Tiedän et sä oot tuntenut aika äärimmäisiä tunteita mua kohtaan... Toivottavasti pystyt armahtamaan mua ja antamaan mulle mahdollisuuden näyttää parastani. Mä haluun olla paras mahdollinen minä sua varten. Sä oot ihanin!
Ootko ikinä inhonnut mua?
Herätetty
31242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En tietenkään. Miksi ihmeessä?
todellakin automaattisesti näiden viestien olevan juuri teille??? Olisi tosiaan joku herätyskokous paikallaan useammallekin täällä.
Viimeisen kerran: EI!
Täällähän olis vitun hiljasta jos niin luultaisiin.
Mee herätyskokoukseen
En. Mutta hieman sekavat fiilikset oli silloin ja vieläkin samanlainen mielikuva. Siis mikäli olet se ruusumies.
en ole inhonnut, ollut vain surullinen ja pettynyt.
Olen inhonnut. Joinain aamuina oon herännyt täynnä kiukkua. En vihaa sua nyt. Muistutan itseäni että sä näit asiat eri tavalla ja sulla on omanlaisesi tausta joka vaikuttaa sun käytökseen. Älä sä enää kohtele ketään niin.
Ai kuinka sua on kohdeltu?
Erittäin hyvin ja erittäin huonosti. Valehtelu ei oikein tee vaikutusta.
Oletko varma että valehteli vai onko virhetulkinnan mahdollisuus olemassa?
Joku vinkki, oon hakotiellä, osa tuttua, mutta,,,,,,,,,,,,,,,
koskaan inhoo ketään :)
Häntä kohtaan en ole juurikaan inhoa tuntenut, mutta halveksuntaa kyllä.
Niitä tunteita voi olla vaikea yksin käsitellä ,kun vihdoin saa maata jalkojensa alle
ei sydän helpolla suostu uudestaan piikitettäväksi.
Miten sut on herätetty?
En inhonnut häntä koskaan, kuinka niin voisinkaan tehdä? En oppinut kyllä ymmärtämäänkään. Mun näkökulmastani hänen käytöksensä oli välillä kovin poukkoilevaa ja vaikeaselkoista: ei vastannut aina moikkaukseen, ei hymyillyt takaisin, käänsi heti katseensa pois, jos katsoin häneen päin, poistui paikalta, jos olisi joutunut olemaan kanssani kahden. Ymmärsin tietenkin hänen viestinsä ja pysyttelin kaukana. Silti en edelleenkään ymmärrä, mitä hän minusta luuli ja mitä pelkäsi. Tai ehkä ei muuten vaan viihtynyt seurassani. Kyllä mua hänen käytöksensä silloin loukkasikin, koska alun perin halusin tutustua kaveripohjalta ja koin, että hän torjui kaveruuteni tylysti. Nyttemmin ajattelen, että taisin itsekin olla yhtä omituinen, mutta itseään on helpompi ymmärtää kuin sitä, jota ei tunne ja jonka käytöstä yrittää tulkita pienistä vihjeistä.
saattoi olla kahden ääripään tekeeleitä. ihastumisen tai vihastumisen? :) ihastunut ei varmastikaan aina osaa täysin hallita käyttäytymistään ja vaikuttaa tästä syystä hieman oudoltakin. toinen vaihtoehto on että olet itse käyttäytynyt hänen mielestään loukkaavasti, sopimattomasti.. oudosti? jolloin hän on ajatellut näyttää sinulle käytöksellään millaisen "hajuraon" haluaa sinuun nähden;) ja onhan näitä lisävaihtoehtoja lisääkin. rakastunut toimii vieläkin päättömämmin.. ja saattaa vaikuttaa todella sekavaltakin. varsinkin mikäli vastakaiku on epäselvää.. "kiinnostuiko hän? no nyt hän hymyili.. miksi? ehkäpä ihan ystävällisyyttään.." tms.
Ja persoonallisuudet vaikuttavat.. sekä.tietenkin taustalla vaikuttava sivilisääty ;)
mutta anna hänelle anteeksi.. jos vaikka loukkaannuit tai hämmennyit. tuskinpa hän tuota tarkoituksella tai kiusallaan teki. jotkut vaan on välillä hieman vaikeaselkoisia..
Kauniisti kirjoitettu :)
Toki annan anteeksi, eikä ole edes anteeksi annettavaa. Hänellä oli omat syynsä käyttäytyä, kuten käyttäytyi, enkä ajattele hänestä tai ylipäätään muista ihmisistä pahaa. Eikä sillä muutenkaan ole enää väliä, kunhan omia ajatuksiani/loukattua ylpeyttäni purin.
Niitä tunteita voi olla vaikea yksin käsitellä ,kun vihdoin saa maata jalkojensa alle
ei sydän helpolla suostu uudestaan piikitettäväksi.
Aivan täsmälleen näin. Ei voisi paremmin sanoa.
Minun sydän ei ole katkera mutta se on arka.
Voin vain antaa neuvon aloittajalle, jos aikaa ei ole viellä kulunut paljoa
puhu ja juttele tunteistasi hänelle ,kerro mitä tunnet.
vaikka se olisi vaikeaa,se ihminen varmaan haluaa tietää sinusta.
Kun tunnetta on tarpeeksi niin se vaihtelee laidasta laitaan. Ei varmaan ainakaan ollut toiselle yhdentekevä. Hetkellisesti toista voi vihata ja jopa inhota, mutta viha ja rakkaus on niin lähellä toisiaan joten se vahvempi tunne lopulta voittaa ja mikähän se mahtaa olla ;)
Sitten voi katsoa kaiken olevan ohi, kun on vain välinpitämättömyyttä.
En nyt ihan sanoisi ihan noinkaan. Välinpitämättömyydellä suojellaan itseään ja vältellään asioiden käsittelyä. Kun asiat oikeasti on käsitelty niin sitten se on ohi jos sellaiseen päädytään. Aina siis asiat ei ole niin kuin ne ehkä vaikuttaa olevan.
Mitä sä tunsit ,et yhtäänmitään ..niiinkö?
.
piilotit häneltä ne kaikki tunteet ,joista vaadit armadusta nyt
Eipä ole inhontunteet nousseet pintaan, joten tuskin niitä on sisällänikään.
Kyllä olen hieman inhoa tuntenut, mutta tiedän ettei siihen ole oikeasti syytä, se on vain tapa käsitellä asiaa ja päästä yli. Yli mistä? Siitä, että tuli niin ristiriitaista signaalia toisen kiinnostuksesta. Toisaalta kuvitteli, että jokin syvällisempikin yhteys oli ja tapasi erityisen ihmisen ja meni siksi avautumaan monesta jutusta ja haaveili ihan vakavammasta suhteesta. Toisaalta saatoin olla vain yksi monen joukossa, jonka näkeminen hieman piristi, mutta joka ei muuten kummemmin kiinnostanut.
No, palasin yhteen entisen kumppanin kanssa, kovasti opin arvostamaan hänen kestävää rakkauttaan.
Jos tuli ristiriitaista signaalia niin ehkäpä oli liiankin kovasti kiinnostunut.
En ole koskaan inhonnut sua enkä varmaan koskaan pystyisi sua inhoamaan.
Suuttunut joskus olen mutta niinhän me kaikki joskus tunnetaan.