Keskustan Uudenmaan piirin syyskokous teki keskiviikkona tärkeän linjauksen. Se käynnistää keskustelun siitä, miten suhtautua Uudenmaan ja erityisesti pääkaupunkiseudun tavattomaan kasvuun.
Pari vuotta sitten laaditun Uudenmaan liiton ennusteen mukaan maakunnan väkiluku lisääntyy vuoteen 2035 mennessä 430 000 ihmisellä. Siihen sisältyy luonnollista väestönkasvua, maahanmuuttoa mutta ennen muuta – maassamuuttoa.
Mittakaava selviää, jos arvioimme, että koko kasvu tulisi muualta maasta. Silloin joka vuosi kaksi 8000 asukkaan kuntaa valuisi Uudellemaalle.
Kokonaan.
Tiedämme, mitä hallitsematon kasvu aiheuttaa Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Asumisen kalleutta. Liikenteen ruuhkia. Tuntikausien työmatkoja. Sosiaalisia ongelmiakin.
Ja valtavaa rahanmenoa. Pelkästään rautatiehankkeita voi luetella monella miljardilla: Pisara-rata, kehärata, länsimetro, Lohjan rata. Itään päinkin pitäisi päästä junalla...
Uudet uusmaalaiset on majoitettava johonkin. Jos nykyiset trendit vallitsevat, heidät sijoitetaan ratojen varsille (päällekkäin). Östersundomiin 70 000, Marja-Vantaalle 27 000, Kalasatamaan 15 000...
Pilvenpiirtäjiäkin!
Mikä valtava hiilijalanjälki jättirakentamisesta syntyy. Piikki ulottuu silmänkantamattomiin.
Liturgia menee jotenkin näin: Pääkaupunki kilpailee omassa sarjassaan Itämeren suurten keskusten ja muiden eurooppalaisten pääkaupunkien sarjassa.
Ja toinen pykälä kuuluu: Mitä suurempi Helsinki on, sitä paremmin se menestyy.
Siksi sitä pitää kasvattaa vaikka muun maan kustannuksella.
Suuruuden ja kasvun ihanuutta ei tosin ole missään todistettu. Se vain on.
Ihmisillä täytyy olla oikeus muuttaa, minne he haluavat. Asumisen ei pitäisi missään myöskään maksaa kohtuuttomia. Mutta jos kaavoitetaan ja rakennetaan paljon lisää ja edullisesti, muutto vain kiihtyy, vai mitä?
Samaan aikaan on varmaa, että kaikki tulijat eivät haluaisi tulla, mutta kun ei ole vaihtoehtoa. Työtkin kasaantuvat. Ja valmiiksi rakennettua kansallisvarallisuutta jää käyttämättä muuttoliikkeen alkupäässä.
Sitä varten on onneksi poliittinen päätöksenteko, että yhteiskunnan kehityksessä pidettäisiin joku järki. Nykyisessä kehityksessä ei oikein ole. Se luo jättiongelmia.
Jos keskusta osaa kysyä tavallisen uusmaalaisen mielipidettä tähän kaikkeen, se voi löytää avaimen ongelmaan. Rohkea, aatteesta kumpuava linja tuo samalla voiton seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Nimimerkillä ”Uudellemaalle muuttanut minäkin”. Kokenut siis.
Pari vuotta sitten laaditun Uudenmaan liiton ennusteen mukaan maakunnan väkiluku lisääntyy vuoteen 2035 mennessä 430 000 ihmisellä. Siihen sisältyy luonnollista väestönkasvua, maahanmuuttoa mutta ennen muuta – maassamuuttoa.
Mittakaava selviää, jos arvioimme, että koko kasvu tulisi muualta maasta. Silloin joka vuosi kaksi 8000 asukkaan kuntaa valuisi Uudellemaalle.
Kokonaan.
Tiedämme, mitä hallitsematon kasvu aiheuttaa Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla. Asumisen kalleutta. Liikenteen ruuhkia. Tuntikausien työmatkoja. Sosiaalisia ongelmiakin.
Ja valtavaa rahanmenoa. Pelkästään rautatiehankkeita voi luetella monella miljardilla: Pisara-rata, kehärata, länsimetro, Lohjan rata. Itään päinkin pitäisi päästä junalla...
Uudet uusmaalaiset on majoitettava johonkin. Jos nykyiset trendit vallitsevat, heidät sijoitetaan ratojen varsille (päällekkäin). Östersundomiin 70 000, Marja-Vantaalle 27 000, Kalasatamaan 15 000...
Pilvenpiirtäjiäkin!
Mikä valtava hiilijalanjälki jättirakentamisesta syntyy. Piikki ulottuu silmänkantamattomiin.
Liturgia menee jotenkin näin: Pääkaupunki kilpailee omassa sarjassaan Itämeren suurten keskusten ja muiden eurooppalaisten pääkaupunkien sarjassa.
Ja toinen pykälä kuuluu: Mitä suurempi Helsinki on, sitä paremmin se menestyy.
Siksi sitä pitää kasvattaa vaikka muun maan kustannuksella.
Suuruuden ja kasvun ihanuutta ei tosin ole missään todistettu. Se vain on.
Ihmisillä täytyy olla oikeus muuttaa, minne he haluavat. Asumisen ei pitäisi missään myöskään maksaa kohtuuttomia. Mutta jos kaavoitetaan ja rakennetaan paljon lisää ja edullisesti, muutto vain kiihtyy, vai mitä?
Samaan aikaan on varmaa, että kaikki tulijat eivät haluaisi tulla, mutta kun ei ole vaihtoehtoa. Työtkin kasaantuvat. Ja valmiiksi rakennettua kansallisvarallisuutta jää käyttämättä muuttoliikkeen alkupäässä.
Sitä varten on onneksi poliittinen päätöksenteko, että yhteiskunnan kehityksessä pidettäisiin joku järki. Nykyisessä kehityksessä ei oikein ole. Se luo jättiongelmia.
Jos keskusta osaa kysyä tavallisen uusmaalaisen mielipidettä tähän kaikkeen, se voi löytää avaimen ongelmaan. Rohkea, aatteesta kumpuava linja tuo samalla voiton seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Nimimerkillä ”Uudellemaalle muuttanut minäkin”. Kokenut siis.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.