oletko yleensä pitäätehdä - ihminen?
Olihan 10-20, no ainakin 30 vuotta sitten aika, joka oli pitää - aikaa.
Pitää nousta viideltä, jotta ennättää lähteä ajamaan seitsemältä töihin. Aamutoimet, hellaan tuli, toiset nukkuvat vielä, onko yöllä pyryttänyt lunta, onkohan kapea kilometrin pituinen pikkutie aurattu kylätielle, onkohan lossille laskeutuva mäki liukas....jne. Ei ollut kännyköitäkään avuksi, jos juuttui lumeen.
Näin oli ainakin vielä vuonna 1988, kun ajoin Polvijärveltä Liperiin töihin. Siksi "piti" tehdä jatkuvasti.
Tuokin aika muistuu kyllä nyt mieleeni ihan vaikka seikkailuna, vaikka vaikeuksia oli, eivät tuntuneet pitää-tekemiseltä, voimia oli vaikka muille jakaa.
Nyt olen jo vuosia sitten unohtanut pitää-sanan.....ainakin luulen niin.
Velvollisuudet? Pitääkö sinun vielä,
39
159
Vastaukset
Näin on ja kuuluukin olla! Nyt on vain oman itsensä ja ympäristönsä hoitaminen ajankohtaista, velvollisuudet on jo suoritettu suurimmalta osalta.
Läheisten ja muutamien ystävyyssuhteiden ylläpitäminen on niitä rakkaita asioita joiden soisi pysyvän muuttumattomina.
Onhan lupa nauttiakin loppuelämästä, kukin luonteensa mukaan, tärkeintä on viihtyä, kuka milläkin lailla.
Tällä hetkellä nautin vain aamun kahvihetkestä,...vilkaisen mitä maailmalla tapahtuu, ja huikkaan iloiset aamutervehdykset sinne Tampereelle:D- susm.
Kiitos tervehdyksestä, täällä mukavan leuto, jopa lämmin aamu, tuulee kivasti...kuten oikeestaan joka päivä.
Kun nyt on aikaa, niinsanotut velvollisuudet eivät ole ´velvollisuuksia´enää, vaan mielihyvin suoritettavia pikku hommia. - susm.
P.S. Satutteko itse muistamaan, mitä hommailitte tuona mainitsemanani vuonna, tai -90- luvun vaihteessa....
- Tepposet
Ko. vuotena vaihdoin työpaikkaa. Turvallisesta, suuresta perusteollisuuden yrityksestä pk-yrityksen yhden yksikön tuotantopäälliköksi ja kotiseudullani olevan tytäryhtiön toimitusjohtajaksi.
Lapsemme olivat jo yläaste- ja lukioikäisiä sekä "tavoille" kasvatettuja joten muutaman arkipäivän poissaolosta ei ollut haittaa.
Työmatkaa toiseen toimipisteeseen kertyi 230km / suunta.
Nautin työstäni ja jälkeenkin päin muistellen tuo oli monipuolisen työhistoriani paras työpaikka useammallakin tavalla mitattuna. - Lorena*
Tepposet kirjoitti:
Ko. vuotena vaihdoin työpaikkaa. Turvallisesta, suuresta perusteollisuuden yrityksestä pk-yrityksen yhden yksikön tuotantopäälliköksi ja kotiseudullani olevan tytäryhtiön toimitusjohtajaksi.
Lapsemme olivat jo yläaste- ja lukioikäisiä sekä "tavoille" kasvatettuja joten muutaman arkipäivän poissaolosta ei ollut haittaa.
Työmatkaa toiseen toimipisteeseen kertyi 230km / suunta.
Nautin työstäni ja jälkeenkin päin muistellen tuo oli monipuolisen työhistoriani paras työpaikka useammallakin tavalla mitattuna.90-luku pyörremyrskyn lailla muutti elämänkuvioitani radikaalisti.
MIes menehtyi syöpään, aikaa kului vuosia oppia eri papereihin laittamaan sanan leski, vieläkin tuo sana tuntuu ikävältä.
Lapset valmistuivat yliopistosta 90-luvun taitteessa, toinen meni avioon, oli löytänyt työpaikan jo ennen lamaa. Nuorempi tempaisi ja lähti Etelä-Euroopan työmarkkinoille, perusti perheen sinne ja jäin entistä yksinäisemmäksi. Selvinnyt olen vaikka ei selviytyminen niin helppoa ole ollut.
Vuosikymmenen vaihduttua tulivat eläkevuodet jäi taakse ikuisen opiskelemisen vuodet. Onneksi olen ollut kaiken aikaa työelämän kiivaassa muutoksessa mukana. Eläkkeessä pitkä työperiodi näkyy. Pidin työstäni, pois jäätyäni olen kaivannut työkavereita. Kerran kuukaudessa istutaan kahvibaarissa kulmilla kertomassa kuulumisiamme.
Joulunvietto on aikamoisen muutoksen myllerryksessä. Eipä niitä riisipuuroja tänäkään jouluna keitellä. Jäisen kinkun pakkaan matkalaukkuun muiden sörsseleiden kanssa Saapasmaahan katolisen joulun viettoon.
Muutoksia on ollut, aina olen selvinnyt tavalla tai toisella.Opissa sitä olen ollut kun variksenpoika tuulessa.
Iltaisin laitan käteni ristiin ja kiitän että lapseni ovat kunnon miehiä, on työpaikat ja ensimmäiset perheet, mitä sitä äiti muuta voi toivoa.
- *Kukkahame*
Kyllä se arki oli kovasti pitää tehdä sitä ja sitä vielä ennen kuin....!
Lasten ollessa kouluikäisiä lauman päällikön piti tehdä kun oli pakko, perhe vaati oman huolenpidon ja yritys vei monesti loput voimat niin että sitä vaan meni ja teki kuin robotti.
Jos hetkeksi jäi jotain miettimään oli uni monesti vaatimassa oman aikansa
kunnes puhelin herätti ja sitten pitikin koota voimat ja ajatukset että piti vaan jaksaa.
En ole stressaavaa tyyppiä se olisikin sotkenut pahasti jos kaiken keskellä missä pitää tehdä, olisi pitänyt stressata.
