Kapitalismi on yksi pahimpia narsististen aivojen aikaan saama taloussysteemi ikinä,se on oikein pirullinen järjestelmä,jossa ns.markkinavoimat määrittävät kaiken arvon mitä vain olemassa on.Ja pistävät kaikki ihmiset juoksemaan systeemin mukaan,pois et voi jäädä,koska tuolloin ei jää vaihtoehtoa elää.Mistään solidaarisuudesta ja todellisesta demokratiasta ei puhettakaan.Koska kaikki määräytyy rahassa,olemassa olosi on vain sen arvoinen kuinka rikas olet,ei sen minkälainen persoona olet.Tämä,jos mikä on väärin.
Paljon parempi olisi systeemi,jossa eri hallitukset loisivat ja vähentäisivät käytettävissä olevan rahanmäärän.
Näin ei olisi mitään koronmaksuja eikä lainoja,kukaan ei periaatteessa olisi velkaa kenellekään.Elämä olisi paljon inhimillisempää,ei tarvittaisi mitään budjetteja,sosiaaliapua, pankkeja ja yrityksiä tai miljonäärejä.Tarvittavat työt vain jaettaisiin kaikkien ihmisten kesken,ei yhtään enempää voiton tavoittelun maksimoimiseksi.
Yhtä ihmistä kohti tarvittava työmäärä on häviävän pieni koko eliniän aikana.Ja kaikkein tärkeintä, kukaan ei olisi kenenkään orja niin kuin nyt on köyhien kohdalla.
Tuolloin elämä olisi niin lähellä paratiisia kuin suinkin voi olla.
Tämän kaltaisia mielenterveysongelmia ei enää olisi olemassakaan mitä nykyisin on kaikkialla.
Paljon parempi olisi systeemi,jossa eri hallitukset loisivat ja vähentäisivät käytettävissä olevan rahanmäärän.
Näin ei olisi mitään koronmaksuja eikä lainoja,kukaan ei periaatteessa olisi velkaa kenellekään.Elämä olisi paljon inhimillisempää,ei tarvittaisi mitään budjetteja,sosiaaliapua, pankkeja ja yrityksiä tai miljonäärejä.Tarvittavat työt vain jaettaisiin kaikkien ihmisten kesken,ei yhtään enempää voiton tavoittelun maksimoimiseksi.
Yhtä ihmistä kohti tarvittava työmäärä on häviävän pieni koko eliniän aikana.Ja kaikkein tärkeintä, kukaan ei olisi kenenkään orja niin kuin nyt on köyhien kohdalla.
Tuolloin elämä olisi niin lähellä paratiisia kuin suinkin voi olla.
Tämän kaltaisia mielenterveysongelmia ei enää olisi olemassakaan mitä nykyisin on kaikkialla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
HULLU
Kapitalismin syntyyn ole narsistin aivoja tarvittu, ei sekuntiakaan. Se on ihan normaali kehityskulku ollut aikoinaan teollisuuden kehittymisen myötä.
Kyllä viisas keinot keksii, ei oravanpyörässä ole mikään pakko mukana pyöriä.
Kaikkina aikoina on ollut niitä, joiden hyppysissä varat voimaantuvat ja jolle muut tekevät työtä, kahtiajakoa niihin joilla on ja niihin joilla ei ole. Metsästäjä-keräilijät ovat ehkä sellainen yhteisömuoto, jossa muiden hallitsemiseen tarvittavat ominaisuudet ovat määräytyneet muuten kuin sen mukaan, että kuinka paljon enemmän jotakin hyödykettä sattuu omistamaan.
Aloitus saattaa himpun verran lipua anarkian puolelle.
Eipä silti, omaisuutta, rikkautta, rajaa ja erityisesti valtaa kumarretaan. Tai kumartaa ne, joille se on arvo. Sen havaitsijoita ovat taas ne, jotka itsekään eivät kunnioita elämän arvoja itsenään, vaan kokevat uhkaa toiselta suunnalta.
Mietin tuota miten ideaalimaailmassa työt jaettaisiin ihmisten kesken. Niin, kuka jakaa? Tapahtuuko se huutoäänestyksellä vai onko se auritäärisessä asemassa oleva? Jos se tapahtuu huutoäänestyksellä, niin miten käy niiden, joiden ääni ei vielä kanna riittävän korkealle? Ja onko ihmisen vain sopeuduttava siihen muottiin, joka valmiiksi annetaan/tarjotaan/mitä jää jäljelle, vaikka olisi vihon viimeinen vaihtoehto sen täyttämään? (ei ketusta olisi lastentarhanopettajaksi, ei sitten millään) Minne jäävät vaihtoehdot? Eikö ihmisen yksilöllisyyttä enää kunnioiteta? Ja miten ratkaistaan ongelmatilanteissa viimeinen valta - kenellä se on - jos jokainen on kuultava ennen yhteistä päätöstä tasaveroisessa maailmassa? Miten kriisitilanteiden prioriteetit määritellään?
Pohdin vain sitä, että yhteiskunta on kuitenkin organisaatio, joka ei toimi ilman selkeitä johtajia, väliportaita ja työntekijöitä. Eikä kaikista ole täyttämään toistensa tehtäviä. Valtaa syntyy väkisin. Miten jaetaan eri tavoin kuormittavia tehtäviä? Kuka haluaa tehdä äärettömän kuormittavaa työtä samalla ansiolla toisen rinnalla, jolla jää vapaa-aikaa ja energiaa harrasteisiin toisen yrittäessä palautua vaatimusten tuottamista rasitteista? Entä he, jotka ovat kykenemättömiä kantamaan vastuuta yhteisöstä? Jokin intressi on oltava, joka valvoo heidän hyvinvointinsa puolesta.
Piileekö tässä ideaalimaailmassasi mahdollisesti ihmisten valmiiksi roolittaminen samalla tuomiten heidän harmaaksi massaksi?
On laskettu,että nykyisellä rahan hinnalla ja palkoilla ja hyödykkeiden hinnoilla saisit minimitoimeentulon (asunto,ruoka,lääkkeet)alle 3 vuoden työllä n. 85vuoden elinajalle,tietenkin voit tuon päälle tehdä mitä haluat,mutta se ei enää olisi pakollista. Nythän,jos joudut työttömäksi joudut olemaan,markkinavoimien orja koko työssäkäynti ajan n.63 vuoteen,erilaisten työllistämis temppujen uhri.Tuo 3 vuotta jaettuna esim 65 vuodella ei ole kuin n.3 viikkoa vuodessa pakollista työtä,jotta saat elinkustannukset katettua.
Tietenkin täysin työkyvyttömille on annettava toimeentulo ilmaiseksi niin kuin tähänkin asti,mutta niitä on häviävän pieni osa koko ihmiskunnasta,eli ei mikään ongelma.
Tosiasiahan on että kaikkien työvoimaa ei enää tarvita koko elämänajan,miksi kenelläkään sitten olisi sitä oikeus edes vaatia?
Jos saisimme purettua tämän siionisti systeemin,maailmamme olis huomattavasti oikeudenmukaisempi paikka elää.
Esim. sairastuneet kärsivät nykyisin vääryyttä,joka paikassa narsistisen vakuutussysteemin takia,onko se oikein?Ei todellakaan.
Hullu se,joka yrittää vastustaa parempaa maailmaa.
Selvennä hieman tuota narsistista vakuutussysteemiä, mitä tarkoitat sillä.
Käsitteekseni Suomessa on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna melkoisen kattava sairausvakuutusturva, viittasithan juuri sairastuneisiin. Tuo turva alkaa jo lasta kantavan äitiysneuvolan puitteissa tarkastellessa odottavan äidin ja syntymättömän lapsen hyvinvointia. Se jatkuu synnytyssairaalassa, jossa kyetään antamaan tarkoitusta vastaavaa hoitoa, myös ongelmatilanteissa. Se jatkuu lastenneuvolasta kouluterveydenhuoltoon ja hammashoitoon. Rokotusohjelma ja ennaltaehkäisevä opetus- ja terveysneuvontatyö pyrkii ehkäisemään tiettyjä sekä itseaiheutettuja sairauksia. Myöhemmin terveyttä tuetaan opiskelu- ja työterveyshuollon palveluilla. Koko elin ajan kaaressa on mukana avoterveydenhuollon palvelut, sekä tarvittaessa myös erikoissairaanhoito. Näiden tuottamien palveluiden pitäisi kattaa perusterveydenhuollon lisäksi myös erikoistunut hoito oman alansa osaajilta.
Perushuttua, mutta pointti on siinä, että kansalainen maksaa hyvin vähän saamistaan palveluista niiden todellisiin kustannuksiin nähden. Jos vietät esim vaikka päivän erikoissairaanhoidossa tutkimuksineen ja hoitoineen, niin lasku, jonka kunta hoidostasi saa, on moninkertainen saamaasi potilasmaksuusi verrattuna. Tietääkseni monissa maissa tälläisiä palveluita ei saa, samalla rahalla ainakaan. Yksityinen sairausvakuutus on huikean kallista, ja ns pimeämmillä markkinoilla asiakas tunkee yhtä kalliita pimeitä seteleitä hoitajan, fysioterapeutin, lääkärin, kirurgin jne taskuun, jotta saisi tarvitsemansa avun. On maita, jossa omainen tulee sairaalaan hoitamaan sairastunutta, tai maksaa erikseen jokaisesta vaipanvaihdosta, haavanhoidosta, kipupiikistä, leikkauksista jne.
Mennäänpä vielä tuohon työmalliin. Jos tekisin duunia vaikka sen vaaditut kolme vuotta ansioituneena journalistina, niin tarkoittaako se, että joudun heittämään kynäni nuotioon sen jälkeen? Tuleeko työni tekemään joku toinen, joka ei ole yhtä pätevä täyttämään tehtävääni? Entäpä sitten, kun itse saat sydäninfarktin ja tarvitset erikoissairaanhoidon palveluita, joissa onkin vain pätkätyön tekijöitä? Itse luottaisiin mieluummin sydänhoitajaan ja kardiologiin, jotka ovat tehneet työtänsä sen kymmenen-kolmekymmentä kuin pari vuotta.
Mihin katoaa kokemus, osaaminen ja mentorointi, eli kokemuksellisen tiedon ja taidon välittäminen aktorilta mentoroitavalle, jos hommia painaa vain jonkin vuoden ja se lopetetaan tyyliin - olen tehnyt osani? Entä sittten ne, jotka oikeasti haluavat kehittyä työssään osaajina - joka antaa tyydytteen? Miksei olisi oikeutta vaatia saada tehdä sitä minkä osaa tai missä on potentiaalia kehittyä? Pelkään pahoin, että ideaalimallistasi saattaa tulla kehityksen jarru, ja alamme mennä taantumukselliseen suuntaan.
Ajatellaan, että itse teen hommia, jossa saan todellakin vain sen minimitoimeentuloon. Valintoja voi toki tehdä. Mutta ensinnäkin; haluan itse päättää missä ja mitä teen, mihin sen minimitoimeentuloni käytän ja miten elän. En halua että joku toinen päättää puolestani, kuinka paljon saan ansaita, kuinka sen käytän, millaisessa elinympäristössä asun. Jotenkin näen että ideaalimaailmassasi on päättäjä(yksinhallitsija), joka määrittelee ihmisten tarpeet omien ideaalien pohjalta. Päättäjä, joka ei ymmärrä, ettei kaikkia voi lokeroida saman kokoisiin asuntoihin tietyin välimatkoin toisistaan, samoilla ansioilla ja saman elinpiirin sisällä. Ajatuksena se tuntuu tavattoman ahdistaltavalta. Yksilöoikeuksien loukkauksilta.
Kultainen keskitie näiden kahden välillä olisi varmisti se toimivin ratkaisu.
Mutta ihmismieli pistää aina kaiken överiksi lopulta ja loppu on historiaa.
Ihmisten ahneus pitäisi saada eliminoitua, mutta miten.