Miksi ihastumisen tunne hävettää enemmän kuin viha tai inho? Tulevatko positiiviset tunteet jostakin syvemmältä ihmisestä?
Vaikka olenkin juuri nyt ihastunut ihmiseen, joka on väärä, onhan jokainen vihaamanikin ihminen väärä. Ketäänhän ei saisi vihata. Vihaa en häpeä ollenkaan, ihastumista häpeän.
Vaikka olenkin juuri nyt ihastunut ihmiseen, joka on väärä, onhan jokainen vihaamanikin ihminen väärä. Ketäänhän ei saisi vihata. Vihaa en häpeä ollenkaan, ihastumista häpeän.
Vastaukset 12
Vanhimmat
häpeät onko kohde häpeämisen arvoinen, vai oletko tehnyt jotain jota häpeät?
Häpeän ajatuksiani ja tunteitani. Teoriassa tiedän, ettei tunteitaan koskaan saisi pyydellä anteeksi, sillä tunteminen ei ole väärin. Osoittaahan se samalla itsellenikin, että olen vahvasti elossa.
ihastuin väärään henkilöön, en häpeä tunteitani vaikken sitä kertonutkaan, minulla ei vain rohkeus riitä hypätä siihen tunteeseen täysillä mukaan, koska en halua sotkea asioita..
..että sotkisin hänen elämäänsä mitenkään. Keskitän kaiken voimani siihen, ettei kukaan huomaisi asiaa
jassoo. mä taas toivoisin yhden peikon ottavan yhteyttä mut ei se ota, se pysyy luolassaan koska olen "väärä" henkilö.
...ihan varmasti joku toinen peikko.
en sellaista voimaa mistään saisi, koska perhe on aina ykkös asia..
Häpeä, viha, inho yms. ovat kaikki pelon eri ilmenemismuotoja.
Ihastuneen ego tietää olevansa lähellä joutua puolustuskyvyttömään tilaan, siksi se pelkää; mitä se ei tiedä, on että ainoastaan tuossa havoittuvassa tilassa voi rakkaus virrata ihmisestä ihmiseen.
Teoriassa siis. Jos molemmat olisivat samanlaisessa mielentilassa.
Pelkään, se on totta. Kaikkein eniten sitä, että minulle ja tunteilleni nauretaan
On erittäin hyvin sanottu, yhdyn.
Pelkään eniten joutuvani naurunalaiseksi tunteiden kanssa. Se on niin noloa ja nöyryyttävää, että sitä ei halua. Välttämättä niin ei olekaan. Kuvittelee, kun ei tiedä?
Vaikka tuntee ihmisen ja vaikka järjen ääni yrittää sanoa, että sellaista huolta ei ole, silti pelottaa