Kun mies vietiin lapsilta, ei lapsilla ole ollut jouluna isää läsnä. Aika huikeeta kun aattelee, että sen naisen lapset saivat meidän isän jouluksi ja omat lapset eivät saa olla isän kanssa.
Minään jouluna ei ole mies viettänyt joulua millä lasten kanssa. Hänestä on parempi viettää se vieraiden lasten kanssa. Juup ei lahjojakaan ole tullut, ne lahjat menee näillä vieraille lapsille.
Lapseni tiesivät alusta asit että eivät saa isältä lahjoja kun hänen pitää ostaa niille vieraille lapsille. Alussa se suretti meitä, mutta siihenkin tottuu.
Nyt emme halua miestä ikinä meille jouluksi, saa nääntyä yksin.
Minään jouluna ei ole mies viettänyt joulua millä lasten kanssa. Hänestä on parempi viettää se vieraiden lasten kanssa. Juup ei lahjojakaan ole tullut, ne lahjat menee näillä vieraille lapsille.
Lapseni tiesivät alusta asit että eivät saa isältä lahjoja kun hänen pitää ostaa niille vieraille lapsille. Alussa se suretti meitä, mutta siihenkin tottuu.
Nyt emme halua miestä ikinä meille jouluksi, saa nääntyä yksin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lesken lapsilla ei samoja ongelmia ole. Siellä äiti muistelee isää yhdessä lasten kanssa lämmöllä. Isä on tärkeä, vaikkakin poissa, eikä osta lahjoja.
Sinä jo kerroitkin, mitä olet lapsillesi isästään opettanut. Lapsilla varmasti ihana elämä.
KYllä, lapsillani ja mulla on hyvä elämä. Ei siihen miestä tarvi, semmoista joka ei lapsistansa välitä. Ei väkisin kukaan voi olla isä.
Aloituksestasi loistaa kauas katkeruus - älä myrkytä sillä lapsiasi. Vaikka luultavammin olet sen jo tehnyt.
No tietenkin olemme olleet katkeria, kenestäpä olisi kivaa jos perhe rikotaan ja viedään lapsilta isä??? Jotkut tietysti tykkkää, mutta me emme. Meistä olisi ollut kiva pitää isä, mutta joku naikkonen lapsineet varmaan tarvitsi elättäjää itselleen eikä pärjää itse.
Mutta mitpä tuosta, nyt lapset ovat hylänneet isän, sitä mies sai mitä tilasi.
Me emme miestä takasin huoli vaikka kuinka itkisi ikävää, ei tule meille enää. No lapsetkin sanoivat että eipä paljon kiinnosta. Kovasti yrittää soitella ja sopia asiita, mutta ei äijä kiinnosta.
Jos sinä olisit hyvä äiti, sinä tukisit lasten suhdetta isäänsä, olipa isä sitten törttöillyt miten pahasti tahansa (poislukien väkivaltaisuus, alkoholismi jne.).
Hyvä äiti pystyy siirtämään syrjään ne omat katkeruuden tunteensa, ja kannustaa lapsia antamaan isälle anteeksi, vaikkei itse siihen pystyisikään. Loppujen lopuksihan se olit sinä, jonka takia mies lähti. Hän lähti, koska oli tyytymätön avioliittoonne, sinullakin on siis osasi siinä sopassa.
Minun mieheni lähti toisen naisen matkaan yi 20 avioliittovuoden jälkeen. Toisinaan suren sitä vieläkin, ja olen ex-miehelleni vihainen ja katkera. Mutta en vedä lapsiani mukaan siihen katkeruuteen. Tuen täysillä lasten suhdetta isäänsä, nyt aikuisenakin. Kyselen, että onko isä soitellut, oletteko te soitelleet isälle, soitittehan isänpäivänä, oletteko käyneet isällä jne. En utele, vaan teen selväksi, että minä hyväksyn sen täysin, että he ovat vielä tekemisissä isänsä kanssa, vaikka minä en olisikaan.
Kyllä se äidin ja isän olemassaolo on lapselle tärkeää. Ne ovat myös sellaisia ihmissuhteita, joista ei voi sanoutua irti. Vaikka äiti tai isä katoaisi elämästä joksikin aikaa, mielestä he eivät katoa koskaan, vaan ovat aina läsnä siellä alitajunnassa ja sydämessä. Ja omille lapsilleen tai vanhemmilleen kannattaa antaa virheet anteeksi ja antaa uusi mahdollisuus, koska ihminen ei ole kokonainen tai eheä ilman lapsiaan tai vanhempiaan.
Jos sinä olisit hyvä äiti, sanoisit jo aikuisille lapsillesi, että se mitä isä teki, oli väärin. Mutta isä ihan selvästi rakastaa teitä ja katuu tekojaan, kun kerran yrittää teille soittaa ja sopia asioita. Antakaa isälle tilaisuus, kuunnelkaa häntä, menkää käymään, tavatkaa jossain. Jos sinä olet pienestä asti lapsille jankuttanut, että isä on kelvoton emmekä me koskaan anna anteeksi, tottakai lapset ovat samaa mieltä. Sinähän olet muokannut heidän mieltään sen asian suhteen. Mutta koskaan ei ole sinultakaan liian myöhäistä alkaa tukemaan lastesi suhdetta isäänsä. Kerro, että sinä tuskin pystyt antamaan isälle anteeksi, mutta että se ei estä lapsia antamasta. Kyllä se oma isä on aina oma isä, vaikkei aina olisi täydellinen ollutkaan.
Minä olen onnellinen kun lapseni ovat onnellisia. Ja tiedän, kuinka kovasti lapset isäänsä rakastavat, ja kuinka tärkeää heille on, että minä hyväksyn sen, että he tapaavat isäänsä. Me kaikki teemme virheitä, ja aina kannattaa olla avoimin mielin, kuunnella toista, antaa anteeksi, varsinkin jos toinen osoittaa katumusta ja tekee kaikkensa lähestyäkseen uudelleen.
Miksi tukisin miestä?? eihän hänkään tue meitä eikä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Niin hullu on hänen kaikki suhteet, että esti miestä tapaamasta meitä.
Edellisessä kirjoituksessasi kirjoitit näin:
"Kovasti yrittää soitella ja sopia asiita, mutta ei äijä kiinnosta."
Nyt kirjoitat näin:
"eihän hänkään tue meitä eikä halua olla lasten kanssa missään tekemisissä."
Eli miten se sitten oikeasti meni?
Kovasti yrittää soitella ja sopia, vai ei halua olla missään tekemisissä?
Hmmm, sillä on skitsofrenia, siksi sen oikea aivolohko ei tiedä, mitä vasen tekee. :D
Ikävää, että elämänne on noin ikävää.
No se on kymmenes joulu, täältä tulleiden tietojen mukaan olet parkunut katkeruuttasi, vihaa ja kaunaa täällä 10v.
Olet ihan ite vieroittanut lapsesi isästään ja kaikki vika on sinussa.
Aika huikeeta, meillä on 23. joulu, kun isä on läsnä jo aikuisten lastemme joulussa.
Hyvä! Mitä sitä vinkumaan yhden äijän perään. Lapset saavat tosiasiat kyllä selville kasvettuaan isommiksi. Jos asia tosiaan niin on, että eivät saa mitään, edes minkäänlaista huomiota tai korttia. Kuulostaa siltä, että tämä toinen nainen vie miestä kuin pässiä narussa.
"Nyt emme halua miestä ikinä meille jouluksi, saa nääntyä yksin. "
Hieman ontuu tämä sinun vuodatuksesi.
Eihän se mies suinkaan yksin ole eikä näänny, jos kerran viettää joulua muiden kanssa, ja viihtyy paremmin. Ja kuka muka voi viedä lapsilta isän, ei kukaan. Itse miehet lähtevät ja vapaaehtoisesti.
Olen minä kyllä tosin sellaistakin nähnyt, että mies (ex-miesystävä, pelkkä seurustelusuhde muinaisilta ajoilta) vieritti ja näköjään vierittää syyn nykyäänkin muiden naisten niskoille, kun itse vaihtaa kumppania. On jo kolmatta kertaa naimisissa ja avovaimoja ja naisystäviä on ollut liuta. "En minä mutta kun se väkisin halusi ja otti yhteyttä". Tälleen. Sivusta naureskelen sitä touhua. Tavattiin sattumalta 20 vuoden jälkeen ja kyseltiin kuulumisia. On siis 3. vaimo menossa. Alkoi miestä sitten vanha suola janottamaan ja rupesi haikailemaan minun perään, kun nykyinen on yhtä nalkuttava kuin ne kaikki entiset akatkin ja me ei koskaan päästy seurustelua pidemmälle, kun minä lopetin suhteen. Mies "muisti" senkin väärin, että se olikin hän, joka lopetti suhteemme. Jäi sitten kiinni minun piirittämisyrityksistä ja muija tulikin minun kimppuun ja väitti että tämä mies sanoo minun roikkuvan miehensä perässä. :))) Ja minä kun olin aika passiivinen ja yritin olla vaan kohtelias. No, uskoi kun näytin vaimolle miehensä fb-viestit minulle, että kuka tässä roikkuu.
Totuus vaihtelee monesti.... :)))
Neljäs Joulu meillä ilman isää, joka soittaisi ja toivottaisi hyvää Joulua, saati toisi lapsilleen edes yhden yhteisen lahjapaketin.
Ei ole edes vierasta naista jota syyttää.
Surullista mutta totta.
Kaikki eivät vain erottuuan halua enään leikkiä isää.
En ymmärrä miten miehet voivat olla jouluna erossa omista lapsistaan! Meillä mies ei edeskaipaa lapsiaan eikä halua olla heidän kanssaan. Aiemmin pyysin ja soitin, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Onneksi uudella suhinalla on kakaroita, niin ei tarvi omien kanssa olla.
No, jotkut joutuvat olemaan ihan olosuhteiden pakosta...
Meidän lapset viettävät joka toisen joulun isänsä ja joka toisen joulun minun luonani. Tänä vuonna on minun vuoroni, eli mies joutuu olemaan tämän joulun ilman lapsiaan. Toisaalta lapset menevät joulupäivän aamuna isälleen, eihän se joulu ole vielä silloin ohi, ehtii lahjoja avata silloinkin ja viettää joulua.
Meillä lapset ovat olleet innoissaan kun saavat 2 "jouluaattoa" ja vasta kuulin kun he siitä serkuilleenkin leveilivät. He saavat siis tavallaan joka vuosi 2 jouluaattoa lahjojen avaamisineen, jouluruokineen ja sukulaisineen, lahjojakin tulee siis kaksin verroin enemmän kuin tavallisesti!
No kyllä tuo kaksi joulua vesittää kokonaan joulun oikean luonteen kristikunnan juhlana, jonka avulla ihmisillä olisi hyvä tahto.
Ei sellaisella joululla ole merkitystä, se rikkoo kaiken niin arkiseksi valtataisteluksi.
Jos näillä vanhammilla olisi yhtään älliä, hekin sopisivat eden muutaman tunnin yhteisestä ajasta lastensa kanssa aattona ja ilman uusia puolisoitaan ja heidän lapsiaan. Jäisi lapsille sentään ede yksi päivä vuodessa jota voisivat muistaa parhaana päivänä elämässään.
Oletko ihan tosissasi? Vietetäänkö joulua mielestäsi nykypäivänä, tai viettävätkö nimenomaan lapset joulua "kristikunnan juhlana, jonka avulla ihmisillä olisi hyvä tahto"? Onkohan lapsille tärkeintä ristiä kätensä ja juhlistaa joulua jeesuslapsen syntymäpäivänä, joululahjoista ja joulupukista viis, kunhan kaikilla vain on hyvä tahto?
Eiköhän se joulun perimmäinen tarkoitus ole jo aikalailla hukkunut kaiken sen suorittamisen, kiireen, stressin ja materian alle jo aikaa sitten. Meneppä kysymään tarhan tai ala-asteen lapsilta, että miksi joulua vietetään, ja mikä teidän mielestänne on joulussa on tärkeintä. Tuskin yksikään muksuista vastaa, että tärkeintä on hyvä tahto, kristinusko ja jeesus.
Ja mistä sinä tiedät, millaisella joululla on minun lapsilleni merkitystä? Mikä sinä olet lasten puolesta sanomaan, että millä on heille merkitystä ja millä ei? Olisiko paras vaihtoehto sitten se "isätön joulu, ties mones jo", kuten aloituksessa kirjoitetaan? Lapset saavat vanhempiensa erosta viettää joulua KAIKKIEN läheistensä kanssa, miksi saivarrella päivämäärän ja kalenterin kanssa? Miksi isän tai äidin pitäisi lähteä pois puolisonsa ja muiden lastensa luota, kun koko perhe voisi viettää aikaa yhdessä? Miksi tämä edellisen liiton lapsi pitäisi eristää siitä vallitsevasta perhe-elämästä? Miksi kukaan perheenjäsenistä asetettaisiin etusijalle ja ylitse muiden, niin että tämä lapsi saa nyt sitä omaa, jakamatonta aikaa isukin kanssa, odottakaa te muut täällä? Entäs jos lapset itse haluavat viettää joulua omien sisarustensa kanssa, joita rakastavat yli kaiken?
Nykyään joulun juhlinta merkitsee eri ihmisille eri asioita. On varmasti niitäkin, jotka viettävät joulua Kristuksen syntymäjuhlana, mutta maallistuneille tai uskonnottomille ihmisille se on enemmän lasten, rakkauden ja hyvän tahdon juhla juuri.
"Joulu" tulee suomen kieleen sanasta jul, eli pyörä. Alun perin Hjul = kehrä, pyörä, valonkehrä) oli valon ja Thor-jumalan juhla. Tähän liittyy myös talvipäivän seisauksen juhla ja mytologia. Kristinuskon leviämisen yhteydessä kristillisiä juhlapäiviä sijoitettiin muinaisten kansojen (kieltäydyn käyttämästä ilmaisua pakanallinen, joka on kristittyjen käyttämä pilkkanimi alkuperäisuskonnoista) juhlapäivien yhteyteen, jotta ne iskostuisivat paremmin kansaan ja korvaututuisivat uusilla.
Eli jos ei nyt tunne uskovansa Jeesukseen niin ainahan joulua voi viettää talvipäivän seisauksen, sadonkorjuun hedelmien ja hyvän mielen juhlana ja tervetulleena pysähdyksena arjessa jolloin voi rauhoittua ja hiljentyä.
Kun noin katkeroittaa, niin mitäpä jos vaan antaisit lapset viikonlopuksi mummolaan, menisit iltaravintolaan ja antaisit jolleikkin kivalle miehelle? Miehiä on maailma täynnä. Naiset antaa, mies saa, mikä sinusta tekee poikkeuksen?