En oikein tiedä, mille palstalle tämän olisi voinut laittaa, mutta laitoin nyt tänne...
Mulla on aika suuri ongelma, joka haittaa elämistäni tosi paljon: olen kadottanut itseni. En tiedä kuka edes oikein olen (niin omituiseksi ajatusmaailmani ja minä olen muuttunut). Elämänilo hupenee koko ajan ja olen kallistumassa sille "huonolle" polulle. Ihmiset stressaavat minua, koska he vaativat liikaa. Kotona en tunne olevani kodissa erään syyn takia, jota en nyt tässä halua mainita. Olen täysin hukassa. Tyylini kadotin, luonteeni kadotin, ystävät katosivat...
Tuntuu niin ahdistavalta, että tukehdun kohta ajatuksiini.
Miten löydän itseni jälleen?
*Huhuu, missä sinä olet? Tule esiin!*
Mulla on aika suuri ongelma, joka haittaa elämistäni tosi paljon: olen kadottanut itseni. En tiedä kuka edes oikein olen (niin omituiseksi ajatusmaailmani ja minä olen muuttunut). Elämänilo hupenee koko ajan ja olen kallistumassa sille "huonolle" polulle. Ihmiset stressaavat minua, koska he vaativat liikaa. Kotona en tunne olevani kodissa erään syyn takia, jota en nyt tässä halua mainita. Olen täysin hukassa. Tyylini kadotin, luonteeni kadotin, ystävät katosivat...
Tuntuu niin ahdistavalta, että tukehdun kohta ajatuksiini.
Miten löydän itseni jälleen?
*Huhuu, missä sinä olet? Tule esiin!*
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tiedä minkä ikäinen olet, kysymyshän voi olla "fyysinen" eli hormonaalinen tunnetila, joka menee ohi. Mutta enemmän tuntuu siltä, että sinulla olisi jonkinasteinen masennus, se on sairaus siinä missä jalan katkaisu ja vaatii hoitoa. Tuo ihmiset stressaavat ja jokin syy, miksi et viihdy kotona, mutta et halua siitä puhua, viittaavat siihen, että tarvitset ammattilaisen apua. Usko minua, et ole kadottanut mitään omasta itsestäsi, se on vain tällä hetkellä piilossa, ehkä masennuksen vuoksi.
Ole kiltti, hae apua, jos et tiedä miten, kysy täältä, vastaan kyllä ja nyt auringonpaistetta.
Tuttu tunne; heräät aamulla ja katsot peiliin mutta kuka on tuo joka katsoo tyhjillä silmillä takaisin?
Vaikeaa, se on aivan sairaan vaikeaa löytää itsensä, löytää se elämän "tunne". Jotenkin ihana näin monen vuoden jälkeen tuntea taas elävänsä. Tuntuu kuin olisin maannut kuolleena nämä viimeiset vuodet. Löysin oman rakkaan, uudet ystävät, uudet vaatteet, uuden elämän tavan, löysin itseni vaikken enää ole se ihminen jonka kadotin olen ainakin oppinut tuntemaan uuden, paremman oman itseni.
Se on pitkä, tuskainen taival etsiä itseään ja vielä tuskallisempaa oppia hyväksymään lopulta sen mitä taas löysi.
Usko itseesi, sinä jos kuka löydät se joka katsoo sinua peilin läpi. Sano sille että sinulla on sille tärkeää asiaa ja se astuu luoksesi!
Kuulostaa masennukselta, itsellenikin tuo tunnetila tuli hyvinkin tutuksi sairastaessani kyseistä sairautta. Tuntui, että ei edes tiennyt enää mitä mieltä oli asioista yms.
Älä vaivu epätoivoon, masennukseen löytyy tänä päivänä todella hyviä hoitomuotoja. Kun toivut masennuksestasi, huomaat kehittyneesi ihmisenä hyvään suuntaan. Jokaisella pilvellä on kultareunus.
Olen itsekin identiteetin kanssa aivan sivukujilla. Yritän päivin ja öin käsittää itseäni ja toimiani; tiedän kyllä moraalini ym. tärkeät seikat, mutta olo on jokseenkin robottimainen koko ajan. En ymmärrä oikein kunnolla, että kuka minä olen. Ihan kuin voisi välillä seurata sivusta oman ruumiin tekemisiä....