja jätin kirjoittamatta. Muuta kokonaista en saa siitä päähäni. Tietty yhtä suuri todennäköisyys on, että ei se viestin vastaanottajakaan muista :) Mulla on aika hyvä muisti, mutta huomaan, että on alkanut vähän hämärtyä jotkut yksityiskohdat näköjään :)
Näistä seuraavista en ole täysin varma vaikka olisin joskus kirjoittanut johonkin, mutta en varmaan paljoa ainakaan.
Koskin sua kerran, oli ehkä huhtikuu tai toukokuu (mua nyt hämmentää kun oon unohtanut kumpi kuukausi, kun yleensä muistan kaiken). Mun käsi oli varmaan ihan jäätävän kylmä, mutta sä olit tosi lämmin.
Ja vaikka kolmantena tunnisteena, mikä nyt tulee mieleen, niin vaikka se, että näit ehkä kerran, kun tanssin, tai pyörähdin, jonkun satunnaisen ääliön kanssa. En ole ihan varma näitkö, mutta ainakin mä näin sut sen jälkeen. En nyt vanhoja muistele eikä niitä tarvi availla, mutta tuntui, että sulle tuli musta varmaan ihan väärä kuva. En ole sellainen ihminen, miltä se varmasti näytti. Joku ihan satunnainen ihminen otti vaan yhtäkkiä kauhean lujaa käsistä kiinni eikä päästänyt irti, niin ajattelin pyörähtää kerran, että pääsen pois siitä tilanteesta. Sitten tuli jostain yhtäkkiä tosi hyvä olo, vaikka se ei tunnu ikinä yhtään kivalta, kun joku tuntematon ottaa kädestä kiinni eikä päästä irti. Niin luulen, että se hyvä olo tuli susta ja siitä, että sä olit lähellä, koska mulle on tullut ennenkin samanlaisia. Sulle tuli varmaan sellainen kuva musta, että oon kamala ihminen, joka vaan tanssii kaikkien satunnaisten ihmisten kanssa, mutta en oo. Meni tää viimeinen tunniste nyt vähän selittelyksi, mutta halusin kerrankin saada sanoa tuon, vaikka onkin jo niin vanha asia :) En siis ole sellainen, ettäs tiedät :) Niin ja sä voit kyllä tietty sanoa, että olisin voinut vaikka kiljua, enkä tanssia, mutta en halunnut olla epäkohtelias. No joo, se siitä :D Tuntuu vähän hölmöltä selitellä olleita ja menneitä, mutta se olikin samalla tunniste.

Nyt on sun vuoro sanoa, että oliko liian epäselviä tunnisteita vai menikö todennäköisyys jo nollaan :) Mä en keksinyt kovin hyviä, mutta yritin sanoa jotain sellaisia meidän juttuja, mitä vain me tiedettäisi.

Ja jos osuu, niin haluaisin minäkin olla suhun yhteydessä, koska oot tärkeä ihminen mulle enkä osaa olla kaipaamatta sua, vaikka ehkä pitäisi. Kunhan vaan se yhteydenpito on sitten sellaista ei-kuluttavaa ja maltillista, koska sulla on ne sun elämän jutut, joihin sun energian pitää riittää :)

Nyt mulla on kiire jo opiskelujen pariin, niin tuo tunnisteiden keksiminen jäi nyt vähän lyhyeksi, mutta toivottavasti niissä on tarpeeksi yksityiskohtaisuutta.

Kaikessa on omat puolensa, kuten jo todettiin :) Tietysti ne haavat aukesivat, mutta ei niitä kukaan voi aukaista ellen itse ensin tietoisesti anna mahdollisuutta siihen. Turhia toiveita tuli ehkä paljon vähemmän kuin haavojen aukeamista, koska hän ei enää ole läsnäoleva osa omassa elämässäni, eikä kai enää aktiivisissa toiveissanikaan. Sillä tavalla elämä kuitenkin menee aina eteenpäin, jos ei muuta. Niiden haavojen aukaiseminen on mun mielestä kaikkein tehokkain tapa laittaa asiat sinne pölyisten muistojen uumeniin. Jos vaan yrittää väkisin laittaa ne sinne, niin itse en ainakaan saa niitä pysymään siellä. Nyt tiedän että ne pysyy, koska niihin jää muistojälki tästä tunteesta. Tiedän, että ne ovat "turhia". Ja ne on käsitelty loppuun. Joten ei mitään pahaa jos ei hyvääkin :)

Ei pidä yöunia menettää :) Nukkuessa antaa aivojen ja unitonttujen tehdä kaikki päivän aikana koetut asiat helpommiksi, se on tärkeää. Itseen se mahdollisuus, että olisitko ollut hän, vaikutti niin, että silmät vettyi kesken päivän muutamasta jutusta, mihin liittyi rakkaus tai pitkä ystävyys tai jotain sellaista. Mutta onneksi ne voi aina laittaa kiinni ja nieleskellä sen olon ohi :) Ei siis mitään kamalaa.

Olen tavallaan huojentunutkin, että et ole hän. En toivoisi hänen koskaan tuntevan näitä samoja tunteita, vaan että hän on jo saanut oman vapautuksensa niistä. Yritän luottaa siihen, että hänen haavansa ovat kauniisti kiinniparsittuja enkä ikinä haluaisi avata hänen haavojaan uudelleen, joten tämä on se viimeinen hyvästi.

Muistan hänet siihen asti, kunnes muistot armahtavat poispyyhkiytymällä. Ja kyllä hän silti kulkee aina sydämessäni. Oli, ei yhtään sen vähempää eikä enempää, kuin ensirakkauteni. Hän vaikutti elämääni enemmän kuin tulen koskaan sanoin ilmaisemaan. Ei sellaisia ihmisiä unohdeta :) Ne suljetaan sydämeen ja sydän suljetaan.

Ainakin pystyn nyt seisomaan tuon aloitukseni takana tästä eteenpäin. Kiitos kuitenkin sulle, että laitoit kyseenalaistamaan sen hetkeksi :) Ehkä se päätös on nyt vahvempi.