Lopettamis skaba 2!

Alku on vaikeaa!!!! Mutta, muistaakseni kun täyttyy kolmas päivä, kolmas viikko, kolmas kuukausi ja sitten kun jo tulee puolivuotta täyteen on taas vaikeat hetket käsillä. Onkohan se noin? Varmasti vaikeita hetkiä ja helppoja hetkiä tulee miten milloinkin.
Jos sorrun aijon aloittaa heti uudestaan!!!!!!!!!! Toivon kuitenkin etten sorru! En siis anna itselleni lupaa sortua sen varjolla, että voihan tämän sit taas aloittaa uudestaan. Kokeiluluonteinen viikkoni, tuskin vielä todistaa mitään, mut katsotaas nyt kuinka mun käy jatkossa.

Nyt jo, vuorokauden jälkeen sunnuntaisesta tipottelustani, teki mieli lähteä kauppaan ja hakea alkoa! Sitten muistin, ettei niin pitänytkään tehdä. Viinahirviö sisälläni yritti huijata mua!
Sapuskat on aika vähissä, mutta en nyt voi lähteä mihinkään, kun en luota itseeni ja kaikken vähiten siihen viinahirviöön.

Hyvä "jenniepk"! Pidä pintasi!

Neljäs päivä lähdössä käyntiin reilu 2000 päivän putken jälkeen joten ylpeä itsestäni. Edelleen nukkuminen vaikeaa (normaalisti parin viinipullon jälkeen nukuin kuin tukki, älyttömän äkäinen (normaalisti en suutu tai hermostu mistään),
käsien aamu vapina vähentynyt selvästi, vatsa kovalla ja ruokahalu ihan järjetön. Tuossa kokemuksia tässä vaiheessa.

Minulla on jo 49 min raittiutta, vielä ei ole tullut pahoja mieleen mutta katsotaan tuossa iltapäivällä kun käyn pubissa syömässä.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!

Kävin just ruokakaupassa. En ostanut mitään luvatonta. Kävelin siitä hyllyjen välistä vahingossa, mut ei tarttunut mitään mukaan.
Seuraavaks kävin oikein tuolla keskustassa asti ja suurempien houkutusten äärellä. Hyvin meni sekin reissu!
Eilen illalla siivosin kaikki pullot ja tölkit pois täältä huushollista. Vein ne pussissa tuonne roskiksen viereen. Löytäjä saa palauttaa ne kauppaan. Oli ne sieltä jo kadonneet.
Ensi viikolla, jo maanantaina, mulle tulee kova koitos. Ongelma on se, että nyt en oikein tiedä mitä pitäis tehdä tilanteessa jossa kutsutaan kylään ja tiedän että siellä tarjoillaan alkoholia.
Kauheaahan se on lopettaa sosiaalinen elämä ja jättää muutoin niin kunnolliset kaverit (eivät ole juoppoja tai mitään ryyppykavereita). Kavereiden hylkäämisestä tuskin on kysymys jos kerran livistän, mutta miten sitten jatkossa???
Eivät he minulle juomaa tyrkytä, mut miten mä itse pärjään taistelussa viinahirviöni kanssa.

Ps. Muistakaa ne hyvät, pienetkin onnistumisen hetket! Pitäkää ne päällimmäisinä ajatuksissanne!

Eikun löylykauhat perceeseen!

Heips!

Kirjoitin jo tuohon ekaan ketjuun.Olen se sama nainen,joka on sairastanut haimatulehduksen puoli vuotta sitten ja ollut siitä asti ilman alkoholia.

Tuli nyt mieleen erilaisia ajatuksia siitä miltä tuntuu kun alkoholihimo iskee.
Minullahan on selkeästi erilainen tilanne kuin suurimmalla osalla alkon kanssa kamppailevilla,koska minulla ei ole v a r a a retkahtaa.Muuten lähtee henki.
Vaikka pakko onkin kovatasoinen motivaattori olla juomatta,kyllä se viinanpiru silti yrittää kurkistella olan takaa ja houkutella.Aivan kauheita ylitsepääsemättömiä tilanteita ei onneksi ole tullut ja kamppailen ettei niitä tulisikaan.

Joku tuossa sanoi,ettei alkoholille saa uhrata ajatustakaan tai muuten se ottaa vallan.Voihan se olla tietenkin niinkin,mutta minä olen antanut itselleni nimenomaan luvan ajatella alkoholia ja käydä läpi kerta toisen jälkeen sitä tunnetta jonka saisin kun ottaisin nousukkaan.En pyri kieltämään ajatuksiani alkoholista,koska olen kokenut kieltämisen samaksi kuin että lakaisisin asian maton alle.Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi sitä,että kieltäisin ja kiertäisin ongelman.Tämä sairaus on minussa ja pysyy koko ikäni,siksi käsittelen sitä suoraan päin naamaa ja annan sen pirun melskata mielessäni niin kauan kuin "se" haluaa.Sanoisinko ,että jopa inhimillistän sairauden vihollisekseni joka ei minua saa.Voi kuulostaa pöljältä,mutta olen ainakin tyytyväinen että haluan kohdata sen suoraan, tyyliin -antaa tulla vaan,kilpi on valmiina vastassa.Päätin tämän toimintamallin jo heti raitistumisen alussa ja olen todennut sen hyväksi.

Tänään on ollut tosi inha päivä,jona tuntuu että tavarat tippuu käsistä tai ovat hukassa,ruoka kärähti pohjaan,kissalla on vatsavaivaa,auton tuulilasiin tuli reikä ym.Eli tuli kyllä tunne,että NYT jos koskaan olisi huurteinen paikallaan.Hermostumisen vimmassa pitelin päätäni ja voivottelin puoliääneen,että kylläpä nyt kalja yrittää taas houkutella.
Keitin kupin kahvia,puin lämpimästi päälle ja menin pihalle istumaan.Poltin antaumuksella tupakin ja ajattelin että siitäs sait.
Nyt on jo ihan normiolo ja "kaljakaveri" häipyi omille teilleen,tullakseen taas jossain vaiheessa takaisin tänään,huomenna,ensiviikolla....mutta tervetuloa vaan!Osaan jo konstit ajaa sen pois,ei se niin h u r j a n vaikeaa ole.Mutta varuillaan täytyy olla,sen muistan kyllä.

Tilasin juuri lastin viinaa, pamit ja beetasalpaajat sekä Melpax on varastossa.
aion todella lopettaa. FerneBraca oksenteluun. ai nii ohan metoklopramidiakin
pahoinvointiin. vissyä nestevajaukseen. etc. krapula putkenjälkeen on perin
monioireinen hoidettava.

Lääkäriä sitoo edelleen Hippokrateen vala ja se koskee myös terveydenhuotohenkilökuntaa, joten saapasta perseeseen!

viides päivä, ei muita "oireita" kuin psyykkisiä, äkäilyä ja ottanut viinilasin kaapista jo varmaan kymmenen kertaa (ja laittanut takaisin).
Positiisella puolella ei muuta sanottavaa kuin käsien aamuvapina lakannut lähes kokonaan.

Neljäs päivä aluillaan!
Viime yö meni valvoen. Tunteet heittelehtii sinne sun tänne, laidasta laitaan ja sitten ylös ja lujaa vauhtia alas - pompotipompoti... Masennus taitaa tehdä tuloaan!

Aamu on ollut yhtä kaaosta. Avaimet jäi sisälle ja minä ulos. Huusholli on sekaisin ja tuntuu aina vaan sekottuvan enemmän vaikka koitan siivota. Just kädessä olleet tavarat katoavat, vaikka ovat sit kuitenkin ihan nokan edessä, hermostuttaa! Huohhh...

Ruoka ei oikein maistu, mutta vettä, maitoa ja tuoremehua tuntuu uppoavan meikäläiseen loputtomasti.
Olisinpa eilen tajunnus ostaa kivennäisvettä. Tänään en poistu kotoani edes sitä hakemaan.
Suihkussa istuminen rauhoittaa. Menen taas sinne.

Jep, pikkujoulut lauantaina mutta autolla menen enkä voi ottaa koska vaimo tarttee kulkuvälinettä sitten aamulla. Katellaan toisten juomista ja kerätään mielihalukeskukseen lisää viinanhimoa, kohta 5 kk liipasinta viritelty ja jousta jännitetty, saas nähä koska löysää... Ei kumminkaan tulevana viikonloppuna.

Helmipöllölle:
Hyvä kun jaksat olla mukana.

Muistutit minua asialla,jonka olin jo "unohtanut",pelkotilat.
Todellakin alkuaikoina minäkin pelkäsin välillä ihan hirveästi.Luulin tulevani hulluksi,pelkäsin ääniä,pelkäsin kuolemaa,pelkäsin paniikkihäiriötä ja vaikka mitä.
Pelkotilat eivät kestäneet kauaa.Tosin, kun jouduin haiman takia sairaalaan antoivat he siellä pyytämättä Diapamia muutaman päivän ajan,joten se kai sitten auttoi.Kotiinviemiseksi en pyytänyt reseptiä,koska ajattelin riskiä,että alkaisin sitten väärinkäyttää niitä tai pahimmassa tapauksessa yhdessä kaljan kanssa.

Nuo sinun pelkosi ovat ihan normaaleja ja ne menee kyllä ohi!Minä ole ollut täysin voimissani tästä puolivuotisesta jo varmaankin kolme kuukautta.Tosin tunsin voimien kasvavan jo silloin raittiuden alussa ja se tuntui todella palkitsevalta.Sinäkin tulet tuntemaan niin,usko pois.Hyvinkin pian!

Ja mitä tulee ravintoon,niin muista vaan juoda paljon.Lihaliemi on hyvä.Ruokahalu paranee pikkuhiljaa.Itselläni kävi niin,että aloin syömään makeaa alkoholin sijaan ja alkuun pudotetuista kahdestakymmenestä kaljakiloista on tullut viisi namikiloa takaisin.Mutta ei haittaa yhtään.

Tsemppiä vaan,päivä kerrallaan mennään ,eikös vaan?

Pelle olo mulla, helmet on hukassa! Tästä lähetään! Hyvä te kaikki ja jenniepk. eritoten. Kiitos sinulle ja kaikille skapalaisille!
Sekopää olo, mut huomenna haen kivennäisvettä! Pakko! Meen taas suihkuun lutraaman!

Täällä istun yössä yksinäin! Nuku en sitten millään konstilla! Hyvin lähti mulla homma alkuun, mutta nyt neljän päivän jälkeen olen väsynyt ja itkuinen. En edes muista milloin olen viimeksi itkenyt. Kyyneleitä ja itkun aiheita tuntuu löytyvän nyt loputtomiin.
Uni ei tule ja se pelottaa!

Kävin sitten siellä A-klinikalla... No sainpahan ainakin puhua jonkun kanssa vastatusten. Kovasti painotti että juomatta niin kauan että ajatukset selkiää. No lupauduin sitten tulemaan vielä uudelleenkin. Unet on kateissa itselläkin joten lueskelin aina välillä ja väliin torkuin mitä torkuin. Joku kyseli taannoin siitä Raimo O Kojon kirjasta ja minullahan se on ollut jo pari vuotta. Asiaankuuluvasti kuitenkin kätkettynä piiloon ettei kukaan näkisi. Kirjaston poistomyynnistä sen kerran ostin eurolla. Täytyy tunnustaa että itsekin siitä olen täällä hieman herjaa heittänyt. Nyt sen kuitenkin ajattelin aloittaa lukemaan sillä täytyyhän siinä jotakin olla kun me juopot sitä pelkäämme. Jaksamisia.

Kiitos vaan tsempeistä! :) Ihmeellistä että nyt on perjantai ja olen selvinpäin! Kaupassakin kävin,mutta onnistuin välttämään kiusaukset. Ostin vaan limua jne. Tärkein motivaationi on tällä hetkellä terveys, haluan nähdä miten erilainen olo on henkisesti ja fyysisesti ilman alkoa. Tänään on jo parempi olo henkisesti ja on ihanaa herätä huomenna ilman krapulaa. Kerrankin lauantai on jotain muutakin kun juomisen jatkopäivä. Kivaa iltaa kaikille ja tsemppiä! :)

Väsyttää! Muuten on aika ihmismäinen olo. Täällä taas valvon. Viimeyökin meni valvoen. Aamuyöstä olin jossain horroksessa hetkittäin. Viinaksia ei tee mieli, mut nyt mullekin on iskenyt tolkuton ruokahalu.
Olen yritänyt tässä koneella pelailla mahdollisimman tylsiä pelejä. Nyt tuntuis taas siltä että voisin vaikka nukkuakin. Menenpä yrittämään unta taas.

Vajaa 2 viikkoa ollut selvinpäin ja eilen illalla 21 jälkeen iski eka kerran ihan mieletön kaljanhimo. Korkkaaminen oli lähellä (23 olutta jäänyt edellisviikon lauantaista). Mutta koska röökit oli loppu, huono keli ja abc:lle pitkä matka niin jätin sitten korkkaamatta (en juo jos ei ole röökiä).

En aio juoda tänäänkään.

Jatketaan.

Hei vaan kaikki!

Minulle kävi eilen pieni kämmi.
Ostin kaupasta kotikaljaa.Teki niin sitä mieli kun en ole juonut sitä vuosikausiin.Kotona sitten join lasillisen janooni ja painuin viltin alle sohvaan katsomaan telkkaria.Alkoi väsyttämään ja tuli kummallinen olo.
Nousin äkkiä ylös ja ryntäsin jääkaapille katsomaan pullon etikettiä :alkoholia 2,2%!!Säikähdin ihan kamalasti.Kädet ihan tärisi.Mieheni lohdutti,ettei yksi lasillinen voi minua tappaa sentään.No,ei tappanut.
Tilanne oli kyllä koominen,näin jälkeenpäin ajateltuna,mutta eilen ei naurattanut yhtään.
Kummallekaan ei tullut mieleen,että kotikaljassa olisi alkoholia,sitähän juovat lapsetkin...tai sitten ne lapset ovat juoneet jotain muuta kotikaljaa,en tiedä.
Oli muuten jännä huomata kuinka niin pieni määrä noin mietoa juomaa kihahti päähän.No sehän kertoo vain siitä,ettei keho enää ole tottunut alkoholiin :).
Pikku juttuhan tämä oli, näin jälkikäteen ajateltuna.

Niin,tuli tässä mieleen lähettää teille seuraavanlainen tsemppi:

Jos mielitte pohtia,niin antakaapa ajatus sille,että mikäli aiotte vaikkapa vain vähentää alkoholinkäyttöä,antakaa itsellenne pisteitä siitä,että olette jo niin pitkälle asiaa ajatelleet.Hyvä!
Tarkoitan,että itse olin niin pöljä,etten ottanut itseäni ajoissa niskasta kiinni ja rajoittanut kaljan litkimistä sillä seurauksella,että sain sen tymäkän haimatulehduksen.Nyt en siis voi ottaa enää koskaan.Takaporttia ei ole.
Ei sillä,että alkoholinkäyttö olisi mitenkään kannustettavaa,mutta kyllä minusta on hienoa jos edes joku teistä oppii käyttämään sitä kohtuullisesti,tai edes pitämään taukoa.Vasta nyt tajuan sen,miten tärkeää onkaan keholle tipattomat kaudet.Minä olin niin tyhmä,etten suonut itselleni ajatustakaan siitä mahdollisuudesta,että saattaisin sairastua vakavasti kaljan litkimisen takia!Kaljan juonti oli niin (kirjaimellisesti)verissä ja totuttu tapa,etten osannut edes nähdä toisenlaista elämää.Olin ihan sokea.

Nyt kun katson täysin toisesta perspektiivistä elämää,niin löydän vaikka mitä mielenkiintoista,varsinkin sellaista iloa ja riemua mikä jäi hiprakan alle piiloon.Olen löytänyt oman nauravaisen itseni takaisin ja pidän itsestäni tällaisena kuin oikeasti olen.Alkoholi piilotti tunteitani niin paljon ja niin moneksi vuodeksi!Samalla kun olen alkanut pitämään itsestäni on rakkauteni puolisoanikin kohtaan myös kasvanut.Ja minä kun kuvitteilin,ettei ilman alkoholia olisi näin suuria tunteita,päin vastoin!

Jos vain suinkin jaksatte,miettikää myös sitä mahdollisuutta,että saatatte sairastua vakavasti,jos ette vähennä tai lopeta alkoholin käyttöä.Pyydän sitä.
En pyytäisi,ellen tietäisi millainen tuska haimatulehduksesta tulee omalle kropalle,omalle mielelle,puhumattakaan niiden läheisten tuskasta,jotka istuvat sairaalavuoteen äärellä,teho-osastolla( minun tapauksessani), ja pitävät käsiään kyynärpäitä myöten ristissä että heräisit.
Tauti on paha ja kuolemanvakava,eikä se pahemmin ilmoittele ennen kuin se iskee.Siinä vaiheessa ei enää voi perääntyä.


Hyvää päivää kaikille ,olkaa reippaita :) !

Huomenna, maanantaina, en mene siihen kyläpaikkaan, jossa on alkoholia tarjolla. Olen nyt mieluummin kotona ja yksin! Luulisin osaavani kieltäytyä alkoholista, mutta enpä nyt riskeeraa ja kun olen muutenkin valvonut ja väsynyt, niin en mä vaan jaksais lähteäkään sinne.
Viikko tulee kohta täyteen. Olo on jo aika hyvä.
Nukkumisasia täytyy saada kuntoon. On kait hipsittävä lääkärille selvittämään uniasiaani, jos tilanne ei jo muutamassa päivässä korjaannu.
Oletteko te muut nukkuneet normaalisti?
Miten teidän nälkänne ja janonne nyt pelaa?

Mukana ollaan myös.

Täällä 8. päivä menossa. Takana muutama vuosikymmentä alkoholista juomista. Lopetusyrityksia on ollut aikaisemminkin mutta viimeisempien pohjanoteerauksien myötä halu lopettamiseen on taas kasvanut uusiin mittoihin.

Nyt löysinkin tämän ketjun. Aloitin tänä aamuna lukuisten tyhjien kaljatölkkien ääreltä. Uskon että voin käydä tänne usein kirjoittamassa kuinka mones selvä päivä on menossa.

No niin,eilen tuli täyteen tasan puoli vuotta raittiutta.

Ajattelin joskus aikoinaan, kun luin raittiuden tiellä olevien kertomuksia,että voi kunpa minäkin olisin niin vahva että pystyisin.
Ja pystyinhän minä,pakotettuna tosin,mutta tuskinpa olen sen helpommin tätä raittiinaoloaikaa kulkenut kuin kukaan muukaan.
Olen ollut tyytyväinen jokaisesta raittiista päivästä,vaikken enää joka päivä välttämättä asiaa ole ajatellutkaan.
Nyt olen sanoinkuvaamattoman ylpeä itsestäni,joskaan en nosta asiasta tämän kummempaa meteliä.Tämä edistyksen tie jatkukoon.

Tsemppiä kaikille!Olen niin iloinen kaikkien tässä ketjussakin olevien puolesta,jotka olette jaksaneet jo yli viikonkin!Hieno suoritus!Alkuhan on niin pirun vaikeaa,mutta kun kroppa vapautuu kemiallisesta riippuvuudesta on helpottunut olo.Sittenhän alkaakin se tahdon taistelu,joka tekee asiasta mutkikasta,mutta siitäkin selviää,on huomattu.Murheen alhosta alkaa löytyä ilon kipinöitä joita hyödyntäen jaksaa taas eteen päin!
Jos minä olen päässyt "jo" näin pitkälle,se ei ole mahdotonta teille muillekaan.Sama heikkous ja vahvuus on meissä kaikissa.

Tapellaan lujasti pirua vastaan ja selätetään se tänään,taas!

Siivoilin tänään pitkästä aikaa ilman alkoa. En tiiä miksi sitäki litkua on ennen siivoomiseen tarvittu, samaltahan tuo tuntui ilmanki.

Toinen kuiva päivä illassa, lähes jokapäiväisen puolivuotta kestäneen putken jälkeen. Ihmeeen vakaa olo. Pelkäsin jopa jonkin asteista hepulia, ei ainakaan vielä ole tullut, vaikka lopetinkin melkein kuin seinään, vain pari loivennus päivää jolloin otin muutaman laihan paukun pitkin päivää. Tiukasti päivä kerrallaan edetään.

Yksi päivä ja ilta takana. Oli nauhoitettuna ohjelmia, joita katsoin puolenyön jälkeen. Aika rauhallinen olo yöllä ja nyt, vähän väsyttää, mutta jaksan varmasti kaikki mitä tänään pitää jaksaa. Liikaa en vaadi. Kunhan menen töistä, käperryn peiton alle täyttämään sudokuja.

parikuukautta raittiina ja eilen sitten kapakassa.
Kyllä ottaa nyt päähän kun sellaset raivokännit tuli vedettyä.
Jos juo säännöllisesti niin menee ihan tasaisesti.
Miksi paussin jälkeen käytös muuttuu ?

Olen ajatellut lopettaa alkoholin suurkulutuksen. Taitaa vaan tarkoittaa minun tapauksessani absolutismia. Aloitetaanpa siis tästä lähtökohdasta tänään.

Joo eilen sinnittelin rapulan pois ilman alkoa.
Tänään myös ja takoitus panna poikki lopullisesti.
Pelkään vaan niitä himo"kohtauksia."
Tiedetään, kimmari lähtee yhdestä ,eikä sitä voi sitten pysäyttää.
Aina sama juttu, pärjään ilman, mutta ekan jälkeen vedän tappiin.
Tyhmä mikä tyhmä.
Nyt taas pilattu perhesopu pitkäksi aikaaa.
Toiset kärsii enemmän kuin itse.
No, tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Parantaakohan aika haavat, vielä tämän kerran.

Kaksi päivää takana. Ei nyt ylpeyden aihetta, mutta kohtalaisen tavallinen olo. Nukuinkin jotenkuten.

Siitä se alkaa, tsemppiä, itsellä tipaton pv numero 11. Tänään en ota, päivä kerrallaan kohti toivon mukaan valoisempaa tulevaisuutta. Muutaman kerran olen pitänyt taukoa 3 kk- vuosi, hain Antabuksia joita otin krt / vko ihan henkiseksi tueksi. Sitten kun vuosi meni, luulin oppineeni sivistyneet juomatavat, muutama sauna olut jne...ei aikaakaan kun olin palannut entiseen tissutteluun. Kun nuoresta asti tavoitteena on ollut yksinomaan humalanhakuinen juominen ei kohtuukäytöstä juuri kannata haaveilla. Taas yritetään....

Hemmetin itsenäisyyspäivä. Tai ei siis päivässä mitään vikaa mutta....tänään kavereilla bileet ja tietysti ne oottaa muakin sinne. Taidan teeskennellä sairasta.. En vaan tiiä miten sen tilanteen kohtaisi. Kaverit ei tiedä tästä mun alkoholismista ja kyllä ne ihmettelisi jos nolla linjalla vetäisin. Toisaalta haluaisin mennä ja kokeilla miten ilta sujuisi. Alkon kanssa tai ilman. Jotenkin kuitenki ressaa nyt mielettömästi tuo homma. Dunno what to do...:/

Saanko sanoa! Kehtaanko tunnustaa? Älkää ottako mallia tyhmästä!

No, mä sit sorruin eilen. Tuli kaveri kylään ja toi juomaa mukanaan. Saasta että mä oon lapsellinen. En kehdannut sanoa ... voi p.aska..., etten juo ja vietän ainakin nenänvalkaisuviikkoja tai että olen luopumassa koko litkusta. tai mitähän seliselejä nyt sit rakentaisin itselleni valehdellakseni.

Eilinen ilta meni pitkäksi ja uni oli mitä oli. Just kun olin saanut nukkumisasiani jo paremmalle tolalle, mä onneton tunari rupesin taas tuhoamaan terveyttäni.

Nyt mun ei auta enää itselleni, eikä muilekaan, uskotella että pystyisin kieltäytymään alkoholista ihan vaan sormia napsauttamalla. Nyt mun on uskottava ja nähtävä totuus.
Kieriskelen täällä itsesäälissä ja ties missä skeidassa.
Jatkan tätä skabaa ja aihetta siihen todellakin on!
Pysykää lujana!

No je. Tämähän onnistuu. Ei tipan tippaa tänään keskiviikkona.

Pikkujoulut meni raittiina, samoin tämäkin ilta. Taas yksi aamu ettei tarvitse olla huolissaa edellisillan tapahtumista eikä tarvitse sydän kylmänä katsoa tiliotetta. On se ihan totta mukavempaa näin.

Jenniepk. Itse olen ollut vuosien mittaan usein noissa tilanteissa. Enemmän tai vähemmän pitkän kuivan kauden aikana. Olen aina selvinnyt kuivilla vain olemalla rehellinen niin itselleni kuin muillekin. Olen todennut kaikille, että en nyt ota, olen kuivilla. Että on viime aikoina tullut otettua liikaa.
Pienen ihmettelyn jälkeen asia on sivuutettu ja porukat ovat keskittyneet siihen mitä heidän omissa laseissaan on, ei minun.
Pirskeissä et kyllä selvinpäin juuri tuntia paria pitempään viihtyisi, niin karmeaa on katsella sivusta toisten humaltumista, suorastaan mielisairasta touhua.
Itsellä nyt 5 selvä päivä menossa. Ja mennään varmasti iltaan, eli tänään en ota, huomisesta ei kukaan vielä mitään tiedä.

Matti Nykänen ei osallistu tähän kisaan vaan on ottanut pari rohkaisuryyppyä ja soittanut Merville.

Neljä alkotonta päivää takana, tänään ilta raittiissa seurassa, joten ei hätää. Riemullista! Kiitollista! Harvinaista että eilisistä linnanjuhlista näin kaikki yksityiskohdat, niin ei totisesti aina ole ollut. Mutta entä huomenna, pikkujoulut, joissa oma kumppanini tapansa mukaan juo kuin sieni. Osa hänen kanssa samaa vauhtia, toki osa ihan ihmisiksi. Päätin pitää auton tolpassa, jotta voin hurauttaa omille teilleni milloin tahansa illan tai yön aikana. Onneksi on läheinen paikka, minne ajaa. Uskon vahtuuteeni vaikka epävarmuuskin kaikertaa.

en aio mennä, onneksi ilmoittautumisaikakin on jo ummessa.
tiedän mihin mallii se kuitenkin menisi.

Itsenäisyyspäivä meni syöden hyvin ja maaten.Ensimmäinen selvä itsenäisyyspäivä vuositolkkuun.Oli mukava katsella telkkaria ja jopa naureskelin kun oli niin kiva fiilis.

Tänään olin energinen ja tein joululahjavalmisteluja,kävin vähän kaupoilla ja väkersin joulukortteja.Älyttömän hyvä fiilis!
Viime joulun alla vääntäydyin väkisin yhden kerran ostoksille,tosin sain voimaa muutamasta huurteisesta siihen "urakkaan".Joulukortteja en todellakaan jaksanut askarrella silloin.Tänään kaupoissa kierrellessä etenin rauhallisesti nautiskellen,ei ollut kiire minnekään.Ei tullut edes kalja mieleen,vaikka aina ennen kävin vain sellaisessa kaupassa joka oli baarin lähellä,heh.

Puoli vuotta siis raittiutta takana,ja hyvin menee.Ihanaa huomata,että jaksaa touhuta.Ei kyllä yhtään huvittaisi olla pöhnässä ,saati krapuloissa.Paaaaaljon kivempaa näin!

Tsemppiä!

Olin pikkujouluissa selvinpäin. Aika hauskaa oli, ihme kyllä. Pari kovaäänistä kännääjää vähän häiritsi, mutta jokseenkin asiassa pysyivät. Ihmettelen heidä taitoaan olla jo aamusta kännissä ja silti selviytyä vielä illan pikkujoulusta. Itseäni ihmettelen että kestin kun uutta pulloa pukkasi pöytään. Siinä rouskuttelin keksejä, juustoja, shipsejä ja hedelmiä. Nyt ei pysty nukkumaan yhtään, on todella levoton olo. Ehkä mässäilyllä on vaikutusta. Ei suoranaisesti tee viinaa mieli, on vain sellainen olo kuin jotain puuttuisi. Huomenna on uusi päivä, joululauluhetki ja myyjäiset. Nyt kyllä tuntuu, ettei sinne mitenkään jaksa mennä. Kumpa pääsisi uneen.

Do diin!
Nukkunut olen jo aika hyvin. Pari viimeisintä yötä nukuin oikeinkin hyvin.

Eilen kävin pienellä kävelylenkillä ja nyt lähden taas. Päivän valoa täytyy nyt ahmia aivokoppaan ja raitista ilmaa ja liikuntaa koko keholle.

Itsearvioisin tilanteeni toiveikkaaksi, jollen suorastaan hyväksi. En vielä oli likikään voitolla, mutta ei tämä niin mahdottoman vaikeaa ole kuin voisi luulla. Vaikeaa, mutta ei mahdotonta, sanotaan niin!
Jatkan harjoitusta:-D
Ei muuta, kuin lykkyä tykö kaikille!

Sunnuntailäppää...

Vuosia ennen alkoholismiani,lääkäri sanoi minulle,että minun pitäisi juoda kolme-neljä litraa päivässä(tarkoitti vettä ;) ),että veri ohenisi.Minulla oli todella korkea hemoglobiini ja hänen mielestään veri oli "liian paksua".
En millään pystynyt juomaan vettä niin paljoa vuorokaudessa,yritin juoda sitten maitoa.
Parin vuoden päästä vetelin jo kaljaa ihan muista syistä, vaan eipä tehnyt tiukkaakaan vetää neljää litraa päivässä ;) .Mitäköhän tohtori olisi tuumannut siitä,jos olisi tiennyt?

Nyt,kun en enää käytä alkoholia,minulle on luontaista,että juon silti nelisen litraa päivässä.Nyt se on vain vissytuoppi joka kulkee mukana sen mukaan missä huoneessa milloinkin oleilen.Eli näköjään alkoholismi voi opettaa juomaan myös oikein,hhah!
Tämä nyt oli vain tämmöinen läppä sunnuntaipäivän ratoksi.

Asiasta toiseen.Olen vasta nyt tajunnut puolen vuoden raittiuden jälkeen kuinka paljon kaljaan menikään rahaa.Siis aivan hirveästi,jos ajatellaan sitä,että vedin mäyräkoiran ja pari siideriä päivässä!
Ihmettelen,kuinka ihmeessä mulla oli edes varaa tuhlata niin paljon rahaa?Kuitenkin pidin huolta siitä,että ruokaa oli aina kaapissa ja laskut maksettuina,ettei kukaan vaan pääsisi sanomaan,että juon kaikk rahat.i Eipä sitä rahaa sitten mihinkään muuhun jäänytkään.Itselleni en koskaan ostanut mitään,en vuosiin,muuta kuin kaljaa.
Nyt on aivan ihmeellistä kun joka kuukausi on aina rahaa jäljellä vaikka tulee jo uusi rahapäivä!Mutta vieläkin mulla on alitajunnassa se vanha kaava,etten millään meinaa "muistaa"ostaa itselleni mitään ,koska ennen piti laskea,että kaljarahat riittää koko kuukaudeksi.
Ajattelin,että nyt voisinkin sitten vähän palkita itseäni ja ostaa pari vaatetta.Ja alan siirtämään rahaa syrjään , jos vaikka saisin säästettyä johonkin pieneen reissuunkin.

Tällaisia ajatuksia tälle sunnuntaille!

Hyvää päivää kaikille!

Hyvä läppä tuo kaljan mahtuminen, oikein naurun hyräytti. Olen itsekin joskus pohtinut, mitä muuta lientä voisi litkiä puoli litraa kerranlla koko illan toinen toisensa jälkeen. Kyllä minulle tekisi wiscy tiukkaa. Ihan hyvä päivä, joulukortteja kirjoitin. Minne Jenniepk on hävinnyt?

Repsahdukset kuuluvat tähän ammattiin, ei kun tiukasti etiäpäin. Tsemppiä.

Selvisin viikonlopusta. La kaupassa viinapiru tarrasi olkapäähän, kävelytti niskasta katsomaan olut rivistöä. Siinä väännettiin tosissaan Jakobin painia, pääsin ottelusta voittaja ulos, kassissa suklaata ja Vissyä. Nyt aamu nro 15 raittiina, näillä mennään, hymyssä suin viikkoon, et juo myös tänään.

Meni viime viikko totaalisesti penkin alle juomisen suhteen: olin humalassa joka ilta ma-su. Olokin on sen mukainen, ei viime yönä kunnolla saanut nukuttua pyöri vaan sängyssä ja kylmää hikea puski otsasta :(

No, tästä sitten alkaa taas eka päivä raitistumisyritystä.

Hiki ei pukkaa, mutta muuten valvon. Olen jo hyväksynyt, torkun päivän mittaan siellä täällä, joskus jopa työmaalla, bussissa on ihan hyvä, kuski herättää pysäkillä. On tässä kuitenkin enemmän tolkuissaan väsyneenä kuin krapulassa. 7 päivää takana. PJA_72:lle vahvistusta yritykseen! Hyvä kun Jenniepk on taas mukana.

No nyt alkaa tulemaan se kolme viikkoa juomattomuutta (raittiushan on hieman eri asia). Nytköhän alkavat sitten ne vaaran paikat... Poika kävi perjantaina ja totesi huomanneensa ettei isännälle soppa ole vähään aikaan maistunut ja kysyi sitten aionko tänään ottaa. Sanoin että huomisesta en tiedä mutta tänään en ota. Kysyi sitten otanko häen poikansa yöksi hoitooni ja tottahan se sopi. Käytiin sitten pojanpojan kanssa saunassa ja nautittiin sen jälkeen keltaista jaffaa ja pullan palat. Aamulla oli kyllä mukava herätä kun oli mukavaa seuraa. Nukkuminen on palannut minulla jo normaaliksi ja olo on ainakin tällä hetkellä hyvä. Lauantaina illalla teki kyllä rehellisesti sanoen mieli viinaa, mutta se meni sitten ohitse. Hyvää jatkoa vaan kaikille.

Väsymyksen merkit kasvoiltani alkavat siletä. Silmät/katse näyttävät jo melkein terveen/täyspäisen ihmisen kirkkailta. Varmaan veden ja muiden nesteiden nauttiminen nukkuminen selvinpäin ovat auttaneet. Ulkoilla pitäisi enemmän.

Nyt täytyy lähteä kylille hoitamaan asioita ja ruokakauppaan. Pakko vaan mennä itse, kun ei ole ketään muutakaan.
Punon sotajuonta viinapiruani vastaan. Suunnittelen reittiä ja ostoksiani tarkkaan, etten lipsu mihinkään hulluuksiin.
Mietin tässä sitäkin, että jospa lähtisin nyt äitini luokse tai sit jouluksi. Siellä kun ei ainakaan alkoholia käytetä. Muuten se on kyllä niin "rankka" paikka että sieltä tultuani olen joka ikinen kerta ryypännyt. Joops, olen oikein jo sinne lähtiessäni varannut tänne kotiin itselleni tervetuliaismalja-aineksia.

Ruokianikin olen joutunut muuttamaan. Mulla kun on joitakin sapuskoita joiden kanssa rupeaa automaattisesti tekemään mieli punaviiniä. Niitäkään ei voi nyt just laittaa.