Piti miettiä ja on sitä vieläkin, vaan lievemmässä muodossa, aikaa kaikenlaiseen kun perhe on kasvatettu ja leipätyö siirtynyt jälkipolville.
Eläköitymisen jälkeen oli vielä 'tarkistetta sitä ja tätä', vaan pikkuhiljaa osasin irtautua omalle elämälle tälle ihanalle vapaalle.
Niinhän se menee jos ei osaa luopua ei voi odottaa mitään uutta, vapaus ja vara olla vaan on tätä uutta loppuelämää.- *Kukkahame*
Pitää palata kun tuli mielenkiintoinen kysymys aloittajalta.
Tuli mieleeni että tuossa 80 luvun lopulla tai ainakin niillä main oli aikaa aloittaa harrastuksia, sisärengas perustettiin, porukassa keilattiin ja pelattiin tennistä tosin erään koulun sisätiloissa, meille se oli todella hienoa.
Alkoi laivalla päästä Viroon, eikös Virokin vapautunut -91, ainakin Rahva Hääl jooks (kirjoitus ei taida olla oikein) piti olla kokemassa Tallinnassa.
Vieläkin juoksunumero jossain tallessa, mitalikin oli ketkä tulivat maaliin.
Jotain kansainvälistäkin kai tapahtui vaan eipä muistu mieleeni. - susmorsian ek.
*Kukkahame* kirjoitti:
Pitää palata kun tuli mielenkiintoinen kysymys aloittajalta.
Tuli mieleeni että tuossa 80 luvun lopulla tai ainakin niillä main oli aikaa aloittaa harrastuksia, sisärengas perustettiin, porukassa keilattiin ja pelattiin tennistä tosin erään koulun sisätiloissa, meille se oli todella hienoa.
Alkoi laivalla päästä Viroon, eikös Virokin vapautunut -91, ainakin Rahva Hääl jooks (kirjoitus ei taida olla oikein) piti olla kokemassa Tallinnassa.
Vieläkin juoksunumero jossain tallessa, mitalikin oli ketkä tulivat maaliin.
Jotain kansainvälistäkin kai tapahtui vaan eipä muistu mieleeni.Niin, ja ´laulev revolutsioon´, laulava vallankumous Virossa. Liekö silloin kukaan palstalaisista ollut Tallinnassa. Venäjän aikaan olin kyllä käynyt Virossa, muttei vielä silloin niin suureen kiinnostuksen kipinään ollut aikaa, kunnes vasta 2000 - vaihteessa.
- Tepposet
*Kukkahame* kirjoitti:
Pitää palata kun tuli mielenkiintoinen kysymys aloittajalta.
Tuli mieleeni että tuossa 80 luvun lopulla tai ainakin niillä main oli aikaa aloittaa harrastuksia, sisärengas perustettiin, porukassa keilattiin ja pelattiin tennistä tosin erään koulun sisätiloissa, meille se oli todella hienoa.
Alkoi laivalla päästä Viroon, eikös Virokin vapautunut -91, ainakin Rahva Hääl jooks (kirjoitus ei taida olla oikein) piti olla kokemassa Tallinnassa.
Vieläkin juoksunumero jossain tallessa, mitalikin oli ketkä tulivat maaliin.
Jotain kansainvälistäkin kai tapahtui vaan eipä muistu mieleeni.Kyllä Viroon pääsi laivalla jo ainakin 60-luvulla!
- jjoutava
En tunne tätä aloittaja Sus'ta joka heittää pitää sanan jorpakkoon. Nyt juuri kun uudet mahdollisuudet ovat edessä. En uskalla täällä käsitellä entisiä tekemisiäni, enkä paljon tuleviakaan, mutta itselläni on käyttössä pitäisi muoto.
Olen nahjus, eikä minun vain pitäisi, vaan oikein tosissaan kertakaikkiaan pitää vähän repäistä. Ottaa ohjat nyt lopultakin ja lopettaa köröttely, sillä eihän tässä vielä vanahuksia olla.- susm.
Otitpa uuden merkityksen pitää-sanalle....samaa mieltä repästä kyllä pittää sillon tällön. Nyt pitänee lähtee tai oikeestaan haluttaa lähtee köpöttelemään Porcheni kanssa kattelemaan, mitä Hervannan alias Sherwoodin (ei Scherwood) keskustassa tapahtuu.
- joutavoinen
Porchen kätevyys on havaittu, niiden kuskeilta kysellään paljon mistä niitä saa? 'Manse ja Shervood'. Ei ole ihme jos Tampereella kirjailija ja teatteriperinne niin vahvat. En kehu enempi kun siellä on muutenki tätä 'Pitää uhota meininkiä.
Keskustaan lähtö on taas vähän myöhässä ottaen huomioon kun syönnin jälkeen olen jostakin syystä paljon laiskempi lähtemään. Aamusta on parasta lähtä liikenteeseen.
Kutsu on käynyt Nosturiin konserttiin kello 21.00 lauantaina 2.12 mutta siihen aikaan jo väsyttää nii hitosti, vai pitäskö sitä vaan repästä. - Makriina ek
Nyt ei pidä enää. :)
Huomaan, että ennen "piti" tehdä taloudessa sitä ja tätä pitkän työpäivän päälle. Ajattelin, että kun asiat muuttuvat, niin sitten enää ikinä tee näitä hommia.
Nyt kun ne pitkät työpäivät ovat takanapäin, huomaan, että nehän ne olivatkin, ne "pitää"-työt. Ei niitä kaipaa, ja kodinhoidon hommat eivät enää olekaan tervanjuontia.
(Paisi ikkunanpesut, maton tamppaukset, silitys, kaappien siivous, parsiminen ja paikkaaminen, ja...)
Osaa ottaa kevyemmin. - isoäiti*
Kyllä pitää, vapaaehtoistyöni on minulle erittäin tärkeä ja siitä en halua laistaa,
koska tuntisin itseni petturiksi niin tehdessäni.
Monesta muusta voi kyllä fuskata laulellen...lastenlapsia ja perhe kuuluvat eri kategoriaan.
Vuosi 1989 oli kiireistä aikaa, jopa hektistä joskus.
Berliinissä olisin halunnut olla silloin muurin murtumista todistamassa mutta,
maailamanympärimatka vei toiseen suuntaan.
Pariisissa Michael Chang voitti Stefan Edbergin Ranskan avoimissa todella
jännittävässä ottelussa, yksi parhaista näkemistäni tennismatseista.
Seuraavana vuonna iloitsimme Nelson Mandelan vapautumista 27 vuoden
vankilavuoden jälkeen. Tiananmen squaren tapahtumat pysähdyttivät, vaikka
muuttohommat vaativat aikaa.
1991 Baltian maiden tapahtumia seurasimme ja mielenosoituksessa olin mukana
vaatimassa niiden itsenäisyyden hyväksymistä. Silloinen hammaslääkärini oli
eestiläinen vanha herra, ja juttua riitti hänen kanssaan. - Ramoona*
Ei olla enää oppi- eikä elatusvelvollisia, verovelvollisuudesta ei kai ikinä eroon pääse. Nyt on aika nauttia myös mitalin toisesta puolesta, oikeuksista, tosin limittäin ne menevät. On ihana oikeus olla isovanhempi vailla kasvatusvelvollisuutta.
Perheenäitinä ja työelämässä piti ottaa aina muut huomioon, etteivät toiset joutuisi kärsimään hutiloinnistani tai saamattomuudestani. Lopulta säntillisyys ja tunnollisuus koitui omaksikin parhaaksi, ei kertynyt tekemättömiä töitä eikä lunastamattomia lupauksia kovin usein stressiksi asti. Taisin olla kylläkin aika hyvä organisaattori ja delegoija.
Nyt ei oikeastaan ketään hetkauta, jos lojun sängyssä puoleenpäivään, syön sitten kakkupalan ja juon siideriä palanpainikkeeksi, unohdan entisen naapurin joulukortin ja käydä kaupassa.
Näin pimeään vuodenaikaan lähteminen lämpimästä kotikolosta ihmisten ilmoille voi aluksi tökkiä ajatuksena, kun pitää pukeutua säällisesti ja sään mukaan, ilmestyä tilaisuuteen täsmällisesti ja virkein aistein kohtaamaan muita ihmisiä tai taide-elämyksiä. . Mutta jälkeenpäin on hyvä mieli, että sainopas lähdettyä. Arjen kohokohtia tarvitaan ja tapaamisista saa uutta voimaa. Ehkä pitäisi kuitenkin yhä enemmän vältellä ns. energiasyöppöjen ihmisten velvollisuustapaamisia. Pitää ...pitäisikö?
Jjoutavoinen otti hyvin tämän ratkaisun esille. Pitää...ja kun jahkailuksi, toimettomuudeksi ja avuttomuudeksi lipsuu, tulee "pitäisi". Halua olisi tehdä, mutta sitten alkaa selitykset, " mitäs minä mahdan, enhän voi tehdä mitään."
Sitähän se suurelta osin on, en tällä tarkoita astioiden tiskausta, enkä pyykin pesua. Jos kaikki olisivat tyytyneet siihen mitä vain tarjoillaan, puuttumatta sen enempää räikeisiinkin epäkohtiin muutoin, kuin huokailemalla että "pitäisi" ja enhän mitään voi, olisivat asiat vieläkin paljon kurjemmassa asemassa.
Onneksi on ollut heitä, jotka ovat sanoneet, että "pitäisi" ei nyt riitä, vaan on tehtävä. Ja heitä, jotka ovat lähteneet tekemään. Eipä meikäläisenkään mukana olo ja tekemiset kovin muistelun arvoisia sankaritekoja ole. Pieni lohtu on se, että jossain jotenkin on mukana ollut. Ettei ainoastaan siivellä ole ratsastanut.
Tässä eläkkeellä ollessani jo luonnnon kiertokulku asettaa rajoitteita. Pitäisi...niin, siihen ne se tuppaa jäämään. Tulevaisuus on nuoremmilla. Heille on petattu se mikä on. Toive on, etteivät hassaa siitä kaikkea hyvää höyrypäissään pois.Vapaaehtoisia velvollisuuksia.
Omat syöpäkontrollini. Seuraava 9kk:n kuluttua.
Vaimon kujetus labrakokeisiin 4 - 6:n viikon välein. Tosin matkaa on vain 3,5km ja bussipysäkille matkaa 100m mutta minusta tämä on osa yhteiselämää enkä pidä sitä velvollisuutena.
Piintyneiden tapojen osastolle kuulunevat, kotona ollessa, aamupäiväiset salilla käynnit, 6krt/viikko, sekä päivittäinen hössäämiseni sapuskan laiton kanssa.
Valmistelen myös vaimon aamuteen.
Aloin tuntemaan itseni rutiineihin urautuneelta.- Jos molemmilla on
syöpä, kuten eräillä perhetutuilla.
Ajatteletteko mikä osuus on pesuaineilla?
Paljonko olette syöneet / hengittäneet niitä elämässänne? - isoäiti*
Tsemppiä lasse, älä uraudu! Jotkut näkevät munkkirinkelissäkin vain reiän.
Jos molemmilla on kirjoitti:
syöpä, kuten eräillä perhetutuilla.
Ajatteletteko mikä osuus on pesuaineilla?
Paljonko olette syöneet / hengittäneet niitä elämässänne?Kyse on täysin erityyppisistä korroosioista. Tuskin löytyy yhteistä nimittäjää.
Kyse on vain tilastollisesta epäonnesta.
Pesuaineiden käyttömme lienee hyvin tavanomaista.
Elämme täysin normaalia elämää lukuun ottamatta noita tiettyjä, määräaikaisia rutiineja.
Oman tähystykseni ajankohdan vuoksi emme ehtineet saamaan Saksan joulumarkkinoille meille soipivia hotskua ja lentoja.
Selvyyden vuoksi täytyy kertoa, etten hössää kotihommien kanssa vaimon kyvyttömyyden tai haluttomuuden vuoksi vaan siksi, että haluan!isoäiti* kirjoitti:
Tsemppiä lasse, älä uraudu! Jotkut näkevät munkkirinkelissäkin vain reiän.
Kiitos vaan kannustuksesta!
Tsemppaa tässä nyt sitten! Lihaskunto on romahtanut. Matkustelu häiriintyi kuluneen 1,5v:n aikana.
Olin joutunut julkisen terveydenhuollon karenssiin jo 5-vuotta sitten koskien labrakokeita ja vuositarkastuksia.
Nyt eturauhasen PSA-karenssiakin on jäljellä vielä 2-vuotta.
Yksityisen kokeet maksavat maltaista. Esimerkiksi viimeviikkoinen PSA 41€ eikä KELAlta saa takaisin mitään.
Hb on vain 11€, testokokeen hintaa en muista.
Revi nyt sitten tästä iloa elämään!
Onneksi kotona kaikki asiat sujuvat normaalisti.
- susmorsian ek.
Aika surullista oli, kun tässä minulla pari viimeistä vuotta olivat henkisesti niin rankkoja, lisänä vielä se kilpirauhasen aiheuttama käsittämätön ahdistus...vaikeahan se on edes kuvailla, millaista se on ollut, niin ennestäänkin vähälukuisesta ystäväpiiristäkin oli luovuttava, koska en halunnut vaivata ketään ongelmilla. Tulipa hurja virke, mut olkoon.
Kävinhän kaiken muun yhteiskunnan antaman avun läpi, toteamassa, ettei kukaan muu kuin minä itse voi itseäni parantaa. Ja tässä nyt ollaan, vois sanoo, että kuin taas uudesti syntyneenä, kun on alkanut se kilpirauhashormonilääke tehota.
Sen takia kirjoitin vielä tuon edellä mainitsemani, että samoin he, joilla ei ole selvillä "alakulonsa, ahdistuksensa" syy, otattaisivat sen kilpirauhaskokeen. Ettei paikoilleenjumittuminen menisi liian pitkälle eikä näinollen enää jaksakaan välittää kunnostaan.
Hiukan otsikon asiaan vielä jotenkin liittyen sanoisin, kun nuoret ovat aina minulle olleet läheinen tärkeä asia, nimenomaan ne heikoimmilla olevat, niin olisin mielelläni enemmän yrittänyt heitä elämään nostaa, mutta kun voimapuoli ei enää riitä.
No nyt meinas itsekritiikki poistaa edellä kirjoittamani asiat, mutta antaapa olla sittenkin. Jospa olis apua jollekulle, joka ahdingossa yksin elelee, että yrittää pitää itse löytää keinot. Ja rohkeasti kokeilla, onko psyyken parantamiseen apua noista ammattiauttajista, jollekin voisi tehdä hyvää ihan vain terapiassa käydä jokin tietty aika ammattiauttajan kanssa juttelemassa.
Näähän on vieläkin arkoja asioita, vaikkei niin saisi olla. Sillon on jo voiton puolella, kun sanoo....en enää jaksa yksin, mutta lähtee vielä hakemaan apua.- susm.
Yks lisäys vielä, ei minnekään psykiatrille, vaan pyytää omalääkäriltä lähete psykiatrian poliklinikan psykologille, eivät maksa käynnit mitään. Jos sattuu sopiva ihminen tää terapeutti, niin sekin voi olla jo hyvä asia, voi haastaa asioitaan.
Vieläkö pitää viitsiä. Jo muutaman joulun edellä on hiipinyt mieleen ajatus, vieläkö pitää tehdä joulu entisten tapojen mukaan. Päästäisikö jo itsensä helpommalla, jo viimeinkin.
Ei se vaan ole onnistunut. Joka jouluaatto olen ollut vastaanottamassa jälkeläiseni ja leiponut ja paistanut kinkut ja laatikot, tehnyt rosollit, valmistanut kotikaljan, riisipuurot ja väskynäsopat sun muut sillit ja graavisiiat.
Eihän minulta sitä kukaan ole vaatimassa, luulevat kaikki että nautin siitä suuresti. Mukavaa on ollutkin kun kaikki olen valmiiksi saanut, mutta kuitenkin laiskuutta vai mitä tämä on kun haluaisin jo hellittää. Aina etukäteen tuo tuntuu velvollisuudelta.
Millaista olisi viettää aatto rauhallisesti ilman kiirettä. Taidankin pyytää vain tyttäreni kanssani, joka voisi olla yön ja aamulla menisimme joulukirkkoon.
Tai millaista olisi päästä itse valmiiseen joulupöytään, mennä vaikka jonnekin maaseudulle joulutäysihoitoon tai jotain. Entä jos matkustaisi etelään ja olisi joulun siellä.
Siis taas joulun alla samat ajatukset,,pitääkö, pitääkö,,
Lopputulos on aina silti ollut sama.
Kuin aina ennenkin.- susmorsiaqn ek.
Kuulehan cat, mie kun kerkisin tässä kymmenen vuoden aikana kokkeilla montakii asiaa, joita en ollu vielä kerinny, ni nyt oon aika lailla rauhottunu. Kaikkii kerkiimisiini en totisesti kerro, mut kun joulu oli tuntunut jo vuodet siltä ´pittää tekemiseltä´, ja perheen kanssa oli aikoinaan aattona ihan naatti, kun kaiken teki niinkun viimesen päälle.
Kokeilin itsekkäästi elämistä muutamat vuodet, tein siis niinku miulle ittellein sopi parhaiten. Pari kertaa vietin joulua Virossa, ei se sit ollukkaan oikein valkosen naisen hommaa, suuret suunnitelmat oli jouluaamunakin aikaseen kirkkoon mennä, mut eihä siel kukkaan jaksanu. Oli niin ´vahvat´tarjoilut aattona, että väki nukku jouluaamuna hurskaan unta. Yhen joulun läksin Pärnuun ensimmäisen....ja viimesen...kerran seuramatkalle, yksinhän mie, kaikilla muilla ´vanhuksilla´se toinen puolisko mukana.
Ainahan kuitenkin koen hyvät puolet kaikesta, joten olihan sekin mielenkiintosta, mutta tylsää.
Ihme ja kumma, nyt oon sitten viimein alkanutkin tykätä ihan siitä vanhasta perinteisestä, jolloin äiti pätkähti ensimmäisenä unten maille aattona. Nyt teen ihan hissukseen organisoidusti jottain perinteisiä ruokia, kävipä joku tai ei, asuvat nyt niin hajallaan lasten perheet, ettei mitään yhteisryntäystä ainakaan tule.
Näin sitä levotonki ihminen rauhottuu, kun saa kokeilla vaihtoehtoja yltäkylläisen joulun vietossa.. Viimein tykkään joulusta.
Ihan just pälkähti päähäni, että mitäpä jos kutunkin Jonuksen ja Horazonin, heiltäkii on kaikki lapset jo omillaan (kaheksanhan heillä)....olinhan minäki yhtenä jouluna heillä.
Nythän saapi tehhä melkeen kaiken ´mutu´-tuntumalla. Nyt naurattaa jo, tää Yonushan on se miun itämainen ´sulhasein´, mut paljon melua tyhjästä, oletetusta. Hyviä ystäviähän he, ja parhaiten ymmärsivät minun vaikeat vuoteni, kun tunteet heillä ilmaistaan vapaammin kuin meillä. Ei heillä ole mikään tabu, jos ihmisellä henkinenkin puoli sairastuu, kten Horazonilla kävi 25 vuotta sitten Suomeen tullessaan. Kahdeksan vuottahan olen heidät tuntenut, mutta hyvin harvakseltaan viime aikoina tavannut, vaikka kutsuja heille olisi ollut vaikka millä mitalla. He ymmärsivät, kun miulla ei mennyt niinsanotusti hyvin.
No, jopas tuli taas pränttiä!!!
- susmorsian ek.
Mielenkiintoinen ketju tästä tulikin. On monesti hyvä huomata omien "vaivojensa" kanssa piehtaroidessaan, että pieniä ovat minunkin monien muiden vakavampiin sairauksiin suhteutettuna. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että jos henkinen kantti kestää, niin kestää paremmin rankemmatkin väistämättömät sairaudet. Ja totta lie myös, että monesti psyyke ja fyysinen liittyvät yhteen, sairastuneeko helpommin, jos on henkisesti heikoilla.
Mitähän nyt vielä pitäs sannoo, pitäskö olla viisaampi, antaa elämän mennä niinkuin on mennäkseen, niihän se männöö kuiteskii. Mutta toivon, ettei kellekään tule tosissaan koskaan tunne "hälläväliä", en minä jaksa enää. Eikä meistä ennää mikskään maailmanparantajiks, on meistä kuitenkin jonniilaista iloa jollekulle, jos jaksamme vielä kondiksessa joten kuten olla, jonnii vuoden. Suuri ei oo vaatimus, ja mukava lahja on oma huumorintaju....vaikkei kukkaan muu sitä snaijaiskaan. Velatkii tuntuu saatavilta, kun muistaa sen huumorinkukan.
Pittää tänä aamuna sekasta kahvinlitkuu juua, kun taaskaan en eilen muistanu suodattamii, mut herraisä, eiköhä siitäkii seleviä. - *Kukkahame*
Vielä pitää viitsiä tai täytyy tehdä joka päivä jotain ja elintärkeää, niistä on tullut rutiineja.
Aamulla ensimmäiseksi mittaukset, pistokset, mitä laitan suuhuni jne...
Mitä ikinä syönkin on aina ajateltavan "monta yksikköä", ne vain ovat minun elämääni ja välineet aina kulkee mukana.
Kilpirauhanen antaa merkkejä silloin tällöin, nytkin vatsa reistaa, hikoan palelen, hiuksia lähtee, onneksi ei paljon.
Tämä on elämää kun nämä oireet loppuu kai se elämä on silloin ohi?
Hyvää Tätä Päivää Kaikille!- susm.
Ootkos otattanut sen kilpirauhas-verikokeen, se lääkityskin on niin helppo, ei ainakaan minulla mitään sivuoireita. Sitkeehän sinä tunnut olevan kuin luodolla kasvava mänty.
Senverran vielä tuosta muutoksesta vielä, sitten on minun kohaillain käsitelty, että mielenkohennuksen lisäksi hiukseni ovat taas jo hiukan vahvistuneet ja iho kumman hyvin pehmentynyt. Olkapäitten yli taas jo kasvaneet, siitä polkkatukasta nääs, ja viihdynkin paremmin pitkässä, ihan nätti on, kun viittii joskus ain kihartaa.
Jalkaterät kun olivat huonompina aikoina hilseilevän kuivat, nyt sileät melkeinpä kuin vauvan peppu.
Hurja elin on tuo kilpirauhanen, mutta miks lääkärit eivät ota sitä vakavammin, erikoisesti silloin, jos ikäihminen kertoo henkisestä huonosta olosta. - Ramoona*
susm. kirjoitti:
Ootkos otattanut sen kilpirauhas-verikokeen, se lääkityskin on niin helppo, ei ainakaan minulla mitään sivuoireita. Sitkeehän sinä tunnut olevan kuin luodolla kasvava mänty.
Senverran vielä tuosta muutoksesta vielä, sitten on minun kohaillain käsitelty, että mielenkohennuksen lisäksi hiukseni ovat taas jo hiukan vahvistuneet ja iho kumman hyvin pehmentynyt. Olkapäitten yli taas jo kasvaneet, siitä polkkatukasta nääs, ja viihdynkin paremmin pitkässä, ihan nätti on, kun viittii joskus ain kihartaa.
Jalkaterät kun olivat huonompina aikoina hilseilevän kuivat, nyt sileät melkeinpä kuin vauvan peppu.
Hurja elin on tuo kilpirauhanen, mutta miks lääkärit eivät ota sitä vakavammin, erikoisesti silloin, jos ikäihminen kertoo henkisestä huonosta olosta.Liekö velvollisuudentunnetta itseään kohtaan , kun käyn vuosittain lääkärintarkastuksessa ja otetaan tavalliset verikokeet, gynekologilla ja hammaslääkärillä. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin, mutta aikuisiän diabetes on sukurasitteena, koetan estää sen puhkeamisen, vaikka ainahan ei itse siihenkään voi vaikuttaa. Kampaajan ja kosmetologin apuun turvaudun enemmän kuin nuorena, pitäähän lahjaksi saatua kauneutta hoitaa. ;)
Jouluvelvollisuudet stressaavat nuorempiakin sukupolvia, kumpaan mummolaan tänä jouluna vai vietettäisiinkö oma joulu kerrankin. Meille on vakiintunut tapa, että lasten perheet tulevat aatoksi tänne, serkuksilla on ratkiriemukasta keskenään, muina pyhinä käyvät toisissa mummoloissa ja ovat kotonaan. Ehkä kuviot muuttuvat, kun lapsenlapset aikuistuvat ja löytävät kumppaneita. Kyllä minäkin mielelläni nuorempien emäntien pitopöytään istahdan, taitavia ruuanlaittajia ovat nuoret miehetkin. Minusta perinteiset jouluruuat ovat helppoja, voi tehdä paljon etukäteen ja pakastaa, nautin kaikista jouluvalmisteluista, kun on aikaa niihin paneutua ja olen vielä voimissani.
Meidän ikäpolvi on kasvatettu velvollisuuden- ja vastuuntuntoiseksi, ja mehän olemme meitä seuraavan sukupolven kasvattaneet ja siirtäneet mallia eteenpäin. Täytyy osata vetäytyä jo taaemmas ja luottaa nuorempiin, onhan maailmakin paljon muuttunut. Joskus ihan myötähävettää tälläkin palstalla ikäluokkamme vouhkaaminen nykypolitiikasta ja kaikkinaisista surkeuksista ja vääryyksistä, eikö meillä ole velvollisuus omalta osaltamme myös ylläpitää elämänuskoa ja -iloa.
Omista, läheisistä huolehtiminen ei edes tunnu velvollisuudelta, sitoutuminen on vahvaa , rakkaudeksikin sitä kutsutaan. Susmorsian usein painottaa, miten lasten ja nuorten asioiden tulisi olla meidän kaikkien yhteisiä. Kaikkia ei voi auttaa, mutta jo ammattiauttajien puheille opastus on iso askel parempaan suuntaan.
Nyt kutsuu aamuvelvollisuudet, puuro on hautumassa. Suodatinpaperia löytyi, mutta monasti olen talouspaperilla sen korvannut, niksipirkan mukaan sukkahousuista leikattu pala ajaa saman asian. Koiran ulkoilutus on ehdoton päivittäinen mukava velvollisuus, ja meidän saksanpaimenkoira se vasta velvollisuudentunnon perikuva onkin.
Toiveet täyttävää torstaita toivottelen näiltäkin kulmilta ! Ramoona* kirjoitti:
Liekö velvollisuudentunnetta itseään kohtaan , kun käyn vuosittain lääkärintarkastuksessa ja otetaan tavalliset verikokeet, gynekologilla ja hammaslääkärillä. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin, mutta aikuisiän diabetes on sukurasitteena, koetan estää sen puhkeamisen, vaikka ainahan ei itse siihenkään voi vaikuttaa. Kampaajan ja kosmetologin apuun turvaudun enemmän kuin nuorena, pitäähän lahjaksi saatua kauneutta hoitaa. ;)
Jouluvelvollisuudet stressaavat nuorempiakin sukupolvia, kumpaan mummolaan tänä jouluna vai vietettäisiinkö oma joulu kerrankin. Meille on vakiintunut tapa, että lasten perheet tulevat aatoksi tänne, serkuksilla on ratkiriemukasta keskenään, muina pyhinä käyvät toisissa mummoloissa ja ovat kotonaan. Ehkä kuviot muuttuvat, kun lapsenlapset aikuistuvat ja löytävät kumppaneita. Kyllä minäkin mielelläni nuorempien emäntien pitopöytään istahdan, taitavia ruuanlaittajia ovat nuoret miehetkin. Minusta perinteiset jouluruuat ovat helppoja, voi tehdä paljon etukäteen ja pakastaa, nautin kaikista jouluvalmisteluista, kun on aikaa niihin paneutua ja olen vielä voimissani.
Meidän ikäpolvi on kasvatettu velvollisuuden- ja vastuuntuntoiseksi, ja mehän olemme meitä seuraavan sukupolven kasvattaneet ja siirtäneet mallia eteenpäin. Täytyy osata vetäytyä jo taaemmas ja luottaa nuorempiin, onhan maailmakin paljon muuttunut. Joskus ihan myötähävettää tälläkin palstalla ikäluokkamme vouhkaaminen nykypolitiikasta ja kaikkinaisista surkeuksista ja vääryyksistä, eikö meillä ole velvollisuus omalta osaltamme myös ylläpitää elämänuskoa ja -iloa.
Omista, läheisistä huolehtiminen ei edes tunnu velvollisuudelta, sitoutuminen on vahvaa , rakkaudeksikin sitä kutsutaan. Susmorsian usein painottaa, miten lasten ja nuorten asioiden tulisi olla meidän kaikkien yhteisiä. Kaikkia ei voi auttaa, mutta jo ammattiauttajien puheille opastus on iso askel parempaan suuntaan.
Nyt kutsuu aamuvelvollisuudet, puuro on hautumassa. Suodatinpaperia löytyi, mutta monasti olen talouspaperilla sen korvannut, niksipirkan mukaan sukkahousuista leikattu pala ajaa saman asian. Koiran ulkoilutus on ehdoton päivittäinen mukava velvollisuus, ja meidän saksanpaimenkoira se vasta velvollisuudentunnon perikuva onkin.
Toiveet täyttävää torstaita toivottelen näiltäkin kulmilta !Käytkö lääkärintarkastuksissa julkisella vai yksityisellä puolella?
Minulta kiellettiin julkisen puolen vuositarkastukset 5-vuotta sitten ja vuosi sitten määrättiin eturauhasen PSA-koe 3:n vuoden karanteeniin.
Kranteenit eivät johtune käyttäytymisestäni koska minua on luonnehdittu "asiallisesti käyttäytyväksi" asiakkaaksi.
Vakoilin ko. lausunnon lääkärin olkapään yli tietsikalta.- Ramoona*
laiska-lasse kirjoitti:
Käytkö lääkärintarkastuksissa julkisella vai yksityisellä puolella?
Minulta kiellettiin julkisen puolen vuositarkastukset 5-vuotta sitten ja vuosi sitten määrättiin eturauhasen PSA-koe 3:n vuoden karanteeniin.
Kranteenit eivät johtune käyttäytymisestäni koska minua on luonnehdittu "asiallisesti käyttäytyväksi" asiakkaaksi.
Vakoilin ko. lausunnon lääkärin olkapään yli tietsikalta.Vuositarkistuksissa käyn yksityisella, samoilla tutuilla lääkäreillä ja näihin kuuluvat labrakokeet maksan itse, Kelahan korvaa osittain. Hammaslääkärin tarkastuksissa ja hoidossa käyn nykyisin kunnallisella, ei ole ollut pitkiin mitään erikoisempaa hoitoa vaativaa.
Sairastuessani käytän julkista terveydenhoitoa, täällä saa samana päivänä päivystysajan, eikä kiireettömissäkään tapauksissa tarvitse kohtuuttomasti odotella. Esim. tähystystä vaatinut polvivamma on hoidettu julkisella puolella.
Toivoa pitää että saan sieltä hyvää hoitoa ja jatkohoitoja veronmaksajana, jos sairastun pysyvästi tai vakavammin. Nuo tarkastuksethan eivät ole sairaanhoitoa. Flunssapiikillä kävinterveyskeskuksessa hiljattain. Minkähänlaisia merkintöjä minustakin on lääkärin tietsikalla, koetan seuraavalla kerralla kurkistella. Silmälääkäri kerran moitti minua liian sensitiiviseksi, kun mittasi silmänpainetta ja kerran nielu jäi tutkimatta, kun yökkäsin jatkuvasti puisen tutkimuslastan, siitä lekuri jotain naputteli koneelleen ...olinkohan yhteistyöhaluton. - L - L
Ramoona* kirjoitti:
Vuositarkistuksissa käyn yksityisella, samoilla tutuilla lääkäreillä ja näihin kuuluvat labrakokeet maksan itse, Kelahan korvaa osittain. Hammaslääkärin tarkastuksissa ja hoidossa käyn nykyisin kunnallisella, ei ole ollut pitkiin mitään erikoisempaa hoitoa vaativaa.
Sairastuessani käytän julkista terveydenhoitoa, täällä saa samana päivänä päivystysajan, eikä kiireettömissäkään tapauksissa tarvitse kohtuuttomasti odotella. Esim. tähystystä vaatinut polvivamma on hoidettu julkisella puolella.
Toivoa pitää että saan sieltä hyvää hoitoa ja jatkohoitoja veronmaksajana, jos sairastun pysyvästi tai vakavammin. Nuo tarkastuksethan eivät ole sairaanhoitoa. Flunssapiikillä kävinterveyskeskuksessa hiljattain. Minkähänlaisia merkintöjä minustakin on lääkärin tietsikalla, koetan seuraavalla kerralla kurkistella. Silmälääkäri kerran moitti minua liian sensitiiviseksi, kun mittasi silmänpainetta ja kerran nielu jäi tutkimatta, kun yökkäsin jatkuvasti puisen tutkimuslastan, siitä lekuri jotain naputteli koneelleen ...olinkohan yhteistyöhaluton.Yksityisklinikan ajanvaraus. On muutaman kerran heittänyt häränpyllyä.
Viimeeksi viime tiistaina.
Klinikka sijaitsee naapuritalossa joten, lähtiessäni arkisin kuntoilemaan on kätevää varata sinne aika 9:ksi tai poiketa kokeisiin ilman varausta.
Viime tiistaina, kuten kahdesti aikaisemminkin, paikka oli naapurikaupungin vastaanottokeskuksen porukan miehittämä ja tietenkin heillä oli "etuajo-oikeus" muihin nähden.
Odotustilan lattia oli osittain rojun peittämä joten, päästyäni labrasta pois, työntelin jaloilla itselleni kulkuväylää kun en periaatteesta ryhtynyt tasapainoharjoitteisiin.
Pieneläkeläisen perhebudjettiahan tuo rasittaa. Kokeet 11 - 41€/kpl. Vastaanotto 78€ mutta ko. urheilulääkäri on ammatissaan hän johon parhaiten luotan.
Ko. lääkäriltä sain aikanaan vauhtia olkapääleikkaukseen nivelvammoihin erikoistuneen klinikan kautta.
Kaihileikkauksiin pääsin vain yksityisellä lähetteellä yksityisklinikalle.
Kehumani lääkäri havaitsi muussa yhteydessä syöpäni ja hänellä uhkaamiseni nopeutti prosessia siten, että minut oli jo leikattu viikkoa aikaisemmin kuin julkinen puoli tarjosi tähystysaikaa.
"Aikaetu" noin 5-viikkoa.
1997 olin sitä mieltä, että maksamieni verojen vastikkeeksi halusin julkisen puolen hoidon pamahtaneelle polvelleni.
Naapurin ukko toimitti minut sairaalaan.
Siellä lekuri kävi vääntelemässä polveani ja poistui mitään puhumatta.
Puolituttu lekuri kävi katsomassa koipea kotonani mutta ainoastaan määräsi poistettavaksi itse laittamani urheiluteipit.
Meni 6-viikkoa ja juuri vaihdettu työpaikka ennen julkisen puolen suostumusta koiven kuvaukseen.
Polven leikkaus kesti 2,5 tuntia.
Olin työttömänä 2,5 kk melan pienellä päivärahalla.
Haaveri oli tapahtunut vapaa-ajalla ja uudella työnantajalla ei ollut mitään velvoitteita koska olin ollut työsuhteessa vasta viikon.
Hoidattaminen yksityisellä olisi ollut paljon nopeampi ja tuskin tullut kalliimmaksi kuin menetyksei nyt olivat.
Viimeinenkin luottamukseni julkisen sektorin terveydenhuoltoon meni ja tuon jälkeiset tapahtumat ovat vain vahvistaneet epäluottamustani!
- *Kukkahame*
Tulin sulkemaan vaan vielä pitää kertoilla tätä elämän kaaren kulkua.
Puolitoista vuotta sitten koin erään tapaturman jotain tuntui muttei löytynyt, kunnes vihdoin viimein, nyt olen saanut senkin korjatuksi eilen oli vielä viime tarkastus.
