perheenjäsen sairastaa...:((

sinuhe5 kirjoitti:

Sisarukseni, tosin minua paljon vanhempi sairastaa paniikkihäiriötä ja pakko-oireista häiriötä ja pahaa sellaista... Asuu toisella paikkakunnalla ja olen tavannut häntä todella harvoin, enkä itseasiassa tunnekaan häntä paljoakaan kun muuttanut kotoa omilleen jo minun ollessa pieni. Haluaisin avata tuntemuksiani jonnekin..joten vaikka nyt tänne sitten, kun hän on kieltänyt puhumasta kellekään tutuille tästä ja kunnioitan hänen toivettaan, sillä hän häpeää sairauttaan. Mutta minua niin harmittaa, miten voisin auttaa... hänen kodissaan en ole koskaan käynyt enkä tule käymään koska hän ei halua.. kaikki on likaista hänen mielestään, varsinkin meidän perhe. se tuntuu loukkaavalta mutta on yritettävä ymmärtää. Hän on sairaseläkkeellä tämän takia elikkä ei käy enää töissä lainkaan..koskaan..koska ei pysty. Hän on murrosiästä asti sairastanut ja nyt on päälle kolmekymppinen. Elämäänsä kuvailee helvetiksi... saa kohtauksia..kuolemanpelkoa ja sekoamisenpelkoa. Pesee käsiään jatkuvasti, mutta kaikki tuntuu silti likaiselta...suihkussa tuntikaudet pesee itseään. Postiakaan emme saa hänelle lähettää koska se aiheuttaisi katastrofin... tuntuu niin avuttomalta kun en osaa auttaa mitenkään ja haluaisin ymmärtää miltä paniikkikohtaus voi pahimmillaan tuntua. Hän ei suostu käyttämään lääkkeitä taikka käymään terapiassa. Hänen tilansa on vaan huonontunut eikä oikeastaan poistu kotoaan kun harvoin/pakon edessä. Miltä tuntuu olla paniikkihäiriöinen?tai pakko-oireinen?..miten haluaisi että perhe auttaisi?On niin kamalaa kuvitella että toisen elämä on helvettiä kun minä elelen niin leppoisaa ja mukavan sosiaalista elämää. Mistä paniikkihäiriö sairaus johtuu...?mistä se saa alkunsa?..olen lukenut tuhansia artikkeleita netistä ja keskustelupalstoilla pyörinyt kun asia vaivaa minua todella, vaikkemme ole läheisiä kun niin älyttömän harvoin tavattu taikka soiteltu. Ei hänellä puhelintakaan enää ole kun sekin on niin likainen ettei voi käyttää. Minun ollessa pieni tyttö (juuri koulun olin aloittanut) hän muutti pois kotoa kun hän tuli täysi-ikäiseksi tuolloin. vanhempien luona kotona asumisen ajalla sairautta en todellakaan tiennyt tai ymmärtänyt niin pienenä. Enkä ees pitänyt hänen toimiaan mitenkään outona, se oli normaalia että sisko teki niin ja näin. Vasta kerran kaverini huomauttaessa että miksi siskoni kulkee paksut kengät jalassa sisällä talossa ja pesee käsiään kokoajan, tajusin vasta itsekin että niimpä näköjään onkin. Nyt vanhempana, kun itsekin olen täysi ikäisyyden kynnyksen ylittänyt ja asun omillani, hänen elämänsä mietityttää minua niin kovin. Haluaisin auttaa mutten tiedä miten.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä