Viime kesällä huomasin kuinka yksinäinen mä oikeasti oon. Siihen asti oon nauttinu ja ollut aina hyvillä mielin kun sain olla aina rauhassa eikä kukaan ollut ikinä mun perään. Nyt kuitenki oon tähän päivään mennessä ajatellut ja miettinyt ja osittain haaveillutkin asioita ja lopulta kaivanut tästä yksinäisyyden tunteesta sellaisen rotkon itselleni että ylös tuntuu olevan liki mahdotonta nousta. Ensinnäkin mun itsetuntoni ja varmuuteni on nykyään ihan hukassa. Toisekseen oon padonnut itselleni tästä myös lievän masennuksen joka pahentaa tilannettani. Olen yrittänyt jo kauan aikaa tutustua ihmisiin ja sitä rataa mutta ei kukaan mun seuraani huoli, se on tullut huomattua! Ihmiset taitavat nykyään olla niin itsekkäitä ja pinnallisia. En nyt kuitenkaan halua yleistää että kaikki ovat sellaisia. Tunnen vain jonkinlaista katkeruutta juuri niitä ihmisiä kohtaan joille mä oon kuin ilmaa vaikka ystävällisestä yritän tehdä tuttavuutta.
On ollut myös yksi ihastus johon olen tutustunut ja en oikeastaan ole varma ehtikö meidän välille syntyä jotain kipinää, mutta minä oon tainnut jo ryssiäkin koko homman. Luonteeltaan hän on kuin unelma. Mutta mua on alkanut ahdistamaan. En todellakaan tiedä miksi. Vain koska ihastuin häneen?? Saan mieheltä harvasen päivä viestejä, harvemmin puheluita mutta en vain ole uskaltanut vastata. Mies tuntuu olevan sitkeä kun parinkin viikon tauon jälkeen hän yhä jaksaa laittaa viestiä ja kysellä kuulumisia. Tavallaan lohduttavaa itselleni mutta mitä mies ajattelee kun en ole enään missään yhteyksissä.
Voisin vihdoin tuntea että joku välittää musta ja haluaa olla mun seurassa mutta mä kuitenkin loppujen lopuksi kumoan sen! Taitaa itsetunto ja varmuus olla sen verran pahana että en edes kykene toivomiini ihmissuhteisiin.
Mun ei pitäis itkeä typerästä asiastani täällä vaan todellakin tehdä enemmän sen eteen jotain...mutta helpommin sanottu kuin tehty! :/
On ollut myös yksi ihastus johon olen tutustunut ja en oikeastaan ole varma ehtikö meidän välille syntyä jotain kipinää, mutta minä oon tainnut jo ryssiäkin koko homman. Luonteeltaan hän on kuin unelma. Mutta mua on alkanut ahdistamaan. En todellakaan tiedä miksi. Vain koska ihastuin häneen?? Saan mieheltä harvasen päivä viestejä, harvemmin puheluita mutta en vain ole uskaltanut vastata. Mies tuntuu olevan sitkeä kun parinkin viikon tauon jälkeen hän yhä jaksaa laittaa viestiä ja kysellä kuulumisia. Tavallaan lohduttavaa itselleni mutta mitä mies ajattelee kun en ole enään missään yhteyksissä.
Voisin vihdoin tuntea että joku välittää musta ja haluaa olla mun seurassa mutta mä kuitenkin loppujen lopuksi kumoan sen! Taitaa itsetunto ja varmuus olla sen verran pahana että en edes kykene toivomiini ihmissuhteisiin.
Mun ei pitäis itkeä typerästä asiastani täällä vaan todellakin tehdä enemmän sen eteen jotain...mutta helpommin sanottu kuin tehty! :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ymmärrä mitä valitat täällä. Vastaa sille miehelle. Voi olla, että hän haluaa olla enemmän kuin kavereita. Jos näin on, mutta et tunne samoin, kerro se hänelle. Ehkä saat siitä ensimmäisen ystävän. Käyttäytymisesi on itsetuhoista tällä hetkellä.