Paniikki/ahdistuskohtaukset raskaana

Minä olin sressaantunut koko raskauden ajan ja sain pari paniikkikohtaustakin. Toistelin vaan itselleni, että "ei mitään hätää, hengitä syvään sissän... ja ulos... " ja sain lopetettua kohtauksen aika lyhyeen. Pelottavalta kuitenkin tuntui. Tyttö (nyt tasan 2v) on kyllä ollut vauvasta alkaen aika tempperamenttinen, streaantunut ja ärtyinen. Ja syntyi 39 4 sga- vauvana (pienipainoinen viikkoihin nähden). Ja minua tietysti nyt stressaa, että johtuuko siitä, että kärsin stressistä/ ahdistuksesta jo raskausaikana. Lääkitystä ei ole minulla ollut..

hei,
oma raskauteni oli yhtä paniikkikohtausten jatkumoa, olin hyvin huolissani silloin, että lapseni saa niistä jollain tavalla osansa/vahingoittuu, en osaa oikein selittää miten se olisi lapseen vaikuttanut, mutta tunne oli hankala. Unettomuus oli vakavaa, 1-3tuntia yössä, toisinaan ei yhtään nukuttua minuuttia. lapsi on nyt kahden vanha, iloinen ja tempperamenttinen, oivaltava pikkuihminen, kaikki siis hyvin. nyt päästäisin itseni helpommalla monen asian suhteen. helppohan se minun puoleltani on nyt sinulle huudella, että päästäpäs itsesi rentoutumaan, mutta kuitenkin niin teen. raskausaikaa kovasti hekumoidaan, menee överiksi monessa suhteessa- "elämän parasta aikaa" Ja pah! ikinä en yhtä huolissani ja stressaantunut ole ollut kuin raskaana ollessa.. mutta, on siinä jotain ihanaakin saati sitten lapsivuodeajan taianomaisuudessa (vaikeuksia, huolta ja ihmetystä sitä oli siinäkin) ihanaa aikaa jokatapauksessa. nautiskele itsestäsi, nyt kun kannat ihmettä mukanasi, olethan itsekin ihme. jos ei seuraavana päivänä ole turhan paljon touhua, niin aamuöisen unettomuuden aikoihin lueskele, suunnittele, haaveile.. eikä liikaa sitä vauva-lastenkasvatus hömppää, minul meni pää ihan sekaisin, enkä enää tiennyt että mitä saa milloinkin tehdä! :D ja sitten ihan yksinkertainen listaus asioista, mistä olet huolissasi... mieheni kanssa koimme parisuhteen suurimmat kriisit odotusajalla, tuli ilmi uskottomuutta, valheita. no-väliäkö sillä. varmaan toistan itseäni, mutta tunsin syyllisyyttä siitä, etten osannut nauttia täysin sielun ja ruumiin voimin tuosta "elämäni parhaasta ajasta". seuraavalla kerralla viittaan kintaalla kaiken maailmaan huuhaat, luen, suunnittelen ja tunnustelen.