thanks for making me a fighter

Masennus oli, ja on yhä, kamalaa. Mutta nyt kun olen hieman lähempänä pintaa tajuan että se on myös antanut mulle jotain. Olen hieman vahvempi, mulla on hieman enemmän ymmärrystä muita kohtaan. Näen kaiken toisella tavalla. Analyyttisemmin. Muistan paremmin mikä on oikeasti merkittävää.

Älkää antako periksi. Itsekin mietin aikoinaan itsemurhaa usein. Nyt kuitenkin vahvempana kuin koskaan.
259
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Itsekin masennuksen kokeena en voi sanoa kokeneeni samaa. Masennus on heikentanyt itsetuntoa ja vienyt uskoa parempaan. Mutta pakotan itseni yrittamaan parhaani joka paiva, muuten vain makaisin sangyn pohjalla. Mutta kylla ne masentavat ajatukset ja toivottomuus vielakin ovat olemassa, ei niista paase eroon.

Äänestä

Itselläni menee masennus ja mielentila heikompaan suuntaan koko ajan. Tuntuu siltä että itsemurha on vääjäämätön asia joka lopettaa mun maanpäällisen vaelluksen kun ei täältä muutenkaan pääse pois vaikka haluaisi. Vaikka kuinka vahvistuisin välillä, niin aina huomaan olevani samassa tilanteessa ja vähän vielä syvemmällä. Tämä mielentila vaan luuppaa niinkuin vuodenajat loputtomiin. Joskus koen ns. valaistumisen, ja kuvittelen toiveikkaana että elämä tuo parempaa tullessaan, mutta toistaiseksi olen joutunut vain pettymään ettei niin käynytkään. En enää odota muuta kuin että pääsisin pois. Elämällä ei tunnu olevan mitään annettavaa. Kuitenkin yritän uskotella että vielä tämä loppuu hyvin. En vain enää jaksa ponnistella. Olen vasta nuori, enkä ymmärrä miten tähän tilanteeseen juutuin. Viimeiset 5 vuotta olen ollut suuntaa etsimässä tulevaisuutta haikaillen, mutta mitään tulosta ei edelleenkään ole. Vahvempi olen siinä mielessä, etten miltään odota liikoja joten en voi pettyä. Oikeastaan, en odota miltään mitään. Yritän vain pysyä kasassa, vaikka joka päivä tuntuu jokin syövyttävän minusta palasen pois sisältä. Ehkä jonain päivänä olenkin taas kokonainen ja eheä...

Mutta tsemppiä kaikille masentuneille! Ehkä joskus me voidaan nähdä sateenkaari kaikkine väreineen :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


fighter,srtonger kirjoitti:

Masennus oli, ja on yhä, kamalaa. Mutta nyt kun olen hieman lähempänä pintaa tajuan että se on myös antanut mulle jotain. Olen hieman vahvempi, mulla on hieman enemmän ymmärrystä muita kohtaan. Näen kaiken toisella tavalla. Analyyttisemmin. Muistan paremmin mikä on oikeasti merkittävää.

Älkää antako periksi. Itsekin mietin aikoinaan itsemurhaa usein. Nyt kuitenkin vahvempana kuin koskaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu