MAAPALLON MERET JA JÄRVET KATOAVAT.
Ilmiö nähtiin ensimmäistä kertaa Apollo 16:n miehistön kuun pinnalle asentamasta ainutlaatuisesta teleskoopista, joka on noin kylmälaukun kokoinen ja näytti kamerajalustan päälle asetetulta hienolta metallilaatikolta. Ultraviolettia spektriä kuvaava laite pystyi havaitsemaan Lymanin alfaviivan pituudella säteilevän vetykaasun fluoresoivan hehkun. Se syntyy, kun vetyatomien virittyneet elektronit putoavat takaisin alimmalle energiatasolle. Ultravioletti säteily on näkymätöntä, joten sitä ei voi nähdä Maasta. Sitä ei voi havaita edes erikoisteleskoopeilla, sillä ilmakehä estää sen pääsyn maanpinnalle. Lymanin alfaviivan säteilyä voidaan havaita vain avaruuteen lähetetyillä erikoisinstrumenteilla.
Kuu tarjosi erinomaisen mahdollisuuden katsoa koko maapalloa, ja Apollo 16:n "Carrutherin kameran" hämmästyttävissä kuvissa näkyi Maan ympärillä fluoresoivan vetykaasun aavemainen kehä, ikään kuin Maasta olisi säteillyt avaruuteen taianomainen aura. Hehku ei ollut tasainen ulottui voimakkaimmin kohti Aurinkoa, hehkun aiheuttavaa energialähdettä.
Optisissa kuvissa maapallo näkyy kauniina sinisenä planeettana, jonka ilmakehä on kuin paperinohut usvakerros. Sen heikon hehkun voidaan ulottuvan vain muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen ennen kuin se katoaa avaruuden pimeyteen. Sen sijaan ultraviolettialueella Maan merkillinen Lyman-alfa-kehä ulottuu kymmenien tuhansien kilometrien korkeuteen. Karkaavan kaasun kehä on paljon suurempi kuin maa itse. Kaasu on harvaa, jopa harvempaa kuin parhailla tyhjiöpumpuilla saadaan aikaan maanpinnalla, mutta se riittää voimakkaan ultraviolettisäteilyn lähettämiseen. Laajat Lyman-alfa-kehät ympäröivät aivan samasta syystä myös muita komeettoja, jotka Maan tavoin menettävät vetyä avaruuteen.
Suurin osa planeettaamme ympäröivästä vedystä on peräisin meristä, mikä on dramaattinen ja selvä todiste siitä, että planeettamme vesivarat ovat ajautumassa katastrofiin. Niiden häviäminen on hidasta, mutta lopulliset vaikutukset ovat huomattavat. Meret haihtuvat lähes kokonaan, ja merenpohjasta tulee valtava suolan peittämä autiomaa...
(Lainaus kirjasta "Planeetta Maan elämä ja kuolema" / Peter D. Ward ja Donald Brownlee)
NYT SEURAA KYSYMYS:
Matti Vanhasen hallituksen on toiminut vuoden. Miksi se ei ole tehnyt mitään edellä kuvatun maamme kymmeniä tuhansia järviä uhkaavan ilmiön pysäyttämiseksi?
Ilmiö nähtiin ensimmäistä kertaa Apollo 16:n miehistön kuun pinnalle asentamasta ainutlaatuisesta teleskoopista, joka on noin kylmälaukun kokoinen ja näytti kamerajalustan päälle asetetulta hienolta metallilaatikolta. Ultraviolettia spektriä kuvaava laite pystyi havaitsemaan Lymanin alfaviivan pituudella säteilevän vetykaasun fluoresoivan hehkun. Se syntyy, kun vetyatomien virittyneet elektronit putoavat takaisin alimmalle energiatasolle. Ultravioletti säteily on näkymätöntä, joten sitä ei voi nähdä Maasta. Sitä ei voi havaita edes erikoisteleskoopeilla, sillä ilmakehä estää sen pääsyn maanpinnalle. Lymanin alfaviivan säteilyä voidaan havaita vain avaruuteen lähetetyillä erikoisinstrumenteilla.
Kuu tarjosi erinomaisen mahdollisuuden katsoa koko maapalloa, ja Apollo 16:n "Carrutherin kameran" hämmästyttävissä kuvissa näkyi Maan ympärillä fluoresoivan vetykaasun aavemainen kehä, ikään kuin Maasta olisi säteillyt avaruuteen taianomainen aura. Hehku ei ollut tasainen ulottui voimakkaimmin kohti Aurinkoa, hehkun aiheuttavaa energialähdettä.
Optisissa kuvissa maapallo näkyy kauniina sinisenä planeettana, jonka ilmakehä on kuin paperinohut usvakerros. Sen heikon hehkun voidaan ulottuvan vain muutaman kymmenen kilometrin korkeuteen ennen kuin se katoaa avaruuden pimeyteen. Sen sijaan ultraviolettialueella Maan merkillinen Lyman-alfa-kehä ulottuu kymmenien tuhansien kilometrien korkeuteen. Karkaavan kaasun kehä on paljon suurempi kuin maa itse. Kaasu on harvaa, jopa harvempaa kuin parhailla tyhjiöpumpuilla saadaan aikaan maanpinnalla, mutta se riittää voimakkaan ultraviolettisäteilyn lähettämiseen. Laajat Lyman-alfa-kehät ympäröivät aivan samasta syystä myös muita komeettoja, jotka Maan tavoin menettävät vetyä avaruuteen.
Suurin osa planeettaamme ympäröivästä vedystä on peräisin meristä, mikä on dramaattinen ja selvä todiste siitä, että planeettamme vesivarat ovat ajautumassa katastrofiin. Niiden häviäminen on hidasta, mutta lopulliset vaikutukset ovat huomattavat. Meret haihtuvat lähes kokonaan, ja merenpohjasta tulee valtava suolan peittämä autiomaa...
(Lainaus kirjasta "Planeetta Maan elämä ja kuolema" / Peter D. Ward ja Donald Brownlee)
NYT SEURAA KYSYMYS:
Matti Vanhasen hallituksen on toiminut vuoden. Miksi se ei ole tehnyt mitään edellä kuvatun maamme kymmeniä tuhansia järviä uhkaavan ilmiön pysäyttämiseksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Korjatkoon demarit talkoilla tekonsa.