Energiatekniikka

"Mitä tekee energiatekniikan diplomi-insinööri ?"
Niin... se riippuu mm. siitä, mitä ja missä on opiskellut. Otaniemessä TKK:lla energiatekniikkaa opiskellaan konetekniikan koulutusohjelman alla, jolloin siis opintojen tarkoitus on johtaa energia-alan koneinsinööritehtäviin. TKK:ssa energiatekniikkaa voi opiskella myös teknillisen fysiikan koulutusohjelmassa, jolloin energia-asioita katsotaan fyysikon näkökulmasta. Jälkimmäinen koulutus antaa laajimmat ja syvällisimmät tiedot energiatekniikan taustalla olevista teorioista, joten opiskelija saa erinomaiset valmiudet vaativaankin tutkimustyöhön suuntautumiseen sekä uusien energiatekniikoiden tutkimus- ja kehitystyöhön.
Lappeenrannan LUT:issa energiatekniikka on oma koulutusohjelmansa ja suuntautumisvaihtoehdot (esim. sähkötekniikkaan jne... ) ovat nurinkurisesti sen alla. Käytännössä LUT:n energiatekniikka on lähinnä jonkinlainen raskaan koneteollisuuden konetekniikan koulutusohjelma, jossa kaikki opiskelijat enemmän tai vähemmän opiskelevat mitoittamaan taulukkokirjojen avulla höyrykattiloita, pumppuja ja puhaltimia. Energiatekniikan teoreettista puolta LUT:issa ei kuitenkaan ole mahdollista kovin syvällisesti opiskella ja opintoja voineekin kuvata lähinnä konetekniikan soveltavan tason opinnoiksi.
Kaiken kaikkiaan LUT:n energiatekniikka on hyvin epämääräinen kokonaisuus eivätkä edes opiskelijat tunnu tietävän, mitä se oikein on. Muistan esim. keskusteluja viimeisen vuoden energiatekniikan sähkövoimatekniikan opiskelijoiden kanssa, jotka eivät tienneet, tuleeko heistä valmistuttuaan sähkötekniikan diplomi-insinöörejä. Nämä yli viisi vuotta LUT energiatekniikkaa opiskelleetkaan eivät siis tienneet, mitä ko. opinnot loppujen lopuksi oikein ovat. Oma neuvoni on, että jos et itse varmasti tiedä, mitä jokin asia on, niin älä mene siihen mukaan! Epämääräisyyteen on nimittäin usein "koira haudattuna" eli siitä paljastuu ikäviä yllätyksiä.
LUT:n koulutusohjelmien ymmärtämisessä auttaa historian tunteminen. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu on aluepoliittinen hanke, ei opetuspoliittinen. Tämän vuoksi myös koulutusohjelmat on perustettu sillä perusteella, mihin milloinkin on ollut helpointa saada valtion rahoitusta eikä ole niinkään haluttu painottaa koulutuksen todellista tarkoituksenmukaisuutta. Energiatekniikan koulutusohjelma perustettiin 1970-luvun öljykriisin seurauksena. Öljykriisi teki energia-asioista tuolloin muodikkaan media-aiheen, joten LUT:iin perustettiin epämääräinen, mutta tuolloin muodikas energiatekniikan koulutusohjelman.

Energiatekniikan opiskelijan tai opintoja harkitsevan esittämä kysymys, mitä tekee energiatekniikan diplomi-insinööri, on erittäin hyvä ja aiheellinen kysymys. Mitä siis ihan oikeasti tekee esim. LUT:n energiatekniikan DI ? Vastaukseksi ei tietenkään kelpaa luettelo firmoista tai muista työnantajista, joiden palvelukseen voi yrittää hakeutua. Kiinnostavaa olisi tietää, mitä ihan oikeasti kyseisellä tutkinnolla pääsee tekemään. Vai johtaako se ainoastaan hallinnollisiin tehtäviin ? Mahtaakohan tähän kysymykseen osata vastata edes kyseistä koulutusta järjestävä taho ?

Tervehdys Lappeenrannan suunnalta ja milleniumin tältä puolen!

En ole vielä valmistunut ja työelämän pyörteisiin päätynyt, vaan vasta alaa Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa neljättä vuotta opiskeleva teekkari. Minulla on kuitenkin useita energiatekniikan koulutusohjelmasta muutaman vuoden sisällä valmistuneita ystäviä, ja itsekin olen päässyt jo useana kesänä oman alan kesätöihin. Ajattelin siis valottaa hiukan teille "10 7" ja "Sokrates energiaa" millaisiin työtehtäviin meiltä päätyy; ei siis vain hienoja käyntikortin kahdelle puolelle mahtuvia tehtävänimikkeitä, vaan myös mitä näillä paikoilla oikesti puuhaillaan viitenä päivänä viikossa kahdeksan tuntia päivässä.

Tässä alkuun esimerkkitehtäviä, joihin ystäväni ovat valmistuneet:

- konsultti ydinvoima-alan konsultointiyritykseen: Päätehtävänä tässä tehtävässä on sekä kotimaisten että ulkomaisten ydinvoimalaitosten simulointi. Eri ydinvoimalaitokset siis antavat yritykselle ja tälle kyseiselle työntekijälle toimeksiantoja, joissa pyydetään suunnittelemaan vaikkapa jokin ydinvoimalaitoksen komponetti, esimerkiksi reaktoriallas. Suunnittelu tehdään simuloimalla/mallintamalla komponentti tietokoneohjelmien avulla. Näin voidaan suunnitteluvaiheessa tutkia erilaisia vaihtoehtoja komponentin rakenteeksi ja toimintaperiaatteeksi. Toisena päätehtävänä on suunnitella eri puolilla maailmaa toimivissa uraaninrikastuslaitoksissa käytettävien autoklaavien suunnittelu ja prosessien optimointi mahdollisimman tehokkaiksi ja turvallisiksi. Ydivoima-alalla työtehtävät voivat siis olla hyvin kansainvälisiäkin ja mahdollisuuksia ulkomailla matkusteluun työn puolesta on paljon.

- prosessimallintaja ydinvoima-alan konsultointiyritykseen: Tehtävän mallintaa ydinvoimalaitosten prosessaja erilaisilla tietokoneohjelmilla, kuten edellisessäkin kohdassa. Lisäksi tehtävänä suunnitella ydinvoimalaitosten radioaktiivisten jätteiden käsittelyä, varastointia ja kuljetusta.

- tekninen asiantuntija : Työtehtäviin kuuluu esimerkiksi kaukolämmön tuotannon ja siirron energiatehokkuuden kehittäminen, kaukolämpöasiakkaiden energiatehokkuusneuvonta, kaukolämmön tuotantolaitosten kunnossapidon kehittäminen lähinnä kunnossapitojärjestelmän kautta ja erilainen touhuaminen energiayhtiön laatujärjestelmän rakentamisen parissa. Työtehtävät voivat siis olla erittäin vaihtelevia, kuten tässä tapauksessa kaukolämmön asiakaspinnasta aina tuotantoon saakka.

- ydinturvallisuusinsinööri ydinvoimalaitoksella: Päätoimisena tehtävänä on osallistu uuden rakenteilla olevan ydinvoimalaitosyksikön käyttöturvallisuuden varmistamiseen. Tehtävänä myös toimia turvallisuusinsinöörinä laitoksen käyttöönotossa, jolloin mm. valvoo käyttöönottokokeita. Tärkeää työtehtävien hoidon kannalta on mm. prosessijärjestelmien hyvä tuntemus sekä kyky ja halukkuus oppia jatkuvasti uutta.

- jatko-opiskelija yliopistolla: Tutkii biopolttoaineiden käytön tehostamista ja erityisesti mallinnusta kiertopetikattiloissa.

Mitä "Energiatekniikkaa":n kommenttiin tulee, haluaisin hiukan päivittää tietoja nykypäivän tasolle. En tiedä kuinka asiat ovat joskus olleet, mutta enää opinnoistamme ei pitäisi löytyä kaivamallakaan haudattuja koiria tai muitakaan epämääräisyyksiä. Itse en ainakaan moisiin ole törmännyt, vaan olen löytynyt neljän opiskeluvuoden aikana hyvin vahvan energiateekkarin identiteetin ja tiedän mitä opiskelen, miksi opiskelen näitä asioita ja millaisiin työtehtäviin voin valmistua minkäkin DI-vaiheen sivuaineen kautta. Energiatekniikan koulutusohjelma on yksi LUT Energia -kokonaisuuden koulutusohjelmista, eikä meillä ole enää moniin vuosiin voinut lukea pääaineena sähkövoimatekniikkaa. LUT Energia -kokonaisuuteen kuuluvat myös sähkötekniikka ja ympäristötekniikka. Kaikki alat muodostavat omat koulutusohjelmansa, eikä esimerkiksi sähkötekniikka ole millään muotoa energiatekniikan alla minään suuntautumisvaihtoehtona. Energiatekniikan kandivaiheen opintoihin voi sisällyttää jostakin toisesta tekniikan koulutusohjelmasta valittavan sivuaineen. Eli jos haluaisin, voisin lukea kandivaiheen sivuaineeni esimerkiksi sähkötekniikan puolelta. Itse olen kuitenkin lukenut sivuaineeni konetekniikan puolelta, enkä voi oikein yhtyä "Energiatekniikkaa":n mielipiteeseen energiatekniikasta "raskaan koneteollisuuden konetekniikan koulutusohjelmana". En ala tässä sen enempää avaamaan konetekniikan opetusta ja opetuksen tavoitteita, koska tarkoituksenani on kertoa energiatekniikan opetuksen nykytilasta. Sen kuitenkin sanon, että nykypäivän energiatekniikan opetus on hyvin kaukana konetekniikasta. Ne kyllä täydentävät toisiaan hyvin, jos haluaa valmistumisen jälkeen työskennellä esimerkiksi teollisuudessa. On suuri etu, että eri tekniikan aloja voi ottaa mukaan omaan energiatekniikan tutkintoon (tai miksei kauppatieteitäkin), sillä näin tutkinnosta saa laaja-alaisen, mitä arvostetaan nykypäivänä suuresti työmarkkinoilla.

Sattumalta osui silmiini tämä keskusteluketju ja pienen harkinnan jälkeen tulin tulokseen, että ainakin ydinvoimatekniikan osalta asiaa on syytä hieman tarkentaa. Ydinvoimatekniikan osalta koulutuksen jako on Suomessa perinteisesti hyvin selvä ja vakiintunut. Aalto eli Otaniemen TKK vastaa ydinvoimatekniikan varsinaisen ydinteknisen osan koulutuksesta ja tutkimuksesta. Tällä tarkoitetaan fyysikoille annettavaa koulutusta ja Suomessa ei missään muualla vastaavaa koulutusta järjestetä. Ydinvoimatekniikasta (tai ydintekniikasta) puhuttaessa yleensä tarkoitetaan juuri em. osa-aluetta. Lappeenrannan LUT puolestaan järjestää ydinvoimatekniikan voimalaitosteknistä koulutusta. LUT:n antama ydinvoimatekniikan koulutus antaa siis valmiuksia toimia perinteisissä voimalaitosalan tehtävissä (käytönvalvonta tms...) ydinvoimalaitosympäristössä. Opiskelujaan suunnittelevan opiskelijan on hyvin tärkeää ymmärtää näiden kahden välinen ero. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta oletan, että monet LUT:n opiskelijatkaan eivät täysin tätä työnjakoa hahmota.

Nimimerkille selkokieltä: Määrittele LUT opiskelijaprofiili?

Hienoa Aalto-yliopisto mainostusta taas liikenteessä. Taitaa muutenkin Suomessa olla aika vahvasti pinnalla se, että Aallossa tuotetaan maahan superosaajia, jotka eivät kumminkaan palvele teollisuuden tarpeita suuressa mittakaavassa. Hieno ajatus, että olen alani suurin osaaja ja tiedän kaiken ydinreaktorin ilmiöiden taustasta, mutta tarvitseeko teollisuus tätä?

Ei. Teollisuus tarvitsee juuri niitä käyttöinsinöörejä ja vastaavia. Tutkimuslaitokset taas niitä fyysikkoja. Kumpiakin tarvitaan, mutta käyttöinsinööreille on enemmän töitä ja vaihtelevammissa työtehtävissä.

Käyttöinsinöörien koulutus kuuluu AMK-tason oppilaitoksille, ei teknillisille korkeakouluille ja yliopistoille. On kuitenkin totta, että monet LUT:n tutkinnon suorittaneet päätyvät AMK-insinööritason työtehtäviin kuten esim. käyttöinsinööreiksi tms...

Kommentille asiaan:
Kannattaa ehkä hiukan tutustua diplomi-insinöörien työllistymispaikkoihin. Esimerkiksi ydinvoimalaitoksilla monet toimivat juurikin käyttöinsinööreinä ja täysin koulutustaan vastaavissa tehtävissään. AMK-insinööreillä ei olisi näihin paikkoihin mitään asiaa, kosa AMK:ssa ei aivan tuollaista ydinosaamista anneta... Vai voitko kuvitella AMK-insinöörin suunnittelevan uuden ydinvoimalaitoksen säteilysuojetoimenpiteet tai huolehtivan laitoksen käyttöönotosta?

Ja mitä tulee Aaltoon, niin edellä mainittuja käyttöinsinöörin tehtäviä ei myöskään hoideta pelkällä puhtaan fysiikan osaamisella, mitä saa teknillisen fysiikan puolelta. Kuten aiempi kirjoittaja totesikin, näitä taitoja tarvitaan tutkimuslaitoksissa.

Jos LUT:n enteläiset päätyvät AMK:n tehtäviin, niin mitäköhän sitten on Aallon eneläisille tarjolla?!?

Itse olen opiskellut Aallon energiatekniikka linjalla 4 vuotta. Lähes kaikki kaverini ovat opiskelu aikaan työttöminä ja valmistumisen jälkeen eivät löydä työtä. Tietysti nyt ovat huonot ajat ja jos ei ole suhteita niin ei voi mitään. Onhan sitä jotkut löytäneet duunia, mutta suhteilla tai sitten muilla taidoilla (esim. osaa harvinaisia kieliä yms.)

Aallon energiatekniikassa en ole oppinut yhtään mitään joka olisi kouluttanut jotain konkreettista tai edes teoreettista työelämää varten. Pelkkiä turhia kaasuturbiini laskuja ja muuta josta ei hyödy mitään ellei jää tutkijaksi Aaltoon.


Harmi, että meni 4 vuotta ennenkuin tajusin tämän, mutta nyt olen vaihtanut linjaa ja töitä on löytynyt. En voi suositella kenellekkään Aallon energiatekniikkaa, Täytyy todeta linjan nimen ja sisällön muuttuneen 2013, joten ehkä asiat ovat uusilla opiskelijoilla paremmat.