Moi! Kun sanon että olen avuton ja tyhmä, tarkoitan sitä todella enkä siis vain yritä hakea jotain sääliä "et sinä ole avuton..kaikki ihmiset ovat vähän tyhmiä"..
Olen monien päivien aikana huomannut kuinka tyhmä ja avuton minä oikeasti olen! Tämä päivä taas lisää vahvisti tuntemukseni siitä että olen oikea dumbass ja oloni saa minut usein masentumaan.
Opiskelen tällähetkellä ammattikoulussa kokki-linjaa. Käytännön tunneilla joudun usein kysymään/varmistamaan/miettimään asiat jotka mulle on jouduttu selittämään ainakin pariin otteeseen ja kolmantena rautalankaa vääntäen että mä jotain tajuaisin!! Ja sen huomaan opettajasta ja luokkatovereista että heilläkin meinaa välillä tosiaan palaa päreet tämän asian kanssa. Myös reseptiä lukiessani joudun lukemaan saman työvaiheen ainakin sataan kertaan että mun työstäni jotain tulisi. Sen takia olenkin usein niin hidas. En tiedä voinko tehdä tämän asian eteen oikein mitään, jos olen syntynyt näin tyhmäksi tumpeloksi niin minkäs sille mahtaa vai kuinka?
Toiseksi mua on alkanut pelottamaan kun mulle käy usein niin että en muista mitä piti sanoa tai tehdä. Esim. minun täytyy hakea jauhoja..5 sekunnin päästä..olen jauhojen luona..hmm..mitä jauhoja mun pitikään hakea. tyhmä -_-
Muutoinkin olen aika arka, ujo ja hiljainen. Sekin vaikuttaa hieman. Lisäksi tunnen itseni myös usein ulkopuoliseksi koulussa. Välillä luokkatoverit on mulle mukavia mut toisinaan ne vain mulkoilee mun päälle joka johtuu todennäiköisesti mun typeristä toilailuista.
Edes yksi hyvä juttu on että ainoastaan kotonani olen täysin NORMAALI. Johtunee kai siitä etten tunne oloani turvattomaksi ja hylätyksi.
Miten saisin varmuutta että pystyisin olemaan luonnollinen myös koulussa ja ylipäätänsäkin koko ulkomaailmassa?
Olen monien päivien aikana huomannut kuinka tyhmä ja avuton minä oikeasti olen! Tämä päivä taas lisää vahvisti tuntemukseni siitä että olen oikea dumbass ja oloni saa minut usein masentumaan.
Opiskelen tällähetkellä ammattikoulussa kokki-linjaa. Käytännön tunneilla joudun usein kysymään/varmistamaan/miettimään asiat jotka mulle on jouduttu selittämään ainakin pariin otteeseen ja kolmantena rautalankaa vääntäen että mä jotain tajuaisin!! Ja sen huomaan opettajasta ja luokkatovereista että heilläkin meinaa välillä tosiaan palaa päreet tämän asian kanssa. Myös reseptiä lukiessani joudun lukemaan saman työvaiheen ainakin sataan kertaan että mun työstäni jotain tulisi. Sen takia olenkin usein niin hidas. En tiedä voinko tehdä tämän asian eteen oikein mitään, jos olen syntynyt näin tyhmäksi tumpeloksi niin minkäs sille mahtaa vai kuinka?
Toiseksi mua on alkanut pelottamaan kun mulle käy usein niin että en muista mitä piti sanoa tai tehdä. Esim. minun täytyy hakea jauhoja..5 sekunnin päästä..olen jauhojen luona..hmm..mitä jauhoja mun pitikään hakea. tyhmä -_-
Muutoinkin olen aika arka, ujo ja hiljainen. Sekin vaikuttaa hieman. Lisäksi tunnen itseni myös usein ulkopuoliseksi koulussa. Välillä luokkatoverit on mulle mukavia mut toisinaan ne vain mulkoilee mun päälle joka johtuu todennäiköisesti mun typeristä toilailuista.
Edes yksi hyvä juttu on että ainoastaan kotonani olen täysin NORMAALI. Johtunee kai siitä etten tunne oloani turvattomaksi ja hylätyksi.
Miten saisin varmuutta että pystyisin olemaan luonnollinen myös koulussa ja ylipäätänsäkin koko ulkomaailmassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä mee ulkomaailmaan. Huono neuvo, mutta tepsii ainakin mulle.
kotioloissa olet mielestäsi aivan "normaali", niin ehkä koulussa mokailet, koska pelkäät niin kovasti epäonnistumista? Jännitys pilaa keskittymiskyvyn tehokkaasti. Onko samanlaisia ongelmia ollut ennenkin vai alkoivatko vieläpä tähän uuteen kouluun siirtyessä?
Todennäköisesti et ole "tyhmä", vaan nuo unohtelusi ym. liittyvät jotenkin siihen sosiaalisuuteen eli esim. toimintaan koulussa muiden kanssa. Ehkä olet vaikka vähän jännittyneempi niissä tilanteissa, mikä sitten aiheuttaa tuollaiset jutut, mitä kuvasit. Sellainen on aika ymmärrettävää.
Älä ota suotta noista paineita, vaan yritä ottaa mahdolliset pikkumokat ym. vaikka huumorilla, jos mahdollista. Älä ajattele olevasi tyhmä tai taitamaton, mistään sellaisesta tuossa ei ole kyse. Jatka vain rohkeasti yrittämistä, ja tee asiat niin kuin sinulle on hyvä - älä myöskään välitä muiden mielipiteistä liikaa. Jos nuo asiat vaivaavat aina vain, niin voit ehkä käydä juttelemassa niistä jonkun koulupsykologin tms. kanssa ja katsoa, mitä niiden auttamiseksi voisi ehkä siten keksiä.
Se voi hyvinkin olla tota että mä pelkään vähän sitä epäonnistumista. Ja ajattelen paljon mitä muut minusta ja mun tekemisistä ajattelee. Mutta se on myös niin p erseestä vaikka yritän tehdä omalla (tyhmällä ja tosi monimutkaisella) tavallani niin joku tulee siihen aina pällistelemään ja selittämään että "hei sun kannattaa tehdä näin" siihen menee itsellänikin hermot :/
Ja siis mä olen nyt kolmatta vuotta opiskelemassa tuossa koulussa. Ensimmäisenä ja toisena vuotena en ole mokaillut näin pahasti kuin nykyään. Nykyään olen oikeasti aika toivoton tapaus! Nyt kolmannen vuoden aikana mua on ruvennut ahdistamaankin kun luokkatoverini ovat näiden kolmen vuoden aikana ystävystyneet ja lähestyneet hurjasti ja ovat saaneet uusia sydänystäviä, mutta minä olen aina vain se ulkopuolisin jonka seura ei todennäköisesti kiinnosta. -_-
Noo, älä lannistu ja mieti kuitenkaan liian synkkiä itsestäsi! Jos luokkakaverit ovat yleensä mukaviakin, niin keskity siihen, ja niihin tyyppeihin, jotka ovat ystävällisiä sinulle. Ehkä he pitävätkin sinua todellisuudessa hyvänä tyyppinä, vaikka joskus jotain tekisitkin omaperäisesti tai muuta; eihän sellainen ole mitenkään vakavaa. Kullakin on myös omat, persoonalliset tapansa ajatella ja toimia, se on sellaisenaan vain rikkautta.
Kyllähän koulukavereilta voi ja saa myös oppia, ja se on hyväkin juttu, jos niin on. Monesti opiskelu on antoisinta ja tehokkaintakin yhdessä, niin että toinen auttaa toista. Jos toisten tarjoamat neuvot ovat hyviä, niin ehkä niistä voi ottaa vaarin, jos taas ne häiritsevät, niin sitten voi jättää ne ja tehdä omalla tyylillä... Ehkä sinäkin voit joskus antaa apua muille jossain sellaisessa jutussa ja tilanteessa, mikä on itsellesi vahvuus.
Jos nuo kuvailemasi asiat kuitenkin kaikesta huolimatta vaivaavat ja koet niiden tosiaan ilmaantuneen tai voimistuneen viime aikoina, niin mieti sitä käyntiä jollain opintopsykologilla tai vastaavalla, jos sellainen löytyisi koulustasi tai muuta kautta. Ne ovat yleensä hyviä etsimään toimivia ratkaisuja opiskelun käytännön pulmiin ja toisaalta tukemaan erilaisissa huolissa liittyen opiskeluun ja myös muuhun elämään sen ympärillä. Saattaisit sitä kautta tarvittaessa saada jonkinlaista toimivaa apua.