SURULLISIA TARINOITA SYÖVÄN HOIDON ESTÄMISISTÄ JA

Huuhaaa-juttuja...

Tulipa katsottua tuo filmi. Antaa erittäin hyvän kuvauksen ns."koululääketieteen" ahneudesta ja raadollisuudesta, jossa ei todellakaan voida puhua, että parantaminen olisi ykkösasia, vaan raha ja valta ovat ykkösasioita ja hyvin turmeltunutta tuntuu tuo hallinto olevan. Ei puhettakaan moraalista, vaan valta ja raha ratkaisee.

Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä dokumentti, että tietää totuuden näistä asioista.

Koska oon yllytyshullu, niin katoin ton filmin. Karseeta kuin lääketehtaat ja lekurit vedättää meitä.

Tosi hyvä filmi. Avasi silmäni todellisuudelle.

Syöpäkasvain todetaan.

Kasvain tutkitaan koepaloilla ja muilla menetelmillä.

Potilas ohjataan automaattisesti kirurgin pakeille kasvaimen poistoon, oli kasvain missäpäin kehoa tahansa, jos se vain voidaan saada poistettua.

Mutta hei! On paljon erilaisia syöpälajeja ja erilaisia syöpäkasvaimia, niin,.......

mitä tapahtuu, kun iho viilletään auki syvältä ja kirurgin instrumentti alkaa poistamaan syöpäkasvainta? Verenvuotoa ei voi kokonaan estää silloin, kun leikkaustoimenpide suoritetaan.

Sekin tiedetään, että syöpäsolut kasvavat ärhäkästi ja päästessään leviämään ne valtaavat kehon.

Sekin tiedetään, että verenkierto ihmisellä toimii joka paikassa päälaelta varpaan päihin. Veri kiertää kaikkialla elimistössä.

Syöpäsolua ei näe paljaalla silmällä niinkuin ei näe muitakaan soluja. Siis tämäkin asia on tiedossa. Solut ovat mikroskooppisen pieniä.

Miten siis kirurgi voi estää yhdenkään syöpäsolun pääsyn ihmisen verenkiertoon leikatessaan syöpäkasvainta?

Ja jos syöpäkasvain poistetaan kirurgisesti, niin miksi sitten tuon leikkauksen jälkeen annetaan sädehoitoa tai kemoterapiaa, vaikka lääkärinlausunnoissa usein lukeekin ettei syöpä ole levinnyt mihinkään muualle elimistöön ja se on saatu leikkauksella pois?

Miksi niin monet syöpäleikkauksen läpikäyneet saavat muutamien kuukausien kuluttua leikkauksesta tiedon, että syöpä onkin levinnyt vatsaonteloon tai johonkin muualle, vaikka kasvaimen pitikin olla sellainen, että se saatiin kokonaan poistettua ja syöpä ei ollut todettu ennen leikkausta levinneeksi?

Aiheuttaako kirurgin veitsi ärhäkän reaktion ja syöpäsolut pääsevät valloilleen, mikä asia on tiedossa lääkäreillä ja siksi heti haavan parannuttua aloitetaan sädetys ja kemoterapiahoidot, jotta saataisiin elimistöön levinneet syöpäsolut tapettua?

Onko tutkittu, olisiko elinikä pidempi ilman kirurgin veistä, pelkällä lääkehoidolla tai sädetyksellä? Kuka voi tietää elääkö leikkaamaton ja hoitoja saamaton potilas kauemmin kuin lääketieteellisesti niin sanotusti oikein hoidettu potilas.?

Esimerkki. Mahasyöpätapaus. Nainen. Leikattiin. Ennen leikkausta oli hyvässä lihassa ja jaksoi melko hyvin vielä jopa matkustellakkin, vaikka oli mahavaivoja syövän takia. Syöpä leikattiin. Aloitettiin mahd. nopeasti syöpähoidot. Toki laihtui, meni voimat, syöpä levisi ärhäkästi. Nainen eli hoitoineen kaikkineen leikkauksen jälkeen kaksi vuotta vähän vajaat sen. Olisiko hän vielä elossa mikäli puukkoa ei olisi käytetty?

Kuka tietää?

Ilmeisesti ei kukaan, koska kukaan ei ole kiinnostunuttällaisista asioista.

Kyllähän se tiedetään. Onhan lääkäriin mennyt mahasyöpäpotilaita eri vaiheissa. ison kasvaimen kanssa menneet ovat kuolleet pian ja pienemmän melko pian. Vain aivan alkavat mahasyövät on voitu parantaa.
On sellaisiaakin syöpiä, joka kasvaa hitaasti. Siksi esim. 70-vuotiaalta mieheltä ei kannata leikata eturauhassyöpää, koska hän luultavasti kuolee luonnollisesti ennen kuin eturauhassyöpä ehtii levitä. Koepala on kuitenkin otettava, koska siitä näkee, että onko syöpä hidasta vai nopeampaa aggressiivista sorttia.
Sytostaatit on myrkkyjä, koska syöpä ei taltu miedolla aineella. Ne riskit kerrotaan sairaalassa.
Lääkärit voivat kilpailla vallasta ja tutkijakuuluisuudesta, mutta ei ne tahallaan hoida huonosti.
Elämä ei ole helppoa.