Moabilaiset, polyteismi, Jahve

Hyviä kysymyksiä ja pohdintaa.

Ilmeisesti monet kristityt kieltäytyvät tutustumasta Jahven historiaan. Tämä taas johtuu siitä, että heidän on uskottava Jahven luoneen kaiken - Jahve ei siis ole voinut muuttua ja kehittyä ajan myötä, vaan hänen on täytynyt olla aina olemassa (vaikka historia todistaa toisin).

Uskonto voi pakottaa ihmisen sulkemaan silmänsä ja korvansa totuudelta.

Korottamalla Jahven ainoaksi jumalaksi, israelilaiset saivat (ainakin omissa silmissään) ylilyöntiaseman: heidän jumalansa oli muita jumalia tärkeämpi. Jahve voittaa kaikki muut jumalat. Lopulta asenne on vaihtunut sellaiseksi, ettei muita jumalia ole edes olemassa, vain Jahve on todellinen (esim. kristityt ajattelevat näin).

Kristittyjen julistama voitti ristillä, ja sen merkkinä on tyhjä hauta, sekä taivaasta lähetetyn ylösnouseen Herran Henki: Joh.14:16-20; maan päällä. Kun nisunjyvä taivaasta putosi maahan ja kuoli, se kantoi paljon hedelmää, kuten tämänkin:

Gal.15,16; >> Mutta kun Hän, joka oli äitini kohdusta saakka on erottanut ja kutsunut minut armonsa kautta, näki hyväksi ILMAISTA MINUSSA POIKANSA, että julistaisin evankeluimia Hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä, > Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta (vrt.1 Ms.1:1.) ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme teille SEN IANKAIKKISEN ELÄMÄN JOKA OLI ISÄN TYKÖNÄ JA ILMESTYI MEILLE. -

Kyse ei ole jostain muinasuskontojen historiasta, tai sen kehittymisestä; vaan katosamattoman elämän yhteydestä:

jakeet 3,4; >> minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi YHTEYS meidän kanssamme; ja meillä ON YHTYS Isän ja Hänen Poikansa kanssa. Ja tämä me kirjoitamme, että teidän ilonne olisi täydellinen.

Tuo wikipedian sivu Jahvesta kertoo Jahven palvonnan leviämisestä seuraavaa:

"Maskuliinisen Jahven vallan kasvun ja naisjumala Ašeran heikkenemisen myötä myös ennen miesten kanssa tasa-arvoisten naisten asema heikkeni Israelissa[10]. 600-luvulla eaa. julkaistun viidennen Mooseksen kirjan ankarat lait lujittivat Jahven asemaa entisestään. Kuningas Josia raivasi Jerusalemin temppelistä Ašeran patsaita ja kulttiesineitä ja tuhosi pakanallisia palvontapaikkoja, ja kirjoitutti historiallisia kirjoja uusiksi tukemaan kanaanilaisten ja heidän pakanauskontonsa hävitystä[11]."

Jahveen uskovat ovat tuon jälkeenkin tuhonneet olemassa olevia kulttuureja ja uskontoja jumalansa nimessä. Myös meiltä suomalaisilta vietiin mahdollisuudetomien juuriemme vaalimiseen.

Suomeen tuotiin aikanaan miekoin germaanien valkoinen heimojumala jeesus, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun Herran kanssa.

Vain Raamatun konteksti voi antaa ilmoittamassaan asiayhteydessä käyttämilleen sanoille niiden oikean sisältömerkityksen. Sikäli Raamattu on suljettu ilmoitus.

Jumalat olivat ennen kansallisia, ja muidenkin kansojen jumalat olivat tosiolevia myös juutalaisille. Mistä on viitteitä Vanhassa Testamentissakin.

Kun juutalaisia sitten höykyytettiin useaan kertaan, Babylonian vankeudessa juutalaisten eliitti paitsi otti vaikutteita sikäläisestä uskonnosta, myös kauhistui että Jahve olisikin heikompi jumala kuin esimerkiksi voittajien Marduk. Seliseliksi keksivät, että Jahve onkin ainoa Jumala, joka vain koettelee kansaansa, muut ovat olemattomia "epäjumalia". Palattuaan pakkosyöttivät tuon kansalle vaikka väkivalloin.

Tämä vahvisti myös kuninkaiden ja papiston valtaa. Ennen saattoi rukoilla eri alojen vastuujumalia. Jos ei yksi jumala auttanut, niin ehkä toinen. Monoteismissa kuningas ja papit kertoivat mitä Jumala tahtoo ja mitä (siis pappeja ja kuningasta) on toteltava.

Myöhemmin sitten juutalaisuudesta nousi Jeesus, jonka muunnos alkuperäisestä juutalaisuudesta (johon Jeesus oli kasvatettu) levisi Rooman valtakunnan alueelle. Mm siksi että tiukkapipoisemmille roomalaisille ei enää kelvannut Rooman epämääräinen polyteismi ja kaipasivat monoteismia. Juutalaisilla oli roomalaisten parissa paljon hangaround-jengia, joita tosin häiritsivät juutalaisten liiat lait, ruokasäännökset ja vaatimus leikata pala pippelistä. Paavalin muunnos kristinuskosta ievennyksineen noihin sopi heille hyvin.

Lopulta kristinusko poliittisista syistä otettiin koko Rooman Valtakunnan valtionuskonnoksi.

Ja sitä kautta tuo yksi kanaanilainen pikkujumala käsitetään meidänkin jumalaksemme täällä peräpohjolassakin. Kaikkine (kuvitteellisine) massamurhineen ja uhrilihan nuuhkimisineen.

Todellinen JHWH Elomimin, eli Jumalan Korkeimman = Ejjon´in toimet ja valta taivaan ja maan luojana, sekä suhteessa ihmisiin, ei perustu pysyvästi siihen mitä Mooseksenuskoisuus tunsi ja edusti, vaan jonkin paljon suurempaan ja kestävämpään kuin vain ajallisen kansan kohtalonyhteyteen. Sen todistaa selvästi myös vaikkapa Melkisekdekin Jumlaan Korkeimman papin vierailu iankaikkisen Kaikkien Kansojen kantaisän, Aabrahamin = Kansojen Paljouden Isän siunaaminen: 1 Moos.14:18-29; ja hänelle annetut lupaukset. Koko juutalaisen kansan pariin astettettu järjestys perustui tälle papille maksettuihin kymmenyksiin, eli siis koko se pappeus, joka asetetttiin lain kautta Israelin kansan keskuuteen, Mooseksenkin välimiestoimen kautta "kansalliseksi velvoitteeksi ja liitoksi" uhrijärjestelmineen, joiden oli aika päättyä, kun tämä Aabrahamin siunannut Jumalan kuningaspappi taivaasta, astui "orjan muotoon syntyneenä" suorittamaan virkatehtävänsä Golgaltta, kertakaikkisena ja kaikkiriittävänä työnään. Tästä pappeudesta ei Mooses kansallisen ja kestämättömän liiton välimiehenä oikeastaan mitään puhunut kansalleen. Kuintenkin koko maailman suhden Jumalaan Korkeimpaan taivaan ja maan luojaan, perustuu lopultakin tähän salattuun Melkisedekiin: joka oli jo olemassa ennen Aabrahamia kuningaspappina, ja kohdatessaan toi iankaikkisuuden maan päälle siunatessaan kaikkien uskovien kantaisän Aabrahamin. Tämä Melkiseden on ainoa pysyvä pappi ihmisten ja Jumalan välillä välimiehenä: Psalmi 110; Sak.6:12,13.

Tämä salaisuuden avaa vasta Pyhän Henki uudenliiton kirjtoiutksissa hebrealaisille. Toki viitteitä tämän salaisuuden tuntemisesta lyötyy Hanokista asti ja jopa Josefus kirjoittaa tästä Melkisedekistä (Jeru) Saalemin eli Hierosolyyman kuninkaana, tuntematta Häntä kuitenkaan kunnolla.

Jumalan todellisen armotalouden perustana on nimeomaan siis pysyvänä tämä Melkisedekin ikuinen pappeus, joka on peruuttamaton ja ainoa Jumalan valllaan vahvistama kuningaspappeus maan päälle tuotuna taivaasta.

JHWH Elohim osoittaa toki hallintavaltaansa ja oikeuttaan maahan, Israelin kansallisvaltion välityksellä ja siksi heille kohdennettu sana: ilmoitus eroaa myös oleellisesti, kansojen ihmisille annetusta ikuisesta armoliitosta, ja Aabrahamin hekilöhistoriassa, nämä kaksi eri taloudenhoidon muotoa eriytyvät toisistataan, siten että: Aabrahamista fyysisesti polveutuvat "ympärileikatut" Iisakista syntyvät perivät maan, ja uskossa Aabrahamin siemeneen ilmestyvässä Messiaskunikaassa joka on myös pappi, pappeuden ja kuninkuuden yhdeistyessä Hänessä "rauhanneuvona": Sak.6:12,13; tulevat kaikki tämä papin Jeshua eli Jeesuksen Krisutksen kautta Jumalna yhteyteen tulevat siunatuiksi: osallisisksi Aabrahamin saamasta ylipapillisesta siunauksista: Gal.3:7-9.

Jumalan korkeimman kuningaspappi, joka omistaa Jerusalemin ja Immanueli maan: Jes.8:8; kohtasi siis maanpäällä Aabrahamin, ja siunasi hänet ja hänessä ihmiset uskovina kaikista kansoista, ja tästähän mitä todennäköisemmin Jeesus puhuin PYHÄKÖSSÄ, kertoessaan juutalaisille olleensa jo ennen Aabrahamia ja tunteneensa Aabrahamin, - silloin kun hän lausui heidän kuullensä pyhäkössä myös pyhän nimensä "Minä Olen"; niinkuin vain itse Herra sen ääneen lausuu, ja oikein: Joh.8:56-59.

Jumalan nimi ei ole vain kuolleita konsojantteja, vaan se on vokalisoituna nimeomaan Herran nimi; siis Elohimin, joka on yksi Herrana: ja kunikaana: Sak.14:9.

Tätä ennen Herra, lausui vain nimensä valitun kansan johtajan Mooseksen kuullen, kun Mooseskin sai armon Herran edessä, ja kun Pyhän Jumalan koko ihanuus kulki hänen ohitseen: 2 Moos.33:19.

Mooses ei siis tuntemut Jumalaa vain lain antajana, vaan sen yläpuolella, kätkettynä Kristus kallioon, Hän sai armon Jumlaan kasvojen edessä, eikä Jumalan pyhyys tappanut häntä sillä "Jumala käsikin suojasi" Moosesta armollaan.

Raamantun Jumala on El´loohim ja personoituu suhteessa luotuihin siihen liitetttävällä kaksoisnimellä Elohim JHWH: kuten 5 Ms.6:4. Tämä on sama kuin El Shaddai, joka ilmoitti itsensä näin Aabrahamille: 1 Moos.17:1.

Sinähän se olet todistustaakan ottanut, "pysytään asiassa", kun viittaa epämääräisiin olettamuksiin. Varmaa on se että El Shaddai joka on nimeltäänkin Aabrahamin Jumalan ja Iisakin Jumala, ja Jaakobin Jumala ilmoitti itsensä Moosekselle nimellään josta kirjattiin ylös vain heprealaiset konsonantit, ja se että: Jumala ilmoitti itsensä olemistaan kuvaavilla verbeillä: 2 Moos.3:14.ja että tämä Elohim/Eljon tahtoi tehdä itsensä nimeomaan Israelin kansalle tällä nimellä tunnetuksi: 2 Moos.6:2-4. Tämä on luotettavinat dataa aisasta minun mielestäni.

Wikipedian artikkeliin Moabista kannattaa suhtautua varauksella, sillä se perustuu Raamattuun.

Vaikka jotkin kertomukset pitäisivätkin paikkansa, niin niihin on kirjoitettu vain toisen osapuolen näkemys asiasta.

Lisäksi artikkelissa viitataan tapahtumiin, joita todennäköisesti ei ole koskaan tapahtunut, kuten Israelin heimojen pako Egyptistä.

On selvää että väittämä siitä että: Israelin kansan käyttämät kielelliset ilmaukset Jumalastaan olisivat olleet ainutkertaisia, tai että koko Israel olisi ollut ns. monoteistinen uskonoto. Raamattu kuvaakin juuri tätä prosessia, kohti monoteismiä, ja itsensä ilmoittava Elohim JHWH antaa eväät tähän kasvuun kohiti yhden ainoan Herran ja yhden ainoan Herran nimen tuntemusta: Sak.14:9.

Ei islamkaan ollut mikään yksijumalainen uskontona, vaan sen näennäinen yksijumalaisuus lienee nimeomaan seurausta, kristittyjen ja juutalaiten yksijumalisuudesta. Allah oli suurin kureishien heimojumala, jota palvottiin Mekassa, pyllistellen aikanaan sillä ollutta Hubaalin patsasta viidesti päivässä, ja jopa niin että on laskettu että tämä kultti sisälsi 360 alempaa jumalaa, eli lähes joka päivälle omansa.

Mm. Koraaninkin mainitsema nuolen heittely, tämän kuujumalan patsaan edessä oli aikipäivään kun jumalilta kysyttin neuvoja tuolloin. Tämä patsas ja 357, julmalaa hävitettiin Muhamedin suorittamassa reformissa, mutta Allahia, joka on yleisnimi - oli sitä ennen palveltu Mekan paikallisjumalana jo pitkään (n.400-vuotta).

Ymmärränköhän tämän nyt oikein: monoteismi ja polyteismi elivät melko pitkään rinnakkain. Vasta kirjoitettu Toora vakinaisti Jahven israelilaisten ainoaksi jumalaksi, vaikka siinäkin mainitaan myös muita jumalia. Miksi polyteistiseen Rooman valtakuntaan haluttiin sitten monoteistine uskonto? Oliko syynä se, että monoteistisessa uskossa Jumalan valtaa (ja samalla hänen maallisten edustajiensa valtaa) ei saa epäillä?

Voin oikassta hetkessä harhaluulosi kahdesta luomiskertomuksesta, jos antaudut itse ratkomaan vuoropuhelussa asiaa.

Ei pidä paikkaansa ja se että Koraani sekoileet tässäkin asiassa tulkintoineen, on aivan selvää: puhuessaan välillä kahdeksasta luomispäivästä ja toisessa kohden kuudesta. En minä tuputa mutta mitään ei ole muutettu mutta sitä ennemmän selitelty ja ohi kirjallisen sanoman väärinymmärretty.

Minusta on aika isokin muutos, kun siirrytään polyteismistä monoteismiin. Se on suorastaan mullistavaa! Olisiko sinusta siis aivan sama, jos palaisimme alkuperäiseen uskoon ja palauttaisimme muut jumalat Jahven rinnalle?

Tässä näemme hyvin, miten uskonnot ovat ihmisen luomia järjestelmiä - ja alamme ymmärtää, miksi kristityt eivät halua puhua uskontonsa juurista.

Vai mitä, kirkko_kuulolla?

Atheism - A History of God (The Polytheistic Origins of Christianity and Judaism)

http://www.youtube.com/watch?v=kZY2eeozdo8

Tässä videossa näistä asioista puhutaan hiukan sensaationhakuisesti aivan kuin ne eivät olisi yleisessä tiedossa. Ehkä USA:ssa kristinuskon historia ei ole niin hyvin hallussa kuin täällä?

Ihan sama vai vaikka seitsemän Jumalan suuren luomispäivän kuvauksessa ainoa "tekijä" on yksin suvereeni Elohim, joka saattaa kaiken valmiiksi kuutena työpäivänänään, ja asettuu sen jälkeen pyhitettyyn ja keskeytymättömään lepoonsa, saatuaan valmiiksi taivaan ja maan kaikineen joukkoineen. 1 Moos.1:1-2:3.

Tämän jäkeen seuraa kertomus ajalta jolloin JHWH Elohim, teki ihmisen maan tomusta ja myös vastustaja langetti ihmisen tottelemattomuuteen, eli kertomus alkaen 1 Moos.2:4:sta eteenpäin kertoo koko Aadamin eli ihmiskuntaruumiin historiaa aina lankeemuksesta viimeiseen Aadamiin Kristukseen asti, joka lunastaa kaikki synnin ja kuoleman alle myydyt, ja tekee tyhjäksi perkeleen teot.

Kaikki tämä tahahtuu ihmisen päivänä, joka on kuudes luomipäivä - ja aikaa ennen seitsemättä päivään, ja kaiken vaamiiksisaamista. Tämä ei siis ole toinen luomiskertomus tai aikahistoriallisesti seuraa Jumalan lepoonasettumista, vaan kertomus palaa ajassa taaksepäin, kertoen seikkaperäisisti ajasta jolloin Herra Jumalan TEKI IHMISEN ELI: se kertoo ajasta jolloin Jumala vielä työskenleli, ei viimeisestä Jumalan työpävästä.

Ritiinaulitussa Kristuksessa, Viimeisessä Aadamissa, Jumalan edessä voimm nähdä myös jo koko nykyisen ihmiskunnan lopun, ja koko Vanhan Aadamin ruumiin ristiinaulittuna. Siksi siitä hetkestä alkaa SUURI SAPATIN LEPO kaikista teoista: Hebr.4:1-11.

Jeesus Kristus on JHWH kirkkaudassa kuningaspappina ikuisesti, ja siksi hän on myös Daavidin ja hänen huoneensa Herra, ja siksi Daavid kutsui JHWH Adonaita Psalmissa 110 Herrakseen eikä suinkan pojakseen, kuten Adonai Jeshua Ha Mashiach opetti kysymyksellään juutakaisia, jotka vaikenivat tämän tiedon edessä: Matt.22:41-46. Siksi Jeshua sanoi teppelissään pyhän nimensä vokalisoituna juutalaisten kuullen: Joh.8:58:

>> Ennenkuin Aabraham synytyi, "JahWee" tai "ehjee", joka tosin kääntyi kreikasi vain "ego eimi", - mutta juualaisten reaktio osoitaa että Adonai Jeshua, lausui Israelin Pyhänä oman nimensä temppissään, nimensä asuinsijassa.

Sentähden kun minä sanon ovallani siesoville Jehovan todistajille, käykää vain permmälle jos sitä ennen tunustatte että: Jeesus Kristus on Jehova tai Jahve.

He kääntyvät kannoillaan ja nopasti vaitonaisina.

Kun polvet notkistuu Isän Jumalan kunniaksi: Adonai Jeshuan edessä, on yhdelle Jumalalle osoitettu sitä kunnoitusta, jonka Hänen iankaikknen rakkkautensa ansaitsee.