Voi kun tietäis miten olis parasta olla.

Tein saman huomion kuin Helmipöllö, liittyen ulkonäkömuutoksiin.
Juomiseni loppuvaiheessa katsoin itseäni peilistä ja haukuin mielessäni itseni pystyyn;olin pilannut kasvoni ja kroppani ihan totaalisesti.Hirveät silmäpussit,silmissä lasikalvo päällä,naama turvoksissa ja maha kuin viimeisillään raskaana olevalla.Ajattelin,että jään sellaiseksi.

Kas kummaa,nyt puolen vuoden raittiinaolon jälkeen peilistä katsoo ihan erinäköinen nainen.Kiloja on karissut parisenkymmentä ja kasvot ovat oikein kelvolliset.Silmäpussit ovat poissa eikä ihohuokoset enää ammota toiselle puolen katua.Olen enemmän kuin tyytyväinen!Nyt näytän normaalilta nelikymppiseltä enkä kuusikymppiseltä.

Ja mitä tulee niihin pinttyneisiin tapoihin,kuten esim. Helmipöllö mainitsi,että on aina varautunut alkoholiin äidillä vierailun päätteeksi,niistäkin pääsee eroon!Ensimmäisen kerran kun poikkeaa totutusta kaavasta auttaa se jo seuraavaa samankaltaista tilannetta.
Itselläni kaljan pitäminen käden ulottuvilla oli joka päiväistä,aamusta iltaan.Aina.Kun lopetin juomisen seurassani kulkee aina vissytuoppi.Sama tapa siis,mutta ei juomalla ;) .Ja yksi asia mikä on hyvä muistaa,on se,että pitää itsensä koko ajan kylläisenä.Itselläni alkaa ainakin tehdä mieli kaljaa jos on nälkä.Siksipä syön jotakin vähintään parin tunnin välein ettei sitä tunnetta tulisi.
Joo,on tullut välillä vähän herkuteltuakin ja muutama kilo on tullut takaisin,mutta ei sen väliä.Mielummin napsuttelen puoli pussia sipsiä,kuin juon kaljaa.
Yhdessä vaiheessa oli "pakko"ostaa pussi karkkia joka päivä ja syödä niitä pitkin päivää.Sain siitäkin tarpeekseni ja nyt tekee mieli karkkia enää vain joka toinen tai joka kolmas päivä.Annan mielihyvin periksi mieliteoilleni kaiken muun suhteen paitsi alkoholin.Ja sitä vartenhan hammaslääkäri on olemassa,että se korjaa reiät,hhah!

Tsemppiä!

Kauppareissu meni aika hyvin. Teki mieli poiketa Oy Ab:hen. Taatana sentään kun oli vaikeaa!
Nyt menen nukkumaan. Huomenna tulee kultani kylään! :-) On aihetta taisteluun!

Virkeänä! 8 alkotonta päivää takana. Kerään voimia viikoloppuun, on kahdet huuruiset pikkujoulut, joihin meinaan mennä. On hyvä kun on ystäviä, haluan olla heidän kanssaan, kun kuitenkin heidän ryyppyiltansa ovat harvinaisempia kuin selvät. Ei kyllä pitäsi ajatella vielä perjantaita ja lauantaita kun sitä ennen on kolme päivää, joihin niihinkin on henkisiä voimia satsattava. Kauppaan, jossa on alko vieressä, en mene.

Tein ikävän huomion.
Nyt kun suurin(käsittääkseni)alkoholihimo on käsitelty ja elämä on mallillaan ja tasaista,niin kappas kun mieleen työntyy ikivanhoja asioita,jotka ovat joskus painaneet mieltä.
Nyt taitaa alkaa sellainen aika,jolloin pitää painia kaikkien menneiden käsittelemättömien asioiden kanssa,jotka aiemmin olin painanut villaisella ja ikään kuin "unohtanut".
Niin helppoa oli jättää asioita käsittelemättä ja turruttaa ne alkoholilla.Kuinka ihmeessä onnistuinkaan!

Nyt mielessä siis kaikenlaista,osa kipeitäkin asioita jotka on PAKKO käsitellä loppuun asti.Tuntuu tosi inhottavalta!
Yritin tolkuttaa itselleni,että turha menneitä on pohtia,saati joitakin juttuja jotka on tapahtuneet jo vuosia sitten,mutta ei auta.Aivan järkyttävä aivomyrsky käynnissä,jonka seurauksena heräsin taas todellisuuteen ja alkoi tehdä mieli kaljaa.
Niin ovela on viinapiru;yrittää saada satimeen,että alkaisin juoda turruttaakseni nämä ajatukset!
En hemmetissä anna periksi!Käsittelen ne asiat yksi kerrallaan vaikka itkun kanssa.Uskon ,että selviän tästä.Jos en meinaa selvitä,haen apua aivan varmasti.
Uskon kuitenkin,että vaikka nämä asiat tuntuvat juuri nyt ihan kauheilta,niiden mittasuhteet varmaan kutistuvat pienemmiksi,kunhan jaksan vaan rauhassa keskittyä ajattelemaan yhtä asiaa kerrallaan.
Hui ,tämä on jopa hieman pelottavaa,mutta ei auta.Kerään nyt taistelutahtoa...

Kolmatta päivää taas. Kyllä huomaa miten tuollanen viikon juominen vaikuttaa kehoon. Olin tänään pelaamassa sulkapalloa ja meni ihan perseelleen pelit. Siihen varmaan vaikuttaa että vielä viime yönäkään ei saanut normaalisti nukuttua vaan vieläkin puolihorrostilassa olemista. On se vaarallinen ja voimakas myrkky kun vielä 3 päivää lopettamisen jälkeekin aiheuttaa tällaisia reaktiota.

Tuli tänään ykkösbonus-tiedote, tuosta lähi siwasta on sen mukaan tullut tämän vuoden aikana ostettua 3100€ arvosta. Varmaan yli 95% siitä on pelkästään kaljaan mennyttä rahaa. Palkinnoksi sain 54,10 € boonusta. Taidan käyttää sen tänä vuonna johonkin muuhun kun kaljaan.

Tässä häämöttää perjantaina firman pikkujoulut. Siellä varmaankin runsainmitoin ilojuomaa tarjolla. Yritän siitä kuitenkin selviytyä ilman niitä.

On mielenkiintoista, kun vapaa-ajalla tupsiessaan pienessä huppelissa tuntee saavansa hyviä ideoita, joita ei selvänä huomaa.
Oikeesti ne ei ole hyvii, mutta tuntuvat aivan mahtavilta. Tyyppi tuumii itsekseen; muutama hyvä paukku saa aivot toimimaan paremmin.

Olen ottanut tärpättiä rippikouluikäisestä lähtien, ei ihan rapajuoppona mutta joka viikko kuitenkin. On tullut vastaan ilmiö, ettei viinasta enää hyödy.
Voi olla, että elimistö kapinoi vastaan, tai aivo...tule tehtyä typeryyksiä, loukkaan joitakin ihmisiä törkeästi, jota ei ikinä tapahtuisi selvin päin.

Tulee surku kun näkee alkossa asioivia hyvin raihnaisia ihmisiä. Näkee että heilläkin viina on vanhentanut parasta ennen päiväyksen.

Luin omani jälkeen tulleet kirjoitukset ja niin ovat tuttuja. 40-naisen vanhanvatvomiset. Asiantuntijan mukaan pitää esim. pari tuntia rypöä kurjuudessa antamalla aivoille vallan käsitellä asiaa. Oikei märehtiä. Sitten pitää ravistaa asia pois, ja jatkaa nykypäivää, kullakin omat keinot ravistamiseen. Itse luen ääneen säästämiäni vahvistavia lauseita, joita poimin lukiessani eri lehtiä. Näitä viinanjuontipausseja kun olen pitänyt, olen päässyt kokonaan irti joistakin luurangoista. Osa on vielä jäljellä, nyt käsittelen yhtä. Rankkaa, mutta omalla kohdallani olen vakuuttunut että näin olen tullut ehjemmäksi ihmiseksi. Tässä on se viisaus, että pakenemalla ei pääse parempaan, asiat täytyy käydä läpi. Toki jankkaamista ja paikalleenjähmettymistä pitää kaihtaa.
Ja voi miten tuttua nuo mahtavat ideat, onneksi on oppinut selvittyään nauramaan. Tosin ihan muutama känni-idea on toteutunut ja on vielä osoittautunut toimivaksi. Ehkä silloin kun on kovin stressaava elämänvaihe, ideat eivät selvänä pääse pinnalle, putkahtavat sitten kun rentoutuu. Puolitoistaviikkoa takana.

Aaaaahhh...
Hyvin menee! Olen ulkoillut parina päivänä aamuin ja illoin. Lunta tupruttaa, mutta mieli on onnellinen kun jaksan ja saan aikaiseksi.

Nyt on perjantai ja tiedän jo etten käytä alkoholia tänä(kään) viikonloppuna.

Uniasiat ovat hyvällä mallilla. Aamulla heräsin levänneen ja seesteisen oloisena nukuttuani yhdeksän tuntisen yön.
Edellisyönä näin unta ravintolassa olosta. Olipas surullinen uni. Semmoistahan se on pohjimmiltaan todellisuudessakin; ainakin sitten jälkeenpäin ja selvin päin ajateltuna.
Muutoin ei just ole alkoholi tai muu siihen selkeästi liittyvä ollut mielessä.

Pakko kirjottaa kun on niin hyvä fiilis! Kello on 8 lauantai aamuna! Ennen mua ei oisi saanut kirveelläkään ylös tähän aikaan. Nyt jo virkeänä ja tosi ylpeä itsestäni, vaan niin mahtavaa olla hereillä' ja valmiina lähtöön kun muut naapurit vielä nukkuu(ehkä krapuloissa). Joillakin ainakin kuului olevan kovat bileet eilen. Minusta on kiva olla selvinpäin! :)

Perjantai-ilta meni hyvin, olin pikkujouluissa, pullo kiersi, jatkoilla tuopit riensi, laulut soi. En ottanut koska motiivi oli kova joko ajaa vielä iltayöstä tai viimeistään lauantaiaamutuimaan. Vahva olo oli aamulla, tein lenkin ja hurautin uusiin pikkujouluihin, jonne pystyi hyvin jättämään auton. Alkoivat jo aamusta ja jatkuivat koko päivän. Siihen sitten loppui jaksaminen, ihmiset joita näen vain pari kertaa vuodessa, Minä hörpin mukana, vasta hotellihuoneessa huomasin olevani niin juovuksissa etten muista vuosiin. Viimeisen ryypyn otin klo 17. Nyt nuppi kipeä, kurja olo joskin paranemaan päin, Klo 15 pitäisi ajaa, alkometri on kotona. Tässä mietin, siirränkö lähtöä. Juhlat olivat loistavat ja kaikki olivat iloisia, vitsit lensi. Ei ole katumusta nyt, Sitten on, jos en jaksa tästä jatkaa viinatta. Yleensä juhlat viinalla eivät ole pitkään aikaan olleet iloisia, siitä tiedän että näin hauskoja juhlia ei ole tulossa kuin korkeintaan ensi vuonna tämän saman sakin kanssa. Lahjoitan pois melkein täyden brändipullon, siitä olen iloinen ettei se enää laskenut.

Hej kaikille,
Perjantina selailin näitä sivuja ja lueskelin vanhoja viestejä. Nyt maanantai aamuna jatkoin selaamista ja päätin ottaa teistä tukea ja liittyä joukkoonne.

4,5 vuotta sitten kävin läpi avioeron ja sen myötä lapset ovat viikon minulla ja viikon isällään. Kun lapset lähtivät sunnuntaina asunto tyhjeni ja jäljelle jäi minä ja TV. Aloitin yksikseen tissuttelun siinä kun kanavia vaihtelin ja aina väkeviä. Kotona yksikseni.
Nyt olen tyypillinen perjantaipulloilija ja joskus haen jo torstaina tämä tarkoittaa tietenkin sitä että silloin se myös korkataan.
Niin kauan kuin pullossa on nestettä ilta tissuttelu jatkuu oli sitten lauantai tai maanantai. Yksi pullo riittää kuitenkin n 3:si illaksi.
Kokopäivätyössä olen enkä koskaan ole töissä ottanut.

Häpeän tunnustaa kaverilleni että kuse ei ole tavasta niin kuin olen hänelle sanonut : Kyllä minä pystyn lopettamaan koska tahansa tämä on vain paha tapa

Nyt kuitenkin olen itsekseni ajatellut että minun on pystyttävä Alkon ohi kävelemään käymättä ostoksilla. Tähän ajattelin teiltä ottaa tukea sillä nyt .....vaikka joulu ja uusvuosi on tulossa, minä päätin olla menemättä kyseiseen kauppaan.

Joukkoon vain. Juuri joulun pitkiksi pyhyksi on syytä lopettaa. Sitä suuremmalla syyllä jos juot vain väkeviä. Mulle käy kaikki muut paitsi liköörit. Melkein joka vuosi olen juhlapyhinä kantanut huoltoasemalta kalliita oluita, kun kaupasta ostetut ovat loppuneet. Sitä luulee varaavansa tarpeeksi mutta juuri ekana joulunpyhänä, kun kaupat ovat kiinni, on liemi loppunut. Nyt päätin etten tarvitse.

Se on aivan sama missä muodossa se alkoholi on. Olutta tai väkeviä. Väkevistä tehdään itsekunkin makuun sopiva paukku, lantrinkina joku limu tai kuten itselläni on ollut tapana pelkkä kraanavesi. Mitä väkevämpää sen paras. Helppoa kantaa kotiin.
Sitäpaitsi keskikaljasta ei saa kuin vesipöhön, ei kunnon kirkasta humalaa.
Joulunpyhiksikin kun ostaa muutaman 0,7l. Kossun ei tarvitse juosta minnekään huoltoasemille kantamaan kallista kaljaa. Kun annostelee paukun/ tunti ei ole humalassa vaan pysyy hyvä fiilis. Niin Mannerheimkin teki koko pitkän elämänsä ajan. Kippis ja Hyvää Joulua! Tietysti parempi jos voi olla ilman.

Minä = rekisterötyi KMY
Nyt on tyhjät pullot siivottu kaapista ( tulipa sinne tilaa) ja auton takakontissa odottamassa rahaksi muuttumista. Käytän sitten ne rahat ja teen jouluksi kunnon lottokupongin enkä vie alkon kassalle kuten on tapana :) Mistä sen tietää ehkä onnistaa.
Alkuviikko menee hyvin mutta perjantai voi olla eri juttu.

Minulle "kävi" tänään tyhmä juttu, olin lidlissä ja ostin kaksi kaljaa. En kuitenkaan juonut niitä vielä, vaan ne on jääkaapissa. Piilotin ne limupullojen taakse. En tiedä miksi menin ne ostamaan. :(

Voit varmaankin lahjoittaa ne huomenna jollekin, sanoen vaikka... Kiitos lainasta.

Kari V, sinulla on noin selkeästi tasan 26 aamua. Minä joudun sanomaan n. 1,5 viikkoa n. viikko tipatonta. Mutta iloitsen siitäkin. Olen yhden kerran aikaisemmin pystynyt siihen, että päätin olla kaksi kuukautta ilman viinaa, otin yhden kerran välillä ja sitten taas jatkoin raittiutta päätöksen loppuun asti. Sata kertaa sitten en ole pystynyt jatkamaan, vaan jo parin päivän kuluttua Alkoon ja siitä on naukkailu jatkunut. Nyt jankutin itselleni että minkä pystyy kerran, pystyy toisenkin ja niin on. Nyt vain jatkoin raittiutta, eikä tunnu ollenkaan mahdottomalta. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, tarkoitus on ainakin pitkät pyhät olla, ettei tarvii ekapyhänä hakea kalliita oluita huoltsikalta, kun aatonaattona ostetut viinat loppuu alkuunsa.

Eileen illalla ensimmäisen kerran kävi mielessä että voisinpa lantrata itselleni ennen kuin menen nukkumaan. Onhan tässä jo mennyt maanantaista lähtien. En kuitenkaan tehnyt kun kaapissa ei ollut mitään toisin olisi varmaan käynyt jos olisi ollut.
Tiedän että kotona löytyy punaviiniä joka on tarkoitettu tuliaisiksi ja epäilen että jouluateria tulee olemaan haasteellinen.

Hyvin menee Kari V ja Toivovainen myös tottakai :)

Kuusi ja puoli kuukautta selvänä.
Haikeana ajattelen joulupöydän punaviiniä,olutta ja ruokasnapsia,huoh.Mutta en aio ottaa,tietenkään.

Meillä on ollut koko tämän kuivan aikani kotona viinaa ja viinejä ja olutta.Puolisoni ottaa silloin tällöin paukun tai pari saunaolutta.Itsäni varten on alkoholitonta olutta saunan päälle.Minua ei haittaa eikä tunnu kiusalliselta se,että juomaa on tarjolla .Eikä myöskään se,että puolisoni ottaa joskus.Eihän se hänen vikansa ole etten minä ota :) .Mutta on toki hyvä,että hän ottaa vain joskus ja vähän eikä ole humalassa.Saan siitä lisätsemppiä.

Nyt joulun aikaan olen kyllä kiukutellut itselleni siitä,etten voi ottaa terästettyä glögiä.Sitä tekisi kyllä mieli,vaikken väkevien ystävä ole koskaan ollutkaan.Maistuuhan tuo näköjään ilman viinaakin ihan hyvältä.

Huomaan kyllä,että nyt vähän kuitenkin jännitän noita joulunpyhiä ja uudenvuodenjuhlia.Nekin tulen kokemaan ensimmäistä kertaa selvänä.On omalla kohdallani jo korkea aikakin ;) .

Tsemppiä kaikille!

Jouluna minäkin katson kun kumppani ottaa. Pitää vaan ajatella, että nämä päätökset pitää tehdä yksin kenestäkään riippumatta. Tässä vaiheessa uskon itseeni ja on muutenkin positiivinen jouluinen olo. Voimia kaikille mukanaolijoille?

No huh. Tuli kipattua, oikein muistin nollaukseen asti vaikka yritin pitää ns. Pään pinnalla. Kankkunen ja lievä morkkis kärsitty. Henki säilyi, mitään ei ole hukassa enkä ole ulkoruokinnassa. Nyt selvinpäin kohti joulua ja ensi vuotta. Olikin odotettavissa. Alkoi olla sellainen kutina.

Minä voin sanoa että ONNEKSI on joulu, en ole ikinä juonut jouluna, johtuu varmaan siitä että vietän sen perheeni kanssa. Jos olisin joulun yksin, luulisin että joisin. Kaljat jäi jääkaappiin ja minä häippäsin pohjoiseen porukoille joulun viettoon. En sitten tiedä juonko kaljat kun menen takaisin kämpille, en usko että pystyn niitä pois heittää, sentään täysiä tölkkejä.

Säästä ne Vapuksi, sitten Juhannukseksi jne. Tai tarjoa jollekulle vierailulle tulleelle.
Helpolta kuulostava ratkaisu. Ainoa oikea keino, heitä ne helvettiin, heti. Ennen matkaasi, muuten vedät ne naamaasi välittömästi tultuasi pohjoisen matkaltasi.
Jo paluumatkallasi tietoisuus jääkaapissasi odottamassa olevista kylmistä kaljoista
saa sinut odottamaan sitä ihanaa sihahdusta kun tölkki aukeaa ja kylmä mallas huuhtelee suusi. Miellyttävä rentous valtaa olemuksesi. Pitkän junamatkan hikinen ja ahdistava kokemus on poispyyhkäisty. Näin sinusta pahimmillaan tuntuu.
Paluu kotiin on paljon helpompi kun siellä ei ole sitä yhtäkään kaljatölkkiä.
Siis jos todella haluat jatkaa täysin kuivilla.

Halloota!
On ollut hurjaa haipakkaa viimeinen viikko. Enimmäkseen hyvää haipakkaa, onneksi!

Viinakset ovat tulleet usein mieleeni.
Nyt viikolla mun teki mieli keskiviikkona lähteä kapakkaan laulamaan karaokea. Siinä sitä sitten oltais taas oltu. Taatusti olisin ryypännyt jonniinnin verran. Mä mietin ja ramppasin täällä kotona hermostuneena edestakaisin. Kauhea taistelu ja eipäs-juupas-eipäs keskustelua itseni kanssa monta monituista tuntia. Eipäs-kanta onneksi voitti.
Olipa törkeän paha taistelu. Olis ollut hyvä jos joku olis lyönyt mua puulla päähän, olisin päässyt vähemmällä tuskalla.

Huomenna huitasen itseni äidin luokse jouluksi. Pakko mennä, vaikkei se mikään riemuloma olekaan. Enpähän ainakaan voi ryypätä - siinä syy.
En sit tällä kertaa hanki kotiinpaluuta varten minkään sortin tervetuliasmaljoja.

Kuulumisiin ystävät ja joulua kaikille!

Kuulostaa todella vaaran paikalta. Jouluna ahdistus helposti saa vallan ja himo iskee.
Voihan sitä nyt Jouluna sentään hiukan viiniä ruoan kanssa, parit saunaoluet tottakai. Kun lahjat on avattu ja rauhoituttu syömisten jälkeen oleilemaan kaivaa joku sen konjakki tai likööripullon. Eihän nyt yksi pikkutömpsy kahvin ja suklaan kera mitään aiheuta, eihän!
Juopolle Joulu on ehkä vuoden vaikeinta aikaa. Jopa vaikeampaa kuin Uusivuosi, Vappu tai Juhannus. Lukematon määrä retkahduksia, ja sitä kautta riitoja ja pettymystä omaisten osalta tapahtuu juuri Jouluna. Kokemusta on, ja osaan jo varoa sitä. Eli ei sitä ensimmäistäkään ryyppyä. Reilu kolme viikkoa kuivilla. En laske enää paiviä vaan päiväkerrallaan ilman.
Hyvää Joulua kaikille.

Kas,ruokaviinihuokailuni jääkin sitten huokailun asteelle,sillä ilokseni löysin marketista alkoholitonta punaviiniä.Ostin oikein kaksi pientä pullollista sitä :) !
Nyt käyn siipaisemassa parit kinkkusiivut kitaan ja lähdemme hakemaan perheenjäseniä meille joulun viettoon.

Oikein mukavaa joulua teille kaikille!Pitäkää tsemppiä yllä.

Pari viikkoa takana, on oikein sopiva olo. Joulu oli rattoisa selvinpäinkin. Nyt lenkille, kunhan sen verran luo lunta että pääsee polulle.

No, pariin päivään ei ole kukaan mitään kirjoitellut. Ovatkos kaikki skabaajat nyt kaatuneet kosteeseen esteeseen? Ei kai sentään.

Reilu viikko oltu kuivilla, jatkan samalla linjalla.

Join terhakkaana joulunpyhät alkoholitonta viiniäni ja -oluitani toisten juodessa alkoholillisia tuotteita.Jostakin syystä tämä tuntui ihan lähes ylitsepääsemättömän vaikealta.Jouluaattona kun kaikki muut olivat menneet nukkumaan,yllätin itseni keittiöstä kaatamasta alkoholillista viiniä oman alkoholittoman joukkoon!!
Ihmettelin siinä itsekseni,että mitä pirua olen oikein tekemässä.No,heitin koko lasillisen lavuaariin ja laitoin lasin tiskikoneeseen.Menin nukkumaan.
Ai että,kun liippasi läheltä!!Ihan pelästyin.

Nyt kaikki taas kuten ennenkin,elämä jatkuu ilman alkoholia kuten kuukaudet tähänkin asti.
Aika sissinä tässä saa näköjään olla,mutta eipä tuota taistelutahtoa ole tuntunut puuttuvan.

Jatkakaa tekin samalla linjalla,jos olette päässeet kunnialla pyhien yli.Jos olette sortuneet,eihän se haittaa kun aloitatte tsemppaamisen uudestaan.
Lähetän kaikille isot tsempit !

Olettepa oleet reippaina. Itsestäni en voi sanoa samaa. Siitä pidin kiinni että alkossa en ole käynyt. Mutta kuinka ollakaan löysin kaupan hyllyltä monenlaista uutta mitä en ole kokeillut. erimaksuisia siidereitä ja oluita. Känniä en ole ottanut mutta yksi tai kaksi tv:tä katsoessa.
En todella olekaan niin päättäväinen kuin viikko sitten ajattelin :(

Kävin saamassa akupunktiohoitoa alkoholismini hoitoon. Luulin, että siinä korvanlehtiin ja muualle laitetaan äärimmäisen ohuita neuloja ja rentoudutaan.

Mitä vielä! Ensin hoitaja nuiji todella voimalla löylykauhan anuksestani sisään. Se on siellä vieläkin. Tämän jalkeen napsahti 9 tuuman ruosteiset rautanaulat kiveksistä läpi. Sitten hoitaja huusi, että joko raitistuit vai hakataanko lisää nauloja!

Huusin tuskissani, että tunnustan, olen alkoholisti ja nyt täysin raitistunut. Hoitaja pamautti vielä yhden naulan peniksestäni läpi, ja kysyi, onko varma kanssa? Karjuin jo melkein tajuntani menettäneenä, että olen olen, lopeta jo! Silloin jo ripulit turskahti hoitopöydälle löylykauhasta huolimatta.

Ja toden totta, en ole pystynyt naulat kiveksissä ja peniksessä edes kaljakaupassa käymään 3 päivään.

Vierastan minäkin alkoholittomia juomia. Ne eivät maistu lainkaan. Vaikuttaa varmaan kauan sitten erään ystäväni kertominen. Jos hän yritti olla kuivilla, niin jopa kotikalja tai määrätynlaisesta pikarista juominen sai putken alkamaan. Olen ilmeisesti aivopesty tästä kertomasta, jotain pelkoa, mutta olkoon. Niinpä juon ruoan kanssa vettä tai maitoa ja muuten kahvia ja korkeintaan tuoremehua. Jos istun iltaa, lähellä on vesilasi tai ei mitään. Olin eilen illalla katsomassa näytelmää, jossa koko maailma haisi viinalta, kun muut asiakkaat nauttivat. Ajatelkaa, sillä ei ollut minuun mitään vaikutusta. Se on ihme!

Joulu meni juomatta... No hieman aattona teki mieli mutta siitäkin selvittiin. Nyt kohti uuttavuotta. Pikku rakettipaketti tuli tänään ostettua. Ohjeissa luki että ammuttava selvänä:)

Heips kaikille tasapuolisesti!
Joulu meni kärvistellessä äidin kanssa. On se vaan niin puuduttavaa seuraa - kuunnella kuustoista kertaa päivässä, päivästä toiseen, samat jutut. Kääkk!
Nyt olen kotiutunut ja uusi vuosi pukkaa päälle. Toivotaan että vuosi 2013 menee hyvin, mutta mitenkäs mahtaa varsinainen vuoden vaihtumisen ajankohta sujua.

Ryypyttäis jo nyt niin vietävästi. Olen aika hermostunut. Ramppaan täällä kotona ympäriinsä ja mitään en saa tehtyä. Jos jotain aloitankin, niin siihen se sitten jääkin ja kaikki on aina vaan enemmän sekaisin.
En tosiaankaan enää tiedä oliko mun viisasta viettää äidin luona joulu. Olen entistä rikkonaisempi. Siellä sentään olen kuin ei mitään ongelmaa olisikaan, mutta henkistä voimaa se vie. Kärsivällisyys on taas koottava uudestaan jostain halavatusta; eväspussi meni tyhjäksi.

Nyt olen tullut siihen vaiheeseen että tiedän olevani oikeasti alkoholisoitunut. Tuolla skaba ykkösessä, tuumailin jotain semmoista kuin etten muka olisi juoppo vaan vasta siihen suuntaan menossa. On helppoa valehdella itselleen (ja muillekin).

Mulla ainakin on nyt tosi kysymyksessä. Pakko pysyä yksin kotona ensi vuoden puolelle. Ratkeamiseni on taas lähellä.

On se vaan hyvä,että arki tulee taas pian.Koko joulunaika,yhteensä melkein kaksi viikkoa on alkoholin käry leijaillut joka paikassa,niin kotona,kylässä kuin kaupoissakin.Hajuaistini on tosi herkkä ja täytyy myöntää,että alan olla saanut tarpeekseni näistä hajuista.Eritoten punaviinin tuoksu saa minut ihan hullaantumaan.Monet eivät pidä alkoholin hajusta,mutta minusta se on ihana,suorastaan koen sen tuoksuna.Ja siksi onkin ollut yllättävän vaikeaa olla juomatta.Sanoin jo toissapäivänä miehelleni,että minulla alkaa toden teolla olla vaikeuksia kun punkku tuoksuu koko ajan.Hän ei sitten juonut enää sinä iltana vaikken sitä erikseen pyytänytkään.Ei se niinkään haittaa jos se hengityksestä vähän tuoksuu,mutta kyllähän te tiedätte ne aromit jotka punaviini lasista huoneeseen hönkää?
No jaa,eipä hätiä mitiä.Tämän illan kun jaksan vielä kossua haistella niin sitten loppuu kaikilta juhlat ja alkaa arjen aherrus.

Tsempatkaa!Hyviä uudenvuodenjuhlia kaikille,kukin nauttikoon sen tavallaan! :)

Hei

kahlasin läpi koko ketjun ja kylläpä oli mielenkiintoista ja kannustavaa luettavaa, ihan omasta elämästä. Tässä on muutaman vuoden juomisia takana, välillä enemmän välillä vähemmän, mutta selkeesti alkoholisti olen. Piste. On alkanut pelottaa terveyden puolesta, olen ajatellut jo pitkään, että joku haimatulehdus on enää ajan kysymys tällä menolla. Olen 42 v. nainen ja enimmäkseen ryyppäilen itsekseni, harvoin käyn kapakassa, joskus muuten kavereitten kanssa otan. Joulu meni selvin päin, eikä mitään ongelmaa, en ole koskaan ryypiskellyt jouluna, perheen kanssa vietän. Mutta sitten tapaninpäivän jälkeen menikin loppu viikko ryypätessä, nyt eka selvä päivä. Onneksi oli töitä sen verran pitkään etten ehtinyt viinakauppaan, niin ei tarvinnut edes sitä taistelua itsensä kanssa käydä, eikä huomennakaan. Lepoa siis suorastaan. Nyt on hyvä mieli kyllä, kun ei edes halua juoda.

Hyvää ja parempaa uutta vuotta kaikille ketjulaisille ja tsemppiä meille kaikille!

Tervetuloa mukaan harjakaiska!
Tsempataan kaikki yhdessä!
Hyvää uutta vuotta!

Uutena vuotena päätin että nyt olen niin kauan ilman alkoholia kuin pystyn, on tässä tullut tissuteltua koko pieni nuoruus ja nyt kiinnostaa mitä tapahtuu. Tärkeetä on että ei sorru siihen yhteenkään kaljaan muuten aivot "käynnistää" sellaisen tunnetilan että on aivan pakko saada vielä toinen ja sitä seuraava...mut tää on niin hankalaa kun taloudessa on toinenkin "ammattijuoppo!" Vaikeaa olla ilman alkoholia kun toinen juo vieressä! Kalja pyörii mielessä, aina kun alkaa stressiä pukata niin elimistö alkaa vaatimaan kaljaa rauhoittajaksi. Uni ei meinaa tulla ja närästää. Kalja pyörii jo nyt mielessä :D

Joo tässä nyt kolmas päivä menossa ilman tipan hiventä. Toistaseks aika hyvin, ei vielä pahoja paikkoja. Mutta myönnettävä on etten töitten jälkeen uskaltanut käydä prismassa kaupassa, kun siellä on alko, ihan vaan lähikaupassa sit kävin. Että kumminki sen verran takaraivossa pyörii. Nyt hyvä mieli kun en juo tänään. Tottahan se että stressitilanteessa siihen on tottunut turvautumaan, että saa nähä, mutta yritystä on. Ja hyvä Mariette että siäkin yrität!

Sama kohtalo Marietten kanssa. Kumppani lipittää yleensä vieressä, mutta nyt hän teki poikkeuksen. En edes skumppaa uudenvuodenaattona ja lisäksi hän yrittää olla kuukauden ottamatta. Nyt siis neljäs päivä. Jos hän pystyy olemaan 4.2. asti, niin lahjoitan 100 euroa jo tiedossa olevaan hyväntekeväisyyteen. Liittyy yhteiseen tärkeään tapahtumaan. Olisipa se hienoa, jos pystyisi vaikuttamaan tällä hetkellä itselle kovin merkittävässä asiassa. Mutta tiedän että tässä on vaaransa. Jos hän ottaa niin saatan suivaannuksissani ja pettyneenä ottaa minäkin. Joten voimia tarvitsen itse ja toivon sitä muillekin.

Luulin itsestäni tosi paljon ennen joulua. Nyt kuitenkin tiedän paremmin. Ensimmäinen viikonloppu tulee vastaan ja retkahdan. Ajatuksissa kuitenkin pyörii koko ajan että minun on vähennettävä tuota alkoholin käyttöä. Luulen olevani oikealla tiellä kun sen olen itselleni myöntänyt.
Hengessä olen mukana teidän muitten taistelussa. Tsemppiä

Seitsemän raitista kuukautta!Onpa aika mennyt nopsaan!

Tuntuu tosi hyvältä.Varsinkin kun juhlapyhät on ohi,eikä kukaan enää tuoksahtele alkolle nokkani alla.Kuten totesin tuossa aiemmin,teki todella tiukkaa kun houkuttelevat tuoksut leijali koko ajan nenään.
Uudenvuoden aattona,jonka luulin olevan ihan helppo kun tiesin,ettei kohta enää hajut kiusaa,sainkin sellaisen "hepulin" että oksat pois.Nimittäin tuo pyhien yli jaksaminen tulikin niin raskaasi,että herkesin ihan itkemään kun niin teki mieli kun haistoin mieheni juoman.Tämä reaktio tuli niin puun takaa,etten edes ehtinyt vaihtaa huonetta,jossa hieman rauhoittua.Mieheni säikähti toden teolla ja pakkohan minun oli sanoa,että nyt jos koskaan olen ihan ratkeamispisteessä.Hän sitten kysyi,että miksen ollut sanonut jo aiemmin.Noh,enhän ollut viitsinyt,koska eihän se hänen vikansa ole,etten minä voi ottaa.
Hän tyhjensi lasinsa lavuaariin siltä istumalta ja totesi,ettei hänen tarvitse nyt kyllä ottaa yhtään mitään.
Aika reilusti tehty,mutta koin siitä huonoa omatuntoa,että olin tahtomattani vedonnut hänen tunteisiinsa tässä asiassa.
Arvostan kyllä häntä todella.

Tällä kivalla arkifiiliksellä taas jatketaan,ei tee enää yhtään mieli juoda.Ehkäpä tuo ratkeamispisteen purkautuminen itkuksi auttoi omalta osaltaan tätä prosessia.Kovin herkäksi näyttää vetävän....mutta eipä tämän helppoa pitänyt ollakaan ;) .
Tsemppiä kaikille!

Se ei todellakaan ole helppoa. Jos se helppoa olisi, ei mitään alkoholiongelmaa olisikaan.

Osoittaa suurta luonteenlujuutta kyetä olemaan ilman kun puoliso tai muu läheisporukka ottaa. Voit todella arvostaa itseäsi siitä.

Osoittaa myös puolisoltasi suurta rakkautta ja lojaaliutta sinua kohtaan kun ymmärtää tilanteesi ja kaataa jopa paukkunsa lavuaariin.

Toivon todella sinulle jaksamista tällä kivisellä tiellä. Tiellä joka askel askeleelta vie aina vaan parempaan. Matka saattaa olla pitkä. Joillakuilla taphtuu vuosien mittaan lankeamisia, pahojakin, suorastaan ojaan suistumisia, kuten minulla usein.

Nyt on jälleen kerran jo toinen raitis kuukausi aluillaan. Päivä kerrallaan edetään.

Mihin on kadonnut ketjun aloittaja, ilmoittele itsestäsi, jos olen retkahtanut, tule vaan joukkoon mukaan. Aloita alusta. Jos olet kuivilla, anna kuulua itsestäsi. Tuemme toinen toisiamme, ketään unohtamatta, ketään väheksymättä.

Kauheita painajaisia yöllä ja olin ihan hiestä märkä. Sydän takoo päivisinkin tuhatta ja sataa. Tänään ei ole tehnyt erityisemmin mieli juoda, ihme kyllä. Pelottaa kyllä se kun perjantai lähestyy. Yritän tässä vetää light limua ja unohtaa kaljan. Kaupassa käynti jännitti mutta en ostanut alkoholia. jes. Täältä on hyvä lukea kannustavia viestejä ja kuulla kohtalontovereista!

Hurraa, paukahti eräänlainen ennätys rikki, neljäs päivä juomatta, en muista millon viimeks näin monta peräkkäin. Viikonloppu vähän minuakin mietityttää, mutta ei varmaan pidä ajatella sinne asti, tämä päivä jälleen voitettu päivä, huomenna ajattelin mennä uimaan töiden jälkeen, niin on mielekästä tekemistä ja saa hyvän olon. Kiva että moni muukin on onnistunut. Ja jos ei ole onnistunut, niin uutta matoa koukkuun ja tänne kirjottelemaan. Tsemppiä!

No niin, join sitten yhden saunaoluen mutta lähin heti saunan jälkeen lenkille ja söin eikä enää tee mieli olutta. Sekin on eräänlainen voitto että se jäi vain yhteen. Eikä tullut pakottava tarve juoda lisää!

Tästä viestistä siivoan ihan itse kirosanoja! Niitä olisi nyt tulossa tuutin täydeltä vähintään joka toinen sana varsinaisia maailman ensi-iltoja.

Enkö minä alimmaisen kattilan suurin paukapää sit eilen lähtenytkin karaokeen. Syyttäisinkö nyt niitä jotka tarjoamasta päästyäänkin tarjosivat. Laseja kannettiin pöytään kiihtyvällä vauhdilla ja minähän se juoda temmoin kuin viimeistä päivää. Voi kun olisikin ollut viimeinen päivä tuota laatua, mutta pahalta näyttää.

itse olen sitä mieltä jos pitää edes harkita lopettamista niin on alkoholisti mie juon sillo ku vtuttaa eli aika palijo ku on syntynyt tähän kylymään maailmaan piru vie

Niin, kyllähän aivot vaativat alkoholia lopun elämää kun on alkoholisti joi tai ei.
Ei vammautuneet sen paremmin tervehdy.

Hello! Anteeksi etten ole vähään aikaan kirjoittanut, tässä nyt tulisi sitten raporttia! Joulun vietin tosiaan porukoitten luona pohjosessa ja ei mitään ongelmia alkoholin kanssa, koska meillä ei ole tapana juoda jouluna. No, sitten kun tulin takaisin niin päädyin ekana viikonloppuna yökerhoon bilettämään, ja uutena vuotena sitten sama juttu, kavereitten kanssa juotiin skumppaa ja kaikkea muuta... Mutta, nyt on tipaton tammikuu sitten alkanut minulla, tänä viikonloppuna ei edes tehnyt mieli alkoa, niin hyvin tuli vedettyä uv:nä. Sen olen itessäni kuitenkin huomannut etten oikeen enää edes pysty juomaan niin paljon kuin ennen. Se on aika outoa, johtuuko se sitten siitä että olen vähentänyt, kun en juo enää arkisin, vai mistä. Olen huojentunut ettei enää tee mielikään ja se tekee tästä kaikesta helpompaa. Alkoholin himo on laskenut 100%:sta noin 50%:tiin, mikä on minusta erittäin hienoa, ei ole enää hirveitä kamppailuja itseni kanssa juomisesta. Tiedän että jos päätän olla juomatta vaikka seuraavat kaksi kuukautta, niin pystyn siihen. Kokeilen nyt tämän tipattoman tammikuun aluksi, viimeksi olen ollut kuukauden juomatta maaliskuussa 2009. Näin kun ajattelee niin se tuntuu ihan oudolta, enkö muka ole pystynyt sen pitempää olla juomatta, mutta joo näin ainakin tajuaa että ongelmia on ollut alkon kanssa. Ja on edelleenkin. Yritän tässä nyt elää ja keksiä uusia juttuja elämääni, oisi hienoa saada työpaikka ja saada elämästä taas kiinni. Raportoin tänne välillä miten pärjään, tsemppiä kaikille muillekkin ja uusille varsinkin!! :)

Mukana maanantai-aamussa tipatonta jatkaen. Kun ennen on miettinyt, haenko illaksi pullon niin huvittavuuteen on siirtynyt. Nyt katson aamulla tarkaan tv-ohjelmat ja nauhoitan tunnollisesti kaikki vähänkin hyvät, että vaan jää mitään katsomatta. Käytän siihen ainakin 15 min. Sitten katson niitä jos en saa nukutuksi. Ja mikä parasta. Kun tiedän että on varalla ohjelmia, uni tuleekin. Mitähän muita vielä ilmenee, kumpa ei pahempia tapoja, onneksi voi itselleen nauraa.

Vähän pettynyt itseeni, join lauantaina 6 olutta ja sunnuntaina jotain saman verran vaikka ajattelin että pystyn tän viikon olemaan lähes nolla linjalla. Tuli ihmisiä kylään ja sorruin matkimaan muita eli korkkasin pullon ja siitä se lähti. Onneksi en vetänyt överiksi, määrät jäi pienemmiksi kun yleensä ja ei ole krapulaa. Nyt taas uusi viikko ja uusi yritys kehiin. Niin te muutkin, aina lipsahduksen jälkeen uusi yritys, ei saa lannistua.

Tänään alkoi.
Olen ryypännyt, tai tissutellut, komisen kuukautta. aamumorkkiksessa aina päättänyt, että tahdonvoimalla tästä selvitään, mutta ei onnistunut. Aina muutama kalja on illaksi kaupasta tarttunut mukaan, tai sitten pullo viiniä.

Kaapissa on ollut odottamassa jo pitkään Antabuspurkki, olen ajatellut kuitenkin, että omalla päätöksellä tämä klaarataan.
Tänä aamuna kaksi poretablettia tuli otettua, joten selvä ilta tulossa.

Miksi sitten aloin juoda pitkän raittiuden jälkeen... Yllättävä avioero oli olevinaan syy. Tekosyy. uutta naista olen onnistunut hämäämään, ei ole tietoinen minun iltaharrastuksestani. Olisi mennyt jo ajat sitten, jos tietäisi. Nimenomaan olen onnistunut kusettamaan, etten juo kuin sivistyneesti ja vain lasin viiniä korkeintaan aterialla, juhlavammalla. Paska jätkä täällä.

Hyväkin tuuri loppuu, joten pakko ottaa kemikaalita avuksi, jotta saa oltua juomatta. Labrakokeet odottaa, mutta tuskin tuo troppi sen pahempaa maksalle tekee kuin jatkuva alkoholikaan.

Tupakanpoltto tuli aloitettua samaan aikaan kuin juopottelu, sekin pitäisi lopettaa. Mutta asia kerrallaan.
Siihenkin on lääke, jolla olen joskus lopettanut, mutta pitää kysyä mitä tekee yhdessä Antabuksen kanssa.

Huomasin asian joka on auttanut minua tässä juomis asiassakin :)
Aloitimme kumppanin kanssa tarkan kalori seurannan siinä toivossa että muutama kilokin tässä kevään mennessä olisi lähtenyt. Määrä mitä saan syödä on niin vähän päivänmittaan ja silloin alkaa arvostamaan ruokaa kun kerran saa pienen annoksen eteensä :)
Tämä vaikuttaa myös siihen että en voi siideriä, olutta eikä alkoholia nauttia koska se vähentää ruoan määrää mitä saan syödä. Tai vaihtoehtoisesti voin käydä 5-6 km lenkillä joka myös ottaa vastaan.

Katsotaan miten meikäläisen käy.

Tuo kmy:n idea on oikein hyvä.Itse asiassa mikä tahansa keino,mikä motivoi pysymään erossa alkoholista ,on hyvä.

Kaloreista puheen ollen,itsellänihän lähti parikymmentä kiloa juomisen lopetettuani ja niitä tuli takaisin muutama kilo kun aloin napsimaan nameja.Kuten jo aiemmin mainitsin,söin niitä surutta ,sillä parempi sekin kuin alkoholi.Aloitin myös tupakin polton uudelleen.
Nyt sitten on sellainen tilanne,että olen ilmeisesti syönyt niitä nameja tarpeeksi kun ei tee niitä juurikaan enää mieli.Tosin se näköjään on suorassa yhteydessä sitten tupakin määrään,sillä nyt polttelenkin sitten enemmän kuin silloin kun aloitin.Mutta namikilot näyttävät häviävän vähitellen.
Seuraava etappi onkin sitten nikotiinilaastari.Täytyy pistäytyä apteekkiin päivänä jonakuna.

Nyt kun kesäisestä haimatulehduksesta ja kunnon romahtamisesta on jo aikaa alkaa nyt kuntokin olla jo todella hyvä.Olen lisännyt liikuntaa vähitellen ja nyt jaksan kulkea jo vaikka kuinka paljon.Olen niin energinen,että tästä olisi jo vaikka muille jakaa.Enpä olisi uskonut tätä energian määrää ,kun ajattelen itseäni millainen olin vaikkapa vuosi sitten.Silloin istuskelin naama turvoksissa ja ihmettelin,että kun vaan jaksais päivän normiaskareet tehdä.Niistä en tinkinyt koskaan,vaikka kuinka tuntuikin ettei jaksaisi.
Nyt mulla meinaa loppua tekeminen kesken kun selväpäisenä tykkään tarttua tekemiseen jos toiseenkin ja saan aikaan paljon asioita.Tätä siis on se normaali elämä,mitä suurin osa ihmisistä viettää,josta joskus ajattelin,että miten ne jaksaakin touhuta!!Aiemmin sekin vähäinen energia mitä oli ,tuli vain kaljasta...kunnes sitten kroppa flippasi.

Tällaisia mietteitä tänään.Ilolla vetäisen verkkarit niskaan ja lähden lenkille,pysykää perässä :) .

Olipa kiva herätä aamulla pää kirkkaana.
Tästä jatketaan.
Minulle tuo Antabus on kävelykeppi, jolla sain putken poikki. Loppuelämän ratkaisu se ei tietenkään ole, mutta hyvä tuki kun omat voimat eivät riitä.

Mitä pidemmälle tipaton aika kuluu, sitä harvemmin tulee alko mieleen. Odotin että paino tippuisi, kun sanotaan alkoholin lihottavan. Yksi ruokaviinipullo on n. 600 kcal, eli yhden aterian verran. Vähän mietin, josko kuitenkin alkoholi hieman lisäisi aineenvaihduntaa siten ettei kaikki syöty ruoka imeydy. No, olkoon, kyllä nämä kilot kantaa, kunhan pohdin ravintotieteilijöitten intoilua.
Tekemistä jonkin verran tosiaan puuttuu, kuten NAINEN40:llä. Olen opetellut vain olemaan, niinhän sitä viiniä lipittäessäänkin vain istuu ja juo. Kyllä siihen tottuu. Lenkki tietenkin piristää, mutta ei aina jaksaisi. Sudokut ja ristisanat ovat hyviä ja viikkolehdet. On tilanteita, ettei jaksa mihinkään vaikeampaan syventyä. Ehkä siksi juuri ottaakin lasillisia, kun sitten antaa itselleen oikeuden olla vaan, muuten pitäisi olla tehokas joka hetki. Näitä miettien...

Nyt on hetken helpompaa! On ilmaantunut paljon muutakin tekemistä kuin/mitä juopottelu oli.
Ei just nyt ole aikaa tai tilaisuutta kännätä. Pelkäänpä pahoin että kohta taas tilanne on toisin. On mulla aika sekopää olo, mutta eipä johdu ainakaan alkoholista eikä muistakaan päihteistä.

Toinen viikonloppu lähestyy. toivon mukaan onnistun nytkin pysymään poissa alkoholipitoisista juomista. Olen ajatellut että pakko tämä on olla ongelma kun mietin juomista koko ajan ja pelkään retkahtavani kun viikonloppu lähestyy :(

Sohvalla TV:tä katsellessani olen tottunut siihen rommikolaan.

Tsemppiä viikonloppuun kaikille

Toinen viikonloppu lähestyy tipattomana. Aion pitää kuurin päällä. 1 kk on melko lyhyt aika. Pitäisi oikeestaan saada loppumaan kokonaan. Juomistottumukset olleet vähän huonot: pari mäyräkoiraa aina viikonloppuisin. Tuosta pitää päästä eroon.

Mitä ihmettä nyt mahtoi tapahtua?
Eilen illalla avasin lahjaksi saamani brandy pullon, kippasin lasiin, tulin tähän koneelle istuksimaan ja maistoin lasistani pikkuisen. Luin tässä sitten lehtiä ja kuuntelin musaa. Sitten pitkän ajan kuluttua huomasin että olin unohtanut lasini kokonaan sen ekan maistin jälkeen.

Tuossa se litku vieläkin kököttää.
Ei ole mun tapaistani unohtaa viinaksia lasiin pilaantumaan.
Onko syytä huoleen? :-D

Pitkän ulkoilun ja nyt syönnin päälle on mukava olo. Kumppanikin tuossa tepastelee nyt selvänä, mutta eilen killitteli. Ei jaksanut olla mukana, mutta keräsin jo voimia; kun yksin tähän lähdin niin yksin jatkan. En rupea toisia tuomitsemaan.

Hei,

Tässä mennään nyt:

8.1.13 Järjettömät kalsarikännit eilen - taas -, ihan täysin h-vetin pohjat. Tästä lähdetään. Paluuta ei ole, ei voi olla ilman vakavia terveydellisiä ja taloudellisia seurauksia. Monta kovaa paikkaa on selvitetty, mutta pelkäänpä että tämä on kokonaan erilainen ja hankalin rasti.
VAPINA: Ulospäin näkyvää, aivan hirveätä. En voi, enkä saa nähdä muita ihmisiä.
HERMOSTO: Pahoja säpsähdyksiä. Itsetunto huonompi kuin nolla ja hävettää.
HUIMAUS: Esim. Portaat alas vain kaiteesta kiinni pitäen jne.
UNI: Sammuminen
9.1.13 1. alkoholiton päivä yli vuoteen. Alku johonkin muuhun. Huomenna Madrid 1 vko, on sekin paikka yksinäiselle Rehabille, viinaa saatavilla kaikkialla 24/7! Lähtö klo 5:30. Perusidea kuitenkin rikkoa rutiinit osana lopettamista. Kirjoitin Herra Alkoholille jäähyväiskirjeen (tästä sain idean eräästä videosta YouTubesta, symbolista, mutta puhdistavaa). Kuvasin kirjeen kännykkään heikkojen hetkien varalta, miksi olisin eri mieltä myöhemmin kuin nyt kun kaikki tuntuu itsestään selvältä ja pakolta. Aion aina lukea heikkona hetkenä.
VAPINA: Hyvin voimakasta. Ei voi ruokailla julkisella paikalla, lusikan käytöstä puhumattakaan.
HERMOSTO: Jatkuvia harhareaktioita ja sätkyjä. Autolla ajaminen vielä illallakin tosi epävarmaa vaikka promillet nolla.
HUIMAUS: Jos katsoo sivulle ja astuu eteenpäin niin paha horjahdus.
UNI: Unta ei lainkaan. Ei lähelläkään ja valvoin koko yön. En tiedä miten toimia kun ei sammu nukkumaan.
10.1.13 Madrid perillä. Itsepalvelulähtöselvitykset ym. meni joten kuten sekavassa tokkurassa. Hieman iltaa pitkin alkoi väsyttää ja v-tuttaa. Yritin väsyttää itseäni fyysisesti paljolla kävelyllä, muuhun ei pysty eikä uskalla sykkeen takia. Ei tee viinaa mieli vaikka metrin päässä baarikaappi pienine 4 cm tinasotilaineen. Otin itsestäni kännykkään myös inhokki läskikuvia, alan myös laihduttaa samaan laskuun.
VAPINA: Tietyissä tilanteissa, hieman parempi. Rajoittuu sormiin ja käsivarsiin.
HERMOSTO: Edelleen sätkyjä. Levottomuutta.
HUIMAUS: Esiintyy edelleen.
UNI: Uni tuli vihdoin klo 2:00 pariksi tunniksi, eli yli 50 h valvomisen se otti. Sitten lisää unta alkaen klo 5:00. Ajattelin mennä lääkäriin hakemaan rauhoittavia tai unilääkkeitä jos tämä ei viikossa muutu paremmaksi.
11.1.13 Erittäin kummallisia unia (en ole muistanut uniani vuosiin), vihamielisiä, pelkoa ja voimakkaita tunteita. Aamulla klo 9:00 kuitenkin oikeata raukeata aamu-unisuutta! Yleensä olen pompannut ylös kuin sähköjänis. Hyvä merkki, pieni voitto. Vaikka erittäin paljon kävelyä ja aktiviteettia päivällä, t-o-d-e-l-l-a masentava ilta. Ei voi katsoa edes telkkarista normiohjelmia. Tinasotilaat koskemattomia. Huominen pitää tsempata.
VAPINA: Parempi. Järkyttävät, koko käsivarsien kouristukset olleet poissa.
HERMOSTO: Levottomuutta Tulee edelleen 'paniikki' jos on useampi asia yhtä aikaa hoidettavana.
HUIMAUS: Parempi, rappuja alas jo ilman kaide-apua, pyrin siihen aina jatkossa turvallisissa paikoissa.
UNI: Uni jo klo 00:30, sen keskeytti vain useaan otteeseen huono äänieritys ja ovien paukuttelu. Kehitystä kuitenkin ja alan muistaa miltä oikea aamu-unisuus tuntuu.
12.1.13 Yöllä heikko hetki ja v-tutus muiden tuntien mittaisesta melskaamisesta. Osat ovat näemmä vaihtuneet. Yöllä piru nosti kunnolla päätään 1. kertaa; taltutettu laskemalla sataan ja lukemalla jäähyväiskirjeeni Alkoholille. En tiedä onko järkeä säilyttää pikkupullot baarikaapissa. Ne ovat jopa lasiseinän takana niin, että näkösällä koko ajan. Ehkä varmuuden vuoksi pitäisi pyytää siivoojaa viemään ne pois, turhaa machoilua ja leikkimistä varmaan. Aamulla aika Voittajafiilis, mutta nöyränä päivään. Huomaan myös, että energiaa tulee saada tasaisesti, helpottaa oloa ja mieltä. Laihdutukset nyt ei sittenkään mitenkään fiksu ajatus, voimat keskitettävä tähän olennaiseen. Nyt kirjoitan tätä aivan uupumukseen saakka kestäneen kävelyn jälkeen, taisi tulla lähemmäs 30 km.
VAPINA: Ylpeänä kannoin piripintaisen maitokahvin aamupöytään (!). En lautasen päällä mutta kuitenkin, yhdellä kädellä.
HERMOSTO: Parempi pl. melkein pimahdus muiden melskaamisesta. Rauhallinen perusolo ja nautinnollinen aamiainen. Nyt vasta huomaan kuinka leposyke on rauhoittunut.
HUIMAUS: Selkeää parannusta, en ole varsinaisesti testannut tätä, mutta yleisesti tuntuu vakaammalta oleminen.
UNI: update huomenna

haistakaa pitkä viinan huuruinen elämä

Hyvä,myletterbox!!!Tervetuloa mukaan!
Hyvin olet sinäkin tsempannut!
Jatka samaan malliin,yllättävän pian alkaa helpottaa.Pian peilistäkin katsoo uusi ihminen :)
Itsellä seitsemän raitista kuukautta takana ja tunnen itseni ehjäksi,iloiseksi,vapaaksi,vastaanottavaiseksi ja positiiviseksi.
Näin aion jatkaakin.

Hyvää päivää kaikille ja tsemppiä!

Hyvä ilmaisu tuo eetterikelluminen. Eipä ole ollut muutamaan viikkoon. Viime yön nukuin kokonaan ja olipa rentouttavaa. Koko viikon nukuin huonosti. Mutta hyvä kun edes joskus hyvin. Ristisanatehtäviä ja sudokuja onneksi piisaa.

Myletterboxille (ja myös muillekin):

On muuten todella hienoa,että olet todennut ettei kroppasi meinannut kestää enempää alkoholia,ENNEN kuin olisi käynyt kuten minulle kävi ja haima poksahti(olen kirjoittanut tästä tähän ketjuun aiemmin).
Itse en ymmärtänyt,että ne määrät (mäyräkoira ja pari siideriä/pvä)mitä kittasin päivittäin olivat niinkin vaarallisia.Elimistöni oli niin tottunut alkoholiin,etten ollut ollenkaan humalassa tuosta määrästä,ehkäpä se sitten olevinaan hämäsi kun ajattelin,etten ole mikään känniläinen vaikka alkoholismin tunnustinkin.
Ja kun minulle kävi mitä kävi,olin pakotettu luopumaan alkoholista kokonaan,mikäli aion henkeni pitää.Minulla ei ole takaporttia,en voi retkahtaa,en koskaan.
Olisi ollut niin järkevää tajuta jo aiemmin,ettei sellaisesta kittaamisesta voi seurata muuta kuin katastrofi.
Kuten olen aiemmin sanonut jo pariinkin otteeseen,pakko on kova motivaattori.Tuskin olen kuitenkaan sen helpommin tätä raittiuden tietä kulkenut kuin kukaan muukaan,mutta pakon edessä on ehkä selvempää kulkea tätä tietä kun ei ole vaihtoehtoa.
Toivonkin niin kovasti,että minun tapauksestani olisi monille hyötyä,teille kaikille,joilla on vielä fyysinen terveys joten kuten tallella.Omalla kohdallani haima on nyt kunnossa ja se on tutkittu ja kuvattu,eikä siihen ole jäänyt arpikudoksia päälle päin.Sisällä sen sijaan varmasti olisi havaittavissa muutoksia,muttei sitä sen tarkemmin tarvitse tutkia,koska insuliinituotanto on kuitenkin kunnossa.Lääkkenä on vain ja ainoastaan raittius.

Mitä sanoit kirjoituksessasi,on totta,että kun fysiikka alkaa pelata, alkaakin psyyken työstäminen joka on melkoisen haasteellista.Tulee mieleen kenties käsittelemättömiä asioita,joita omalla kohdallani oli kertynyt monia vuosien juomisen aikana.Kun olen kohdannut ja käsitellyt näitä asioita sitä mukaa kun ne ovat askarruttaneet,on taas hyvä jatkaa elämää kun asian on saanut pois päiväjärjestyksestä.Itselläni on ollut todella epämiellyttäviä olotiloja käsitellä näitