Perjantain mietteitä

Häpeän ajatuksiani ja tunteitani. Teoriassa tiedän, ettei tunteitaan koskaan saisi pyydellä anteeksi, sillä tunteminen ei ole väärin. Osoittaahan se samalla itsellenikin, että olen vahvasti elossa.

..että sotkisin hänen elämäänsä mitenkään. Keskitän kaiken voimani siihen, ettei kukaan huomaisi asiaa

Peikko kirjoitti:

..että sotkisin hänen elämäänsä mitenkään. Keskitän kaiken voimani siihen, ettei kukaan huomaisi asiaa

jassoo. mä taas toivoisin yhden peikon ottavan yhteyttä mut ei se ota, se pysyy luolassaan koska olen "väärä" henkilö.

heikko kirjoitti:

jassoo. mä taas toivoisin yhden peikon ottavan yhteyttä mut ei se ota, se pysyy luolassaan koska olen "väärä" henkilö.

...ihan varmasti joku toinen peikko.

Peikko kirjoitti:

..että sotkisin hänen elämäänsä mitenkään. Keskitän kaiken voimani siihen, ettei kukaan huomaisi asiaa

en sellaista voimaa mistään saisi, koska perhe on aina ykkös asia..

Teoriassa siis. Jos molemmat olisivat samanlaisessa mielentilassa.

Pelkään, se on totta. Kaikkein eniten sitä, että minulle ja tunteilleni nauretaan

On erittäin hyvin sanottu, yhdyn.

Peikko kirjoitti:

Teoriassa siis. Jos molemmat olisivat samanlaisessa mielentilassa.

Pelkään, se on totta. Kaikkein eniten sitä, että minulle ja tunteilleni nauretaan

Pelkään eniten joutuvani naurunalaiseksi tunteiden kanssa. Se on niin noloa ja nöyryyttävää, että sitä ei halua. Välttämättä niin ei olekaan. Kuvittelee, kun ei tiedä?

satu kirjoitti:

Pelkään eniten joutuvani naurunalaiseksi tunteiden kanssa. Se on niin noloa ja nöyryyttävää, että sitä ei halua. Välttämättä niin ei olekaan. Kuvittelee, kun ei tiedä?

Vaikka tuntee ihmisen ja vaikka järjen ääni yrittää sanoa, että sellaista huolta ei ole, silti pelottaa