Hei sinulle!
Jos jaksat, ehdit, pystyt kertoisitko mitä näet vai näetkö mitään tähän tilanteeseen joka minua niin vaivaa.
Olemme vuoden yrittäneet toista lasta ja luovuinkin jo toivosta ja olin varma ettei meille toista siunata, kunnes kuukausi sitten sain ihanimman yllätyksen ikinä ja se raskaustesti näytti kuin näyttikin positiivista. Elin kuin pilvissä sen muutaman viikon mitä kuvittelin että ihana pieni ihmisalku sisälläni kasvaa ja vahvistuu ja pienestä tyttärestämme tulisi ensi kesänä isosisko.
Kaikki kuitenkin muuttui viime maanantaina, aloin vuotaa verta ja paljon, torstaina selvisi että pienokaisemme kasvoikin munatorvessani. "Kohdunulkoinen raskaus" lääkärin sanat jäivät kummittelemaan päähäni. Maailmani romahti.
Tässäkö tämä nyt on, koko tämä vuosi on ollut helvetillinen, ensin menetin erään läheiseni syövälle, sitten selviää että talomme on homeessa ja nyt tämä, yritän olla niin kovasti vahva mutta joskus tuntuu että en vain jaksa.
"Olette vielä nuoria, kaikki kääntyy parhain päin. Paistaa se aurinko risukasaankin." En tahtoisi kuulla enää yhtään näitä latteuksia ja kliseisiä lauseita keneltäkään kun eivät ne auta, eivät lohduta.
Mutta näetkö sitä, paistaako se aurinko ikinä minun synkkään risukasaani?
Jos jaksat, ehdit, pystyt kertoisitko mitä näet vai näetkö mitään tähän tilanteeseen joka minua niin vaivaa.
Olemme vuoden yrittäneet toista lasta ja luovuinkin jo toivosta ja olin varma ettei meille toista siunata, kunnes kuukausi sitten sain ihanimman yllätyksen ikinä ja se raskaustesti näytti kuin näyttikin positiivista. Elin kuin pilvissä sen muutaman viikon mitä kuvittelin että ihana pieni ihmisalku sisälläni kasvaa ja vahvistuu ja pienestä tyttärestämme tulisi ensi kesänä isosisko.
Kaikki kuitenkin muuttui viime maanantaina, aloin vuotaa verta ja paljon, torstaina selvisi että pienokaisemme kasvoikin munatorvessani. "Kohdunulkoinen raskaus" lääkärin sanat jäivät kummittelemaan päähäni. Maailmani romahti.
Tässäkö tämä nyt on, koko tämä vuosi on ollut helvetillinen, ensin menetin erään läheiseni syövälle, sitten selviää että talomme on homeessa ja nyt tämä, yritän olla niin kovasti vahva mutta joskus tuntuu että en vain jaksa.
"Olette vielä nuoria, kaikki kääntyy parhain päin. Paistaa se aurinko risukasaankin." En tahtoisi kuulla enää yhtään näitä latteuksia ja kliseisiä lauseita keneltäkään kun eivät ne auta, eivät lohduta.
Mutta näetkö sitä, paistaako se aurinko ikinä minun synkkään risukasaani?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei, "risukasainen"!
Saan kuvaan nousemaan toisen ja kolmannenkin lapsen, lähes peräkkäsisnä vuosina ja työtön ja pojan, poikahan sinulla jo onkin, vai kuinka?
Sain kysymyksestäsi sen käsityksen että et mielestäsi sitten enää voisi saada lapsia, vai miksi olet niin epäröivällä kannalla sen asian suhteen, on jokatapauksessa mielestäni näyttää siltä, että tuo "kohdun ulkoinen" menneyt raskaus ei olisi este tulla uudelleen raskaaksi.
Joten vastaukseni kuuluu, että paistaahan se luojan armas aurinko solarplexukseesi ja antaa siten harmoniaa ja mahdollisuuden tulla taas raskaaksi kin.
Hei ja kiitos!
Nyt meni vähän metsään, meillä nimittäin on tytär josta mainitsinkin ensimmäisessä viestissäni.
Mutta toivotaan että vielä edes sen yhden pienen saisimme, tosin nytkin tulee mielestäni jo harmittavan suuri ikäerolle lapsille mutta näille asioillehan itse ei mitään voi.