Mä oon kohdannut elämässäni vain kaksi miestä, joiden kanssa olisin halunnut jakaa elämäni. Kivoja miehiä on kavereina paljonkin, mutta vain nämä kaksi ovat saaneet mut tuntemaan jotain niin suurta välittämistä ja rakastamista, että kutsun sitä rakastumiseksi.
Toisen näistä miehistä kohtasin pian jo 7 vuotta sitten. Hän oli juuri eronnut tai näin ainakin väitti mulle ja uskoin kaiken. Teimme kaikkea niin ihanaa yhdessä, mieleenpainuvia retkiä ja kaikkea.... Sitten hänen eksänsä tulikin hänelle raskaaksi ja he palasivat yhteen. Muistan ikuisesti sen juhannuksen kun kuulin heidän saaneen lapsen. En ole koskaan kokenut niin raskaita kyyneleitä, ne kyyneleet tulivat syvältä sydämestäni. Tunsin kuolevani siihen tuskaan ja suruun.
Vuosia on kulunut ikävöiden ja kulkien eteepäin. Ketään uutta joka tuntuisi yhtä oikealta kuin tuo mies ei ole koko seitsemän vuoden aikan tullut vastaan, kunnes tänä vuonna. Ja arvatkaa toistaako historia itseään...
Tapasin miehen, aluksi en häneen niin kovin ihastunut ollut, sitten kun tapailimme aloin tunte häntä kohtaan aivan valtavaa ihastusta, hän on sitä kaikkea mitä toivoisin miehen olevan...mutta hän kaipaa ekstyttöystäväänsä selvästi, puhuu tästä paljon jne ei selvästikään ole päässyt yli.. Odotan vain sitä viestiä taas jossa sanotaan, " nyt tilanne onkin muuttunut, eksäni onkin raskaan". Kyllä ihmiset saattavat tapailla silti vaikka ovatkin eronneet, eivätkä kerro kaikkea.
Toivon niin kovasti etten joutuisi kokemaan enää tuota samaa mitä seitsemän vuotta sitten...
Surullista tässä on se, että en ole oikeastaan koskaan kokenut oikeaa rakkautta. Olen pian 30 ja saattaa olla että kohdallani matka päättyy tähän eikä polkuani ole jäljellä enää paljoa, sillä olen pian menossa lääkäriin tutkimuksiin epäilyttävän patin takia.
Kaikki on niin hyvin, kun elän elämäni onnellisinta aikaa, päättyyköhän kaikki tähän? En kysy miksi, koska vastausta ei ole. On vain niin surullinen olo. Olisin tahtonut elää kauniin tarinan. Olen yrittänyt elää hyvin, hymyillä elämälle, tukea ystäviä, ymmärtää ihmisiä ja odottanut rakkautta.
Rakastakaa ja unohtakaa kaikki pienet murheet jos teillä on vierellänne joku!
Toisen näistä miehistä kohtasin pian jo 7 vuotta sitten. Hän oli juuri eronnut tai näin ainakin väitti mulle ja uskoin kaiken. Teimme kaikkea niin ihanaa yhdessä, mieleenpainuvia retkiä ja kaikkea.... Sitten hänen eksänsä tulikin hänelle raskaaksi ja he palasivat yhteen. Muistan ikuisesti sen juhannuksen kun kuulin heidän saaneen lapsen. En ole koskaan kokenut niin raskaita kyyneleitä, ne kyyneleet tulivat syvältä sydämestäni. Tunsin kuolevani siihen tuskaan ja suruun.
Vuosia on kulunut ikävöiden ja kulkien eteepäin. Ketään uutta joka tuntuisi yhtä oikealta kuin tuo mies ei ole koko seitsemän vuoden aikan tullut vastaan, kunnes tänä vuonna. Ja arvatkaa toistaako historia itseään...
Tapasin miehen, aluksi en häneen niin kovin ihastunut ollut, sitten kun tapailimme aloin tunte häntä kohtaan aivan valtavaa ihastusta, hän on sitä kaikkea mitä toivoisin miehen olevan...mutta hän kaipaa ekstyttöystäväänsä selvästi, puhuu tästä paljon jne ei selvästikään ole päässyt yli.. Odotan vain sitä viestiä taas jossa sanotaan, " nyt tilanne onkin muuttunut, eksäni onkin raskaan". Kyllä ihmiset saattavat tapailla silti vaikka ovatkin eronneet, eivätkä kerro kaikkea.
