Olen kätilöopiskelija ja olen miettinyt opinnäyttyön aiheeksi ponnistusasentoja..
kiinnostaisiko teitä äitejä/raskaanaolevia lukea millaiset ponnistusasennot ovat suosituimpia/käytetyimpiä.. ym.. opinnäytetyöni tekisin haastattelemalla synnyttäneitä äitejä..
Ja näin alustavasti.. Millaista ponnistusasentoa olet itse synnytyksessä käyttänyt?
kiinnostaisiko teitä äitejä/raskaanaolevia lukea millaiset ponnistusasennot ovat suosituimpia/käytetyimpiä.. ym.. opinnäytetyöni tekisin haastattelemalla synnyttäneitä äitejä..
Ja näin alustavasti.. Millaista ponnistusasentoa olet itse synnytyksessä käyttänyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse synnytin ekan perinteisessä puoli-istuvassa ja toisen kyykyssä. Jälkimmäinen PPAAAALLJOON parempi
Minä olen synnyttänyt aina puoli-istuvassa asennossa, ja niin on ollut hyvä. En olisi voinut kuvitellakaan mitään kyykkimistä, roikkumista, jakkaralla istumista tms. Ponnistusvaiheet ovat kestäneet 2 - 20 minuuttia.
Kyllä kovastikin kiinnostaa. Itse olen synnyttänyt viisi lasta ja jokaisen ponnistanut jakkaralla. Ponnistusvaiheet on kestäneet 5 min-20 min.
Oisi niitä ponnistusasentoja olemassa kaikenlaisia mutta monessako sairaalassa synnyttäjää kehotetaan ponnistamaan siinä asennossa missä haluaisi tai mitä haluaisi kokeilla?Olen synnyttänyt kolme lasta ja kaikki perinteisesti puoli-istuvassa asennossa ja se sopi minulle vallan mainiosti. En olisi voinut niissä kivuissa muutakaan asentoa ajatella. Mutta ei minulta ainakaan ole yksikään kätilö kysynyt haluaisinko vaihtaa asentoa. Synnytysvalmennuksessakin kehotetaan synnytyksen aikana vaihtelemaan asentoa kipujen helpottamiseksi mutta kun viime synnytyksessäkin olisin halunnut pois makuuasennosta avautumisvaiheen aikana niin minua vain kehoitettiin makaamaan kylkiasennossa vaikkei siihen mitään lääketieteellistä syytä ollut. Niin vähän ristiriitaisia on nämä tsemppaukset ja sairaalan käytäntö.
mieltä edellisen kirjoittajan kanssa että ei niitä vaihtoehtoja aina edes esitellä ja ensisynnyttäjä saattaa olla niin hämmennyksissään jo sinällään ettei niitä ole tajunnut edes ajatella sen kummemmin.Itselleni kävi myös 12v sitten että kun synnytys oli käynnistynyt ja kätilö kysyi että miten olen aikonut synnyttää vastasin supistusten lomassa jotain tyyliin "en oikein tiedä" niin kätilö tiuskaisi että kyllä se jo tässä vaiheessa pitäisi tietää,ei sen puoleen kun olin siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa jo valmiiksi ei olis kyllä paljon huvittanut vaihdellakkaan enää asentoa.Näin synnytin kaksi seuraavaakin ja olen ihan tyytyväinen.Eikä näissä seuraavissakaan kyllä muita asentoja edes esitelty,enkä sitten kysellytkään.
Puoli-istuvassa asennossa.
Kyllä minua ainakin kiinnostaa.Hyvän aiheen olet keksinyt.
Niin...minä synnytin siinä perus "Sukka-asennossa"
Kiitos vastanneille!! Enköhän minä ala työstää tätä asiaa eteenpäin..Näin positiivisesta palautteesta todella innostuneena!
Ponnistusasennon lisäksi haluiasin kysyä vastauksia myös seuraaviin kysymyksiin:
-Kuka valitsi ponnistusasennon (itse, kätilö, vai "ajauduitko" siihen asentoon)?
-Miten asento mielestäsi vaikutti ponnistamiseen (helpotti/vaikeutti/en osaa sanoa)?
-Mitä asentoa olisit halunnut kokeilla tai haluat kokeilla seuraavassa synnytyksessä?
Olisiko nuo hyviä kysymyksiä? Lisäehdotuksia otan mielelläni vastaan!! Kiitos palautteesta!
ja olen tyytyväinen että kokeilin eri vaihtoehtoja. ensimmäisen synnytin puoli-istuvassa asennossa, toisen kylkiasennossa ja kolmannen jakkaralla. kaikkein nopein oli jakkaralla ponnistaa, ponnistusvaihe ei kestänyt kuin puolisen minuuttia mutta toisaalta repi voimallaan alapääni. jokaisesta olen tikit saanut mutta ekasta välilihan leikkauksen johdosta.kaikki synnytykset sujuivat hyvin mutta ehkä vähiten pystyin hallitsemaan ponnistuksiani kylki-asennossa.oli vaikea keskittyä ponnistamaan siinä asennossa. mulla ollut isokokoisia kaikki vauvat joten en ole ehkä siinä ihan keskiverto-vastaaja. oli silti lasten isokokoisuudesta huolimatta hyvin voimakkaat supistukset ja synnytykset lyhyitä. ekassa synnytyksessä olin niin vihreä etten osannut mitään itselleni vaatia ja tein niinkuin sanottiin. seuraavissa pidin oman pääni. päätin itse missä asennossa synnytän, kuka muukaan sitä voisi päättää. puoli-istuvassa asennossa oli helppo keskittyä ponnistamaan kuin myös jakkaralla kun mies tuki takana istuen. olen miettinyt että konttaus-asennossa tai seisaalleen en olisi jaksanut koska se olisi vaatinut todella hyviä jalkalihaksia ja kropan hallintaa.lisäksi kaipasin tukea kipeälle selälle. vedessä synnyttämistä olisin halunnut kokeilla mutta sitä ei voinut tehdä niissä sairaaloissa joissa synnytin.harvoissa kai voi...
kyykyssä ihan omasta tahdosta ja kätilön kannustuksesta. Eka synnytys oli niin kauhea etten halunnut enää niin. oli todella mukava ja vaihtoehtoisia synnytystapoja ja kivunlievityksiä suosiva kätilö. aivan päinvastoin kuin ekalla kerralla. selvisin kokonaan ilman mitään epiduraaleja yms. Voi olla että synnytys oli siksikin niin helppo kun kyseessä oli toinen mukula. Ei tullu pientäkään repeytymää, ja kyykyssä kai ne paikat laajenee suurimmilleen. Minä vaihtelin monesti asentoa ja lopulta sitten synnytin kyykyssä...eikös niin esiäiditkin synnyttäny, tai kontallaan? kai se sitten on paras asento kun silloin ei ollut ketään henkilökuntaa patistamassa sairaalan oppeihin..
Kyllä tuo kiinnostaisi.. :o)
Itse ponnistin ihan perusasennossa (jos niin voisi sanoa). Se oli mulle paras asento.