Eduskuntavaalien 2011 jytky perustui valtavaan patoutuneeseen tarpeeseen. Se on fakta. Noin 20 % äänioikeuttaan käyttäneistä nousi vastustamaan puolueita, jotka saivat äänioikeuttaan käyttäneiden keskuudessa noin 80 % kannatuksen.
Vaikka vajaat 20 % ei olekaan koko KANSA, kuten persupoliitikot usein tuntuvat luulevan, viesti noin puolen miljoonan kansalaisen tyytymättömyydestä oli kuitenkin selkeä. Joukossa on varmasti paljon mainittua "perkeleenmoista hätääkin".
Jytkyn jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, ettei persupuolue ole kyennyt ajamaan eduskuntavaalien alla esillä pitämiään asioita. Puolue on pääasiassa omalla toiminnallaan ajanut itsensä oppositioon ja muutenkin poliittisesti nurkkaan. Yhteistyöhaluttomuus ja -kyvyttömyys sekä hybrinen uho ovat leimanneet persupuolueen toimintaa viime eduskuntavaalien jälkeen.
Puolueen ja persujen tukisäätiön välinen kuvio sekä kunnallisvaalien ehdokasasetteluun liittyneet epäselvyydet ovat tuoreimmat esimerkit persujen muuttumisesta paljolti nk. vanhojen puolueiden kaltaiseksi toimijaksi.
Seurauksena esimerkiksi edellä mainituista syistä Perussuomalaiset r.p. ei ole enää uskottava kanava pettyneille ja epätoivoisille kansalaisille.
Jos hiukan kärjistetään, voidaan sanoa persujen pahentaneen tilannetta entisestä. Persut herättivät toivon, mutta osoittautuivat kyvyttömiksi ajamaan toivottomien asiaa, ja toisaalta ryhtyivät samalla toimimaan kuten nk. vanhat puolueet. Toivottomat kansalaiset tunsivat ja tuntevat itsensä entistäkin petetymmiksi. Kiitos persujen
Vaikka vajaat 20 % ei olekaan koko KANSA, kuten persupoliitikot usein tuntuvat luulevan, viesti noin puolen miljoonan kansalaisen tyytymättömyydestä oli kuitenkin selkeä. Joukossa on varmasti paljon mainittua "perkeleenmoista hätääkin".
Jytkyn jälkeen on kuitenkin käynyt ilmi, ettei persupuolue ole kyennyt ajamaan eduskuntavaalien alla esillä pitämiään asioita. Puolue on pääasiassa omalla toiminnallaan ajanut itsensä oppositioon ja muutenkin poliittisesti nurkkaan. Yhteistyöhaluttomuus ja -kyvyttömyys sekä hybrinen uho ovat leimanneet persupuolueen toimintaa viime eduskuntavaalien jälkeen.
Puolueen ja persujen tukisäätiön välinen kuvio sekä kunnallisvaalien ehdokasasetteluun liittyneet epäselvyydet ovat tuoreimmat esimerkit persujen muuttumisesta paljolti nk. vanhojen puolueiden kaltaiseksi toimijaksi.
Seurauksena esimerkiksi edellä mainituista syistä Perussuomalaiset r.p. ei ole enää uskottava kanava pettyneille ja epätoivoisille kansalaisille.
Jos hiukan kärjistetään, voidaan sanoa persujen pahentaneen tilannetta entisestä. Persut herättivät toivon, mutta osoittautuivat kyvyttömiksi ajamaan toivottomien asiaa, ja toisaalta ryhtyivät samalla toimimaan kuten nk. vanhat puolueet. Toivottomat kansalaiset tunsivat ja tuntevat itsensä entistäkin petetymmiksi. Kiitos persujen
Vastaukset 4
Vanhimmat
1) Euro-orjuus jatkuu.
2) Natottuminen jatkuu.
3) Maahanmuutto jatkuu.
4) Pakkoruotsi jatkuu.
Johtopäätös: persut ovat epäonnistuneet kaikilla rintamilla. Miksi?
Minä en ole pettynyt.
Kuten edellä kirjoitin, monet persuja edskuntavaaleissa 2011 kannattaneet ovat pettyneet siihen, että esimerkiksi luettelemasi neljä asiaa eivät ole muuttuneet persujen uhoamaan suuntaan, vaikka jytky olikin kohtuullisen suuri. Vähemmälläkin loppuu usko poliittiseen puolueeseen.
Persut ovat ainoastaan puhuneet, uhonneet, listaamistasi asioista. Suomessa päätöksiä tekevät muut kuin persut.
Persuilla olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus käyttää vaalivoiton tuomaa poliittista valtaansa omien tavoitteidensa ajamiseen. Nyt sitä ovat käyttäneet lähinnä puolueen oikeistolaiset maahanmuuttokritiikin laajentamiseen ja asiasta käytävän keskustelun ylläpitämiseen. Soininkin mainostama köyhän asian ajaminen unohtui sillä hetkellä, kun hallitukseen menon kynnys nostettiin mahdottomaksi ylittää.
Toisin kuin persut julkisesti väittävät, oppositioon heittäytyminen oli täysin persujen oma valinta. Heille tarjottiin mahdollisuutta äänestää hallituksessa EU-tukipaketteja vastaan, ja heidän kannattajansa olisivat kyllä ymmärtäneet, ettei yksi puolue voi sanella koko hallituksen politiikkaa. Nyt he valitsivat laakereillaan lepäämisen ja kaikkien sosiaalipuolen tavoitteidensa hylkäämisen.
Pahimman vaurion persujen vastuunpakoilusta kärsi kuitenkin ihmisten usko demokratiaan. Kun eniten muutosta vaatinut ryhmä ei lopulta haluakaan seisoa sanojensa takana, sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia äänestyshalukkuuteen. Tällainen demokratian käyttö vain persueliitin henkilökohtaisten etujen tavoitteluun on todella ajattelematonta ja osoittaa persujen tosiasiassa halveksuvan heihin luottaneita ihmisiä.
Soinin kitinät siitä. "miksi ei voitu mennä keväällä 2011 hallitukseen", olisi helppo ampua alas parilla-kolmella lauseella. Miksi toimittajat eivät tee niin, vaan yrittävät yhä pitää soinin päätä poliittisesti pinnalla keinolla millä tahansa, sitä ihmetellään kautta maan.