Toivon niin kovasti etten joutuisi kokemaan enää tuota samaa mitä seitsemän vuotta sitten...
Surullista tässä on se, että en ole oikeastaan koskaan kokenut oikeaa rakkautta. Olen pian 30 ja saattaa olla että kohdallani matka päättyy tähän eikä polkuani ole jäljellä enää paljoa, sillä olen pian menossa lääkäriin tutkimuksiin epäilyttävän patin takia.
Kaikki on niin hyvin, kun elän elämäni onnellisinta aikaa, päättyyköhän kaikki tähän? En kysy miksi, koska vastausta ei ole. On vain niin surullinen olo. Olisin tahtonut elää kauniin tarinan. Olen yrittänyt elää hyvin, hymyillä elämälle, tukea ystäviä, ymmärtää ihmisiä ja odottanut rakkautta.
Rakastakaa ja unohtakaa kaikki pienet murheet jos teillä on vierellänne joku!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kannata silti olla katkera. Tavallaanhan tapahtuneet asiat on onneksi sellaisia mihin sinä et ole voinut vaikuttaa, kuten se että mies rakastikin edelleen eksäänsä tai juttua ei oltu kuljettu täysin loppuun tai sattui vahinko (joka tapauksessa juttu ei ollut lopussa). Sinä menetit, mutta etkö voisi juuri tästä syystä uskoa vielä rakkauteen sillä todennäköisyydelläkin että jos voimakkaita tunteita on, ei ole mitään esteitä että lopulta oikea pari päätyy yhteen. Ehkä sinä olit kaikin puolin täydellinen, ehkä paremman näköinenkin ym mutta ne tunteet oli vielä jossain muualla, ehkä alitajunnassa kytemässä ja yrityksistä huolimatta ne palasivat ja alkoivat roihuta. Ei ole siis mitään syytä ottaa itseensä, tiedät sen kun aikaa kuluu.
Miten ihmeessä voit korostaa muka ",exien tärkeyttä" ja heidän kieroutta ja valehtelmista ihmiselle joka on ollut rehellinen suhteessa.
Exät eivät haluaa muutakuin rikkoa toisen onnea ,KATKERANA ne tekee ihan mitä vain ,saadakseen exänsä "hetkeksi" takaisin,mutta koskaan se ei tule onnistumaan enää. Ainut mist' aloittaja voisi olla onnellinen ,on se ettei hän koskaan ehtinyt tulla raskaaksi . Ei tarvitse kohdata enää sitä luuseria.
Naiset usein hankkiutuvat raskaaksi kun tuntevat että suhde vetelee viimeisiään. VIimeinen keino sitoa mies itseensä. Ja samalla tyhmin keino eikä pidemmän päälle edes onnistu.
Hankkiutuu? Ei ne paukut itsekseen mene perille.
MiesKIN voi ehkäistä, ainakin oman osansa.
Toi uhriasenne ei vaan toimi.
Mies joka väittää, että nainen tavalla tai toisella otti häneltä spermat ja HANKKIUTUI raskaaksi, voi miettiä: eikö hän tiedä miten lapsia tehdään, eikö hän välitä ollenkaan tulevista lapsistaan, koska käy lykkimässä paljaalla pitkin maailmaa?
Ihan käsittämätöntä ulinaa. Onko jokin tulppa päässä kun ei tajua syytä ja seurausta? JA OMAA VASTUUTAAN. Miks se on aina nainen joka kantaa kaikki seuraukset seksistä?
"Muisto vain jää":
Se oli rakkautta ensimmäisen kanssa ainakin, tiedän mistä ne kyyneleet tuli.
Sitä tunnetta ei unohda koskaan eikä tarvitsekaan, on hyvä, että on rakastanut, se tuo kuitenkin elämän viisautta vaikka sattuu ja vaikka nyt ei siltä tunnukaan,niin voit kokea sen vielä.
Olen rakastunut useimmin, mutta kahta vain rakastanut ja se on ihan eri asia.
Olen myös surullinen, mutta kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, on vain kestettävä ja otettava opikseen.
Elämä on hieno lahja ja yksinkin siitä voi olla onnellinen ja hymy lisää hymyä.