Joo, psykiatri oli selvästi hyvin empaattinen ja kuunteli kaiken minkä sanoin ja osoitti kannustavaa asennetta minua kohtaan. Esim. piti lintubongailuharrastustani mahtavana asiana. Hän kyseli harrastuksistani ja sitten hän huomioi kertomukseni kokonaan ja antoi sen vaikuttaa sen kertaiseen päätöksensä. Hän on jo vanhempi mies, jolla lienee pitkä kokemus psykiatriasta. Hän päätyi ratkaisuun, joka teki minut jopa iloiseksi 18 ( n vuotta ) vuoden tuskan jälkeen. Toki olo ollut muutoinkin hyvä joskus. Minulle tuli hyvä olo siis hänen luonaan asioituani ja samanlainen olo tuli myös yksityisen sektorin psykologin tapaamisen jälkeen. Kumpikin aivan selvästi olivat todella ammattitaitoisia ja erittäin hyvin tuntuiva hallitsevan asiansa. Luotan heihin todellakin.
Tapasin hyvän psykiatrin julkisella puolella
Nakke 7
131977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla on ollut psykiatri, nainen, Tampereella, enempää en sano, ja hän kirjaimellisesti pelasti henkeni.
Ilman häntä olisin nyt kuollut. Se ihminen todella välitti ja kuunteli, vaati minut lopulta osastohoitoon, jossa kävi edistymistäni kuulemassa. Ilman häntä en tässä enää olisi.Siitä alkoi pitkä raskas tie toipumiseen, joka yhä jatkuu, mutta kiitos kuuluu hänelle.
Tästä on joku vuosi aikaa, mutta muistan hänet aina.
Sen verran voin sanoa, että nuorempi nainen, empaattinen ja todella ammattitaitoinen. Osasi olla tiukka siinä missä sitä tarvittiin.
Sen jälkeen osaston ylilääkäri, mies, hieman vanhempi, oli myös aivan ihana ja ammattinsa osaava. Uskon, että näitä kyllä löytyy, nämä kokemukset keskussairaala-tasolta.
Mä olen myös saanut kunnalliselta puolelta avun. Tässä en enää olisi jos he eivät olisi pystyneet auttamaan. Näin Helsingissä!
Minä en en ole koskaan Helsingissä saanut yhdeltäkään psykiatrilta ammttitaitoista apua joka on toiminut julkisella sektorilla. Tätä mieltä on myös suurin osa potilaista joita olen mm. sairaaloissa, poliklinikoilla tavannut tai MTKL:n kautta apua hakeneiden suusta kuullut minkä johdosta psykiatriaostastosta vastaavat hukkuvat muistutuksiin eikä Valvira ole yhtään sen vähämmän kuormitettu.
Sinulla täytyy olla todella lievä tai lyhytaikainen sairaus tai satunnainen elämänkriisi mitä kaikille sattuu jos olet apua saanut julkiselta.
Minulle osui myös hyvä psykiatri ja kävin hänen luonaan pitkän aikaa.
Toimi täällä lapissa ja nimeltään S.Laukkanen.
Tai toimii kai se edelleen jossain päin en vaan tiedä missä.
Olin vaikea potilas, päihteiden käyttäjä ja psykiatrit, lääkärit olivat minulle vain respan kirjoittajia. Onneksi tielleni osui S.L joka taisi nähdä lävitseni heti ensitapaamisella.
S.L oli pirullinen mies :)
Koska olin itse pirullinen S.L kai päätti ettei tuohon jätkään tepsi mikään muu kuin vastata samalla mitalla.
Olin kehittynyt ammattilaiseksi respojen hankinnassa ja tiesin keltä kannatti hakea, mitä ja milloin mutta S.L romahdutti huolella rakentamani systeemin aika nopeasti.
Muistan kuinka suuttunut olin kun apteekit toisensa jälkeen sulkivat minulta ovensa ja kaiken takana oli S.L.
Viekkareissa ja vihaisena menin tapaamaan häntä ja hän ilmoitti kylmästi että olet kusettanut kaikkia tästä lähin haet lääkkeesi yhdestä apteekista.
Täysi tyrmäysvoitto S.L:lle.
Sopeutuminen tilanteeseen vei tietysti aikaa kun aiemmin olin ottanut tappoannoksia useita eri lääkkeitä ja tottunut siihen että sain aina tahtoni lävitse. Voi hemmetti mikä pentu olin siihen aikaan.
Jouduimme usein aika koviinkiin riitoihin kun lääkkeeni olivat loppumaisillaan mutta S.L piti tiukkaa linjaa, joskus myös antoi periksi kun huomasi että olin romahtamaisillaan. Laittoi myös lähetteitä katkolle useamman kerran.
Me todellakin riideltiin vastaanotolla, puhelimitse ja kerran kumpikin lähetti toisilleen loukkaavia tekstiviestejä. :)
Joku voisi pitää tuota asiattomana käytöksenä psykiatrille mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hän toimi oikein minun kohdallani.
Ainoa asia missä hän oli väärässä oli se, että hän luuli minun olevan lääkediileri ja olihan siihen aihetta kun tunsin hieman arveluttavaa jengiä.
Katkaisussa pakostakin tutustuu kaikenlaisiin hämärätyyppeihin.
Opin arvostamaan S.L:ää ja hänen suorapuheisuuttaan ja saimme tuloksiakin aikaan lääketilanne vakiintui "järkeväksi" käytöksi ja hoitoa alkoi järjestymään useiltakin tahoilta ym. apua.
Hän järjesti minulle psykologin jonka luona kävin pitkän aikaa.
Tilanne oli: Somebody stop me, ja S.L pysäytti.
Pidin siitä äijästä ja hän ei varmaan uskoisi etten nykyään käytä mitään lääkkeitä ja alkoholiakin menee vain muutama keskiolut viikonloppuisin.
Hän siirtyi jonnekin muualle mutta toivottavasti joskus tapaan hänet voin sanoa hänelle että en ole pelkästään kuivilla vaan olen lopettanut.
Kiittäisin tietysti myös ettei hän antanut periksi ja jos satut lukemaan tätä Seppo niin miten olisi keilamatsi.
Kiitos että pelastit minut.
Todettakoon, että on minulla julkisen sektorin psykiatriasta kokemuksessani myös kokemuksia suoranaisesta hoitotahon mädännäisyydestäkin, joka ajoi minut itsemurhan partaalle. Mutta kuten sanoin tämä kohtaamani lääkäri oli toista maata.
En puolustele huonoa käytöstä, mutta kannattaa kritiikissäkin ottaa huomioon, missä lirissä useimmat julkisen puolen psykiatrit ovat. Jos työmäärää on täysin kohtuuton, kukaan ei kykene hyvään työhön. Vai tietääkö joku poikkeuksia? Itse oli viimeksi julkisella puolella psykiatrina 2007 ja jaksoin puolipäiväisenä 2 kk. Olin jo silloin kokenut psykiatrian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja psykiatrian dosentti. Kokematon tuskin jaksaa tehdä hyvää työtä sen pidempään. Kuvaisin työolosuhteita sanalla painajaismaiset.
http://www.samianttila.net/
Miten voisin toimia tässä tilanteessa?
Nykyinen lääkäri jonka ydinosaamisalue lienee on vahvaa muttei mirään kosketuspintaa omaani. Hän on kohtelullaan, joskin tietämättään, saanut tilanteeni eskaloitumaan kriittiseksi. En sinänsä syytä häntä jos ei vain osaa. Mitä siis voi tehdä?
Mitään yhtä parasta lääkettä ei olekaan. Kaikkein vaikeimmissa masennuksissa parhaaksi hoidoksi on osoittautunut sähköhoito. Mutta asiat täytyy aina arvioida tapauskohtaisesti ja keinovalikoima on hyvin laaja.
Ei ole kokemusta kummastakaan. Kirjallisuuden mukaan akupunktio ei toimi, mutta osalla potilaita TMS auttaa todella hyvin.
Onko vielä muita hoitomuotoja joista en mahd. ole kuullut? Terapia ja lääkkeet ovat, TMS hoitoa ilmeisesti kokeillaan. Mutta onko ETC:n lisäksi muita mitä suosittelisit?
Kiitos.
Mahdotonta sanoa.
Kun sanoit "keinovalikoiman olevan laaja" niin siksi kysyin.
Kiits tästä kuitenkin.
Seppo on paras.apua saa aina.