Tilanne on se, että yhteisestä päätöksestä erosimme 4vuotta sitten. Olin pääasiassa hoitanut siihen astikkin lapset yksin erinäisistä syistä. Ex mies halusi sitten yhteishuoltajuuden mutta tapaamiset minimiin, jotta oppisi lasten kanssa kunnolla toimimaan ja olemaan, kun se 17 vuoden liitossa oli jäänyt pääosin minun harteille.
Suostuin totta kai ja olin tyytyväinen omaan pieneen hengähdystaukoon joka toinen viikonloppu.
Mahtavasti ex mies on tsempannut vaikka ensimmäinen vuosi oli vaikea, mutta nyt on tilanne se, että lapset ovat ihan innoissaan aina isälleen menossa ja tuntuu isäkin nauttivan aidosti lasten seurasta.
Työkuvioiden muututtua ja lasten kasvettua jo isommiksi olen itse alkanut väsähtämään.
Työnvaativuuden vuoksi olen todella poikki kun tulen töistä ja sitten alkaa lasten aika ja harrastukset ja ruuanlaitot ymp ymp normaalia äidin elämää ;) Olen viimeiset neljä vuotta elänyt aikalailla lasten ehdoilla ja toiminut sekä äidin että "isänkin" roolissa.
Olen nyt muutaman kerran pyytänyt ex mieheltäni josko tapaamisia voitaisiin pidentää.
Vaikka aluksi jokatoinen viikonloppu niin että haku olisi jo torstai iltana ja kotiin tulo silloin sunnuntaina. Kyseessähän olisi vain 2 ylimääräistä päivää kuukaudessa ja tämä olisi vain pienenpien lasten kohdalla.
Ex on luvannut harkita ja miettiä mutta vastausta ei ole tullut..
Kyseli jo, että mikä minulla on taka-ajatuksena ko asiassa.
Vastasin sitten, että ihan rehellisesti oma jaksaminen ja lasten ikävöinti. Kaipaavat kovasti isää ja on pitkä aika pienille odottaa joka toiseen viikonloppuun..
Minä en nyt ymmärrä mikä ihme tässä voi hiertää. Lapset nauttii isän seurasta ja isäkin tuntuu olevan iloinen lasten seurasta. Omasta jaksamisesta olisi jo pieni pelastus tuo yksi ylimääräinen päivä, olisi itsellä yksi arkipäivä vähemmän hoitamista ja pääsisi ihan rauhassa lähtemään aamulla töihin.
En tiedä onko tähän yksiselitteistä vastausta, halusin vain purkaa tuntemuksia ja minähän tietysti exsäni tunnen, mutta ihmetyttää vain tuo yksi päivä, jonka johdosta kaikki varmasti olisivat tyytyväisiä...
Suostuin totta kai ja olin tyytyväinen omaan pieneen hengähdystaukoon joka toinen viikonloppu.
Mahtavasti ex mies on tsempannut vaikka ensimmäinen vuosi oli vaikea, mutta nyt on tilanne se, että lapset ovat ihan innoissaan aina isälleen menossa ja tuntuu isäkin nauttivan aidosti lasten seurasta.
Työkuvioiden muututtua ja lasten kasvettua jo isommiksi olen itse alkanut väsähtämään.
Työnvaativuuden vuoksi olen todella poikki kun tulen töistä ja sitten alkaa lasten aika ja harrastukset ja ruuanlaitot ymp ymp normaalia äidin elämää ;) Olen viimeiset neljä vuotta elänyt aikalailla lasten ehdoilla ja toiminut sekä äidin että "isänkin" roolissa.
Olen nyt muutaman kerran pyytänyt ex mieheltäni josko tapaamisia voitaisiin pidentää.
Vaikka aluksi jokatoinen viikonloppu niin että haku olisi jo torstai iltana ja kotiin tulo silloin sunnuntaina. Kyseessähän olisi vain 2 ylimääräistä päivää kuukaudessa ja tämä olisi vain pienenpien lasten kohdalla.
Ex on luvannut harkita ja miettiä mutta vastausta ei ole tullut..
Kyseli jo, että mikä minulla on taka-ajatuksena ko asiassa.
Vastasin sitten, että ihan rehellisesti oma jaksaminen ja lasten ikävöinti. Kaipaavat kovasti isää ja on pitkä aika pienille odottaa joka toiseen viikonloppuun..
Minä en nyt ymmärrä mikä ihme tässä voi hiertää. Lapset nauttii isän seurasta ja isäkin tuntuu olevan iloinen lasten seurasta. Omasta jaksamisesta olisi jo pieni pelastus tuo yksi ylimääräinen päivä, olisi itsellä yksi arkipäivä vähemmän hoitamista ja pääsisi ihan rauhassa lähtemään aamulla töihin.
En tiedä onko tähän yksiselitteistä vastausta, halusin vain purkaa tuntemuksia ja minähän tietysti exsäni tunnen, mutta ihmetyttää vain tuo yksi päivä, jonka johdosta kaikki varmasti olisivat tyytyväisiä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos toinen ei halua, et varmaan voi pakottaa. Mutta jos on niillä rajoilla niin kai
sit voit yrittää vähän painostaakin, kertoa että tuo olisi todella tärkeää juuri sinun
jaksamisesi kannalta. Voisithan kysyä, että kävisikö sellainen, että kokeilisitte
tuollaista vähän aikaa ja jos se ei toimi niin sitten palaisitte takaisin vanhaan
tapaan pe-su?
Toivottavasti saat asiallisia vastauksia, minusta mietintäsi on ehdottomasti
vähintään mietinnän arvoinen. Monella tällä palstalla tilanne on taas varmaan
sellainen, että lasten isä ei tapaa lastaan noinkaan usein - heille joka toinen
viikonloppu olisi ylellisyyttä ja saattavat pitää sinua turhasta valittajana.
Yksinhuoltajana yksinhuoltajuudessa,
ei ihan vastannut tuo lukemani tekstisi otsikkoa.
Yksinhuoltajaksi voi itseä kutsua yhteishuoltajuudessa, kun itse 24/7 vastaa kaikista lapsistaan täysin yksin. Näin ei ole kohdallasi, joten hyvinhän sinulla asiat ovat.Ei ongelmia!
Ex ei ole koko eron jälkeen ottanut lapsia kertaakaan luokseen, saati soittanut tai halunnut nähdä.
Minulla ei ole ollut kolmeen vuoteen kuin kerran lapsilla yövahti kun olin ystäväni häissä. Siinä minun huilihetkeni!
Minä olenkin yksinhuoltaja jolla ei vain ole vara mennä oikeuteen muuttamaan yhteishuoltajuutta yksinhuoltajuudeksi.
Toivottavasti ex-miehesi ajattelee lastenne parasta ja heidän toivettaan. Hattua nostaisin, jos olisi, sillä olen luullut kaltaistesi lähiäitien olevan harvinaisuus. Itsellä työn puolesta laaja sosiaalinen verkosto ja eronneitakin siihen silloin mahtuu, enkä muista kovinkaan montaa tapausta jossa etä-isällä olisi omassa harkinnassaan lasten tapaamisen lisääminen. Kannusta sitä exääsi ottamaan rohkeasti enemmän vastuuta lapsistanne!