Ja kädet ristiin peiton alle. Kosto ei kannata eikä myöskään hyppääminen seuraavaan suhteeseen ennenkuin on valmis. Siinä vaan haavoittaa ja haavoittuu pahemman kerran. Niin ajattelen. Yleisesti ja erityisesti, varsinkin tänään. Ikävöikää rauhassa. Kun on aika.
Nukkumaan kullannuput.
Suomupurtilo
895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ikävöidä? Saahan tehdä ihan oman maun mukaan livejuttuja eikä märsätä täällä olevien huuhaajuttujen vuoks?
Joo mä oon vaan seuraillut näitä ihan lukemalla vain mihinkään kommentoimatta...tässä on jo haavoitettu ja tulen olemaan haavoitettu aina,ikuisesti. Milloinkaan en ole ikävöinyt rauhassa koska ikävä ei ole normaali olotila koska milloinkaan ei ole aika. Ei kaikilla ole aika, sinulla voi sellainen olla mutta ei kaikilla, kaikilla ei ole vain mahdollisuutta mihinkään,pitää muistaa se.
Täälä voin olla ja katsoa mutta en omasta puolestani ja vinkkelistä enää usko mihinkään. Tässä oli vain yksi näkökulma ja ihmisen kommentti,ei muuta.
Kauheen negatiivinen sä olet, mä huomaan...
on sekavaa. Mitähän alkometri mahtas näyttää puhalluskokeessa?
Eipä tässä tämän kohdalla muuta voi ollakaan, kaikkea on tapahtunut ja se olkoon ja jääköön sellaiseksi.. ikävä myöntää mutta vihdoin se myönnettävä on,toteena.
Saahan sitä ihminen ikävöidä, mikäli siltä tuntuu. Tunteet kun eivät ole kiellettyjä. Päinvastoin jopa suotavia. Tällöin kykenee selviytymään elämässä, yhdestä jos toisestakin, ikävästä takaiskusta. Ja jokainen suree omalla tavallaan. Yksi purkaa sen muihin ihmisiin, kenties aloittaa ankaran pask anpuhumisen. Toinen taas saa lohtua pelkistä ajatuksista ja kirjoituksista. Jokainen taplaa tyylillään. Se mikä toimii sinulle, ei välttämättä ole toiselle se paras tapa.
Kosto on vahva sana. En käyttäisi sitä ainakaan itseni kohdalla. Sanani voisi olla Luopuminen. Tunne ja tekeminen, kun ei enää jaksa taistella. Elämässä on paljon asioita, joista ei tuli luopua. Ja on paljon sellaista, mistä luopuminen on jossakin tilanteissa järkevää. En rupea enää tuomitsemaan ketään, älkää tuomitko minua. Paljosta luovun, mutta uskon, että paljon myös saan. Ja saamme. Epäonni, onnellisuuden puute, ei tuo kenellekään hyvää. Jos haluat elää niin, tee Sinä se. Mutta älä tuomitse minun valintojani, olethan tehnyt elämäsi aikana omasikin.
Jos et sitä onnea voi kanssani saavuttaa, ymmärrän täysin. Luopuminen on silloin ainoa järkevä teko. Ja oikein molemmille. En halua tehdä ketään onnettomaksi. Vähiten sinut. Siis mene vaan.
Juuri noin: Kostaa ei KOSKAAN saa mitään, eikä siirtyä seuraavaan suhteeseen ennen aikojaan, mutta SAA ikävöidä ja kaivata aivan vapaasti niin kauan kuin haluaa.
Hyvää yötä: http://www.youtube.com/watch?v=mG4ggM23YQQ&feature=related