Piti leikata hampaan juuret ensin pois poskiontelosta, luunsiirto ja odotus luutumiselle.
Nyt on kaksi upouutta keinojuurihammasta ja ruokailu sujuu kummalla puolella suuta, nuo hammasjutut ovat monimutkaisia ja pitkäveteisiä sen olen kokenut, eikä se mitään halpaakaan ollut ;-))) !!
Antoisaa eloa kaikille tällekin päivälle.Kuin "valomerkki". Kun tulin äsken koneelle, istuin tukevasti tuolissani. Tajunnassa pimeni totaalisesti. Hengitys kulki mutta hiki nousi pintaan.
Ehdin ajatella, onko tämä sydänkohtaus, onko lähdön paikka? Jos tuollainen kohtaus sattuu auton ratissa, 80 lasissa, se on paha paikka.
Luulen tuon pitkältä tuntuvan kohtauksen syyksi vilun tunteeseen mikrossa, posliinimukissa lämmittämääni, nappaamaani Grape-lonkeroa.
Velvollisuuksia? On niitä jäljellä vielä muutamia!
Mitenkään ulla-mummu eläis jos ei pitäis tehdä. Se vaan on niin että ,jos meinaa elää on myös pakko tehdä sen puolesta ne totutut seremoniat, ja joka päivä.
Olishan tää aika tylsääkin jos en näitä toimia tekisi, ehkä se olisi sitä dementtiaa.
Onneksi on tämä daatta ettei tarvitse huolehtia kaikista pakollisista tehtävistä, laskuista ym
Oikein harmittaa joskus kun lähelläolevat sukulaiset haluais auttaa, ja minuakun ei kukaan ala holhota .
Sanonkin että kyllä pyydän jos tarvitsen apua.- Kuin tähti.
Älkää nyt häiritkö minua!
Olen juuri saannut pää-
osan elämässäni. - Atolfia
Ulla-mummu on oikeassa. Onhan ne tehtävä ne jokapäiväiset rutiinit. On aamiainen pöytään laitettava, on petit petattava, on pyykit pestävä, silitettävä ja kaappiin laitettava. Niihin niistä nyt pääsisi? Sitäpaitsi mukavaahan se on, niin kauan kuin nuo hommansa jaksaa hoitaa. Eihän niitä pyykkejä nyt joka päivä pestä, mutta usein kuitenkin.
Tuo joulu hieman jo arveluttaa. Aina olen laittanut kaikki tillbehörit itse, mutta nyt hieman arveluttaa, jaksaako tuon kaiken hoitaa. Eihän siihen kukaan pakota, mutta tiedän, että perhe haluaa viettää perinteistä joulua. Onhan se mukava kun koko poppoo kokoontuu laulamaan ja soittamaan jouluisia lauluja ja tietysti seurustelemaan, mutta se ruokasouvi on aina niin suurelle joukolle melkoinen ponnistus. No, onhan tuonne vielä aikaa. Ehkä sitä innostuu, kun päästään joulukuulle.
Olinkin jo ensimmäisessä joulukonsertissa Temppelinaukion kirkossa. Dominante kuoro lauloi aivan ihanasti tutut, vanhat joululaulut, olipa joku uusikin joukossa. Tulevana lauantaina pitäisi lähteä kuulema jouluostoksille tyttärien kanssa. En tiedä, mitähän ostaisi. Niin se selvisi tänään meillä, että jouluaatttona tulee tyttäret äidin joulupöytään :D
Poika juuri soitti ja kysyi, kun sinnekin odotetaan, mutta tytöt ovat niin kovilla opiskelun ja työn merkeissä, että ihan onnellisilta kuullostivat kun kutsuin luokseni valmiiseen.
Onhan minulla aikaa valmistaa etukäteen, tuttua työtä se on, ja ihanaakin! Taidan käyttää Gastronautti verkkokauppaa hyväkseni, niin saan aineet kotiin kuljetettua 6 €:lla.
Laatikot kun valmistan itse lantuista lähtien ja imelletyn perunalaatikon, niin jää yksi työvaihe vähemmälle. Ihan mieli on hyvä, kun niin valoisa ääni oli nuorimmaisella, kun kutsuin.
Sairaalaharjoittelukausi on nyt ohi, lukeminen ja tentit työn ohella on menossa.
Jaksetaanhan me äidit, kun tiedämme miten jälkipolvi kokee rakkaana nuo perinteet:)- susmorsian ek.
Ajan muisti on niin huono ja epämääräinen ja lyhytkin. Eivät lapsemme meitä huonompinakaan pidä, vaikka sanoisimmekin tai he ymmärtäisivät jo ennestään, ettei äiti nyt teekään jouluruokia.
Yhtä samoin meitä kuoltuamme muistetaan, olimmepa tehneet niin tai näin. On jopa parempi, ettei olekaan ihan ´superäiti´, vaan ihan tavallinen kuolevainen, joka hänkin saa tehdä ´virheitä´ja poikkeavuuksia totutusta. Monestikin olen aiemmin ajatellut, että kun äitikin on vain ihminen, ei tarvitse ainakaan velvollisuudesta mitään tehdä. Voipa auttaa surun kestämisessäkin, jos lapset ovat saaneet huomata äidinkin olevan ihan tavallinen kuolevainen rakkaudessaan, jos on välillä itsekkäämpi hänkin , ei teekään aina kuin odotetaan....että kyllähän se äiti aina.
Ite olen kyllä pudotellut monetkin ´tekemiset´ jo pois, he ymmärtävät sen kyllä.
Mutta tietysti teen sitä sun tätä, jos kerran täällä kotonani jouluna olen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin27110054IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its3257223Verinen koira
Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?851913Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1161620Mira Luoti, Vain Elämää
kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?61491- 1091181
Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?
Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut751169Mopokeulija
Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin48959Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !
Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus26818MUISTATTEKO SEN?
Karhean tummansövyisen raastavsn huudon : RYKIKÄÄ! NIITÄ RAATOJA@ RÄKIKÄÄ NIITÄ EAATOJA!btämän paeoni aina toivotti rakk312762