Tampereelle muutto on nyt edessä ja en tunne ketään koko paikasta. Tai ei tuolla nyt suurta väliä olisikaan jos siellä joku tuttu asuu, sillä olen niin pirun epäsosiaalisoitunut tämän sosiaalisen jännittämisen takia. Pyrkisin nyt kuitenkin hankkimaan uusia ystäviä, kun alan olla lopen uupunut tähän yksinäisyyteen.
Koko ikäni olen asunut maaseudulla ja kavereiden saaminen on vain vaikeutunut iän karttuessa. En vain uskalla pyytää töissäkään ketään viettämään aikaa vapaa-ajalla, joten yksin tulee suurin osa ajasta vietettyä. Erittäin harvoin kyllä joku vanha kaveri ottaa yhteyttä ja tulee sitten tavattua, mutta itse en saa muita pyydettyä mihinkään, sillä ajattelen yleensä että olen aivan liian huonoa seuraa ujouteni ja jännittämiseni takia, mutta toisten seurassa osaan olla rennostikin. Olen yrittänyt päästä eroon näistä peloistani hakeutumalla ryhmäterapiaankin, mutta tähän mennessä ryhmiin ei ole tullut tarpeeksi jäseniä, joten olen joutunut vain odottelemaan ja tyytymään yksilöterapiaan.
Sitten itsestäni. Olen 20-vuotias mies. Maalla tosiaan koko ikäni asunut ja viellä perheen ainut lapsi mikä on varmasti vaikuttanut tähän ystävyyssuhteiden luomiseen sillä totuin viettämään aikaani yksin. Harrastusmahdollisuudet eivät täällä ole olleet parhaat mutta veneilyä, kalastusta ja keilausta tullut jossain määrin harrastettua. Leffojen katseluun kuluu myös aikaa ja tietokoneella pelaamiseen, joskin nykyisin melko vähissä määrin sillä kiinnostus on vain loppunut ja pelailenkin rennosti Nintendon käsikonsolillani milloin missäkin.
Olisi kiva saada edes yksi ystävä täältä, sillä en ole todellakaan tyytyväinen tämän hetkiseen yksinäiseen elämääni.
Koko ikäni olen asunut maaseudulla ja kavereiden saaminen on vain vaikeutunut iän karttuessa. En vain uskalla pyytää töissäkään ketään viettämään aikaa vapaa-ajalla, joten yksin tulee suurin osa ajasta vietettyä. Erittäin harvoin kyllä joku vanha kaveri ottaa yhteyttä ja tulee sitten tavattua, mutta itse en saa muita pyydettyä mihinkään, sillä ajattelen yleensä että olen aivan liian huonoa seuraa ujouteni ja jännittämiseni takia, mutta toisten seurassa osaan olla rennostikin. Olen yrittänyt päästä eroon näistä peloistani hakeutumalla ryhmäterapiaankin, mutta tähän mennessä ryhmiin ei ole tullut tarpeeksi jäseniä, joten olen joutunut vain odottelemaan ja tyytymään yksilöterapiaan.
Sitten itsestäni. Olen 20-vuotias mies. Maalla tosiaan koko ikäni asunut ja viellä perheen ainut lapsi mikä on varmasti vaikuttanut tähän ystävyyssuhteiden luomiseen sillä totuin viettämään aikaani yksin. Harrastusmahdollisuudet eivät täällä ole olleet parhaat mutta veneilyä, kalastusta ja keilausta tullut jossain määrin harrastettua. Leffojen katseluun kuluu myös aikaa ja tietokoneella pelaamiseen, joskin nykyisin melko vähissä määrin sillä kiinnostus on vain loppunut ja pelailenkin rennosti Nintendon käsikonsolillani milloin missäkin.
Olisi kiva saada edes yksi ystävä täältä, sillä en ole todellakaan tyytyväinen tämän hetkiseen yksinäiseen elämääni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös mamu Mansessa. Nyt on viisi vuotta eletty tamperelaisena. Minullakaan ei ole työelämän ihmissuhteiden ulkopuolella ketään ystävää enää täällä. Ja silloinkin kun oli, en juurikaan ollut tekemisissä. Koen vieraiden ihmisten kohtaamisen ahdistavana, mikä lienee ujouden määritelmä. Ajattelen myös että en ole niin hyvä ihminen, että minun kannattaisi yrittää tunkeutua kenenkään seuraan. Minua kiusattiin koulussa, mikä tuskin ainakaan vähensi ujoutta.
Vaikka asiat ovatkin nyt hyvin, en voi olla ajattelematta erilaisia uhkakuvia. Kuten jos sairastun influenssaan, täällä ei ole kukaan hoitamassa. Kuolenko yksin kotona nestehukkaan?
Älä nyt tuollaisia uhkakuvia elättele. Avun pyytäminen muilta voi kyllä olla vaikeaa, kun itsekin tahdon vain ajatella että itse kaikesta on selvittävä. Voin tietysti yrittää olla kaverisi, mutta saatan tosiaan olla melko ujo kunnes tutustun paremmin.