Sen sijaan perinteillä turrutetut kipeät kristityt alkavat etsimään JUmalan sanan lupauksista rakkaussuhdetta Jeesukseen Kristukseen ja hänen kauttaan Jumalaan.
Perinteet (mm. herrnhutilainen pietismi), syntyivät aikana jolloin harvemmilla ihmisillä oli lukutaito. Opetus ja sitä kautta usko oli jonkun toisen henkilön tulökintojen varassa, koska Jumalan sanaa ei osattu itse lukea Raamatusta.
Ihmiset kokivat aikanaan voimakkaan hertyksen ja tulivat uskoon. Seuraava sukupolvi kasvatettiin "uskoon", henkilökohtainen Pyhällä Hengellä tayttyminen
puuttui, Elävää Kristusta ei tunnettu nää henkilökohtaisesti, uskottiin vain perittyihin tapoihin, joista sitten tuli kristillisyys, jonka nimiin nytkin lestadiolaiset nojaavat.
Lestadius ei ikinä puhunut itsestään messiaana, hän kehoitti uskomaan Jeesukseen Kristukseen.
Meitä ei ole lunastettu Lestaduiksen verellä, meidän pitää kuunnella (lukea) häntä erehtyvänä syntisenä ihmisinä, kuten itseämme ja kaikkia muitakin ihmisiä.
Aivan sairasta tällainen Lestadius palvonta. On kuvottavaa ihmispalvontaa että seuroissamme avataan pyhä Raamattu vasta luetun Lestadiuksen saarnan jälkeen.
Postillat ovat vain koottuja saarnakarttoja (muistiinpanoja), joiden pohjalta hän sitten puhui 1800 luvun puolivälissä eläneille alkoholisteille, seksityöläisille ja viinanpolttajiolle.
Ihmispalvonnan kuvottavuus vain lisääntyy, kun saarnojen valmistelu kielletään nykyisiltä saarnaajilta.
Kun tiedämme tuon ajan muistiinpanoista sen kuinka kiihkohenget halveksivat Lestadiusta jo silloin: ( Lestadiuksella on vain papin hoitoa, sanoi Hilda Parkajoki 1853/1854 vuodenvaihteessa). Niin ... miksi hänestä nyt tehdään jumalaa.
Perinteet (mm. herrnhutilainen pietismi), syntyivät aikana jolloin harvemmilla ihmisillä oli lukutaito. Opetus ja sitä kautta usko oli jonkun toisen henkilön tulökintojen varassa, koska Jumalan sanaa ei osattu itse lukea Raamatusta.
Ihmiset kokivat aikanaan voimakkaan hertyksen ja tulivat uskoon. Seuraava sukupolvi kasvatettiin "uskoon", henkilökohtainen Pyhällä Hengellä tayttyminen
puuttui, Elävää Kristusta ei tunnettu nää henkilökohtaisesti, uskottiin vain perittyihin tapoihin, joista sitten tuli kristillisyys, jonka nimiin nytkin lestadiolaiset nojaavat.
Lestadius ei ikinä puhunut itsestään messiaana, hän kehoitti uskomaan Jeesukseen Kristukseen.
Meitä ei ole lunastettu Lestaduiksen verellä, meidän pitää kuunnella (lukea) häntä erehtyvänä syntisenä ihmisinä, kuten itseämme ja kaikkia muitakin ihmisiä.
Aivan sairasta tällainen Lestadius palvonta. On kuvottavaa ihmispalvontaa että seuroissamme avataan pyhä Raamattu vasta luetun Lestadiuksen saarnan jälkeen.
Postillat ovat vain koottuja saarnakarttoja (muistiinpanoja), joiden pohjalta hän sitten puhui 1800 luvun puolivälissä eläneille alkoholisteille, seksityöläisille ja viinanpolttajiolle.
Ihmispalvonnan kuvottavuus vain lisääntyy, kun saarnojen valmistelu kielletään nykyisiltä saarnaajilta.
Kun tiedämme tuon ajan muistiinpanoista sen kuinka kiihkohenget halveksivat Lestadiusta jo silloin: ( Lestadiuksella on vain papin hoitoa, sanoi Hilda Parkajoki 1853/1854 vuodenvaihteessa). Niin ... miksi hänestä nyt tehdään jumalaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lestadiolaiset ovat evankelisluterilaisia. Meillä on siis kirkko johon kuulumme. Tiedämme että aika suuri osa papistosta on luopunut tunnustuksesta ja ryhtyneet sosiaali-pelleiksi tai ateisteiksi. Tämä ei vähennä kirkon arvoa, vaan kertoo ikävää sanomaa siitä kuinka laiskoja me tunnustavat kristityt olemme olleet valvomaan puhujien saarnoja, että ne olisivat Kristuksen opin mukaisia. Luopumus on merkkinä siitä että kristittyjen tulisi entistä enemmän valvoa, lukea Jumalan sanaa Raamatusta ja uskoa siihen mitä Jumala sanassaan sanoo.
Kristityt eivät ole kirkon kivittäjiä muiden kivittäjien joukossa, vaan kirkon puolesta rukoilijoita!
---Perinteet (mm. herrnhutilainen pietismi), syntyivät aikana jolloin harvemmilla ihmisillä oli lukutaito. Opetus ja sitä kautta usko oli jonkun toisen henkilön tulökintojen varassa, koska Jumalan sanaa ei osattu itse lukea Raamatusta--
Hyvin perustelet, lukutaidotonta on helppo höynäyttää.
mm. herrnhutilainen pietismi,= omavanhurskas askeettisuus.
Harva tietää että ihmiskehon halveksiminen hengen kustannuksella on knostilaista harhaa. Hyvin vanha harhaoppi siis!
Moni on yrittänyt pelastua kehoaan kiusaamalla, - ilman tulosta.
Usko Herraan Jeesukseen on ainoa pelastustie taivaaseen.
Pysytään pysytään asiassa!
Jo muinoin ennen näitä suht'moderneja Abrahamin uskontoja Siddharta Gautama teki samaisen johtopäätöksen, että kehoaan halveksimalla ei saavutetakaan yhtään mitään.
Ja Hindulaisuudessa sitten taas on sijaa Jeesuksellekin, eli tuohon viimeiseen lauseeseesi häneen uskomisessasi. Mutta tuota ainoata tietä pelastukseen emme kyllä tiedä oikeasti kukaan.
Usko Herraan Jeesukseen on ainoa pelastustie taivaaseen. Raamattu ilmoittaa tämän selvästi.
Mikäli aletaan sotkemaan hindulaisuutta ja kristinuskoa keskenään, niin syntyy soppa johon monet ovat ikävällä tavalla harhautuneet etsiessään Jumalaa. Tällöin pelastustie jää epävarmaksi. Kaikenlainen eri uskontojen sotkeminen on joidenkin mielestä tie rauhaan, mutta tosiasiassa se ruokkii ainoastaan ihmisen itsekkäitä tarpeita.
Ihmisen on vaikeata tunnustaa itseään syntiseksi ja olevansa vailla armahtajaa ja vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka pelastaa ihmisen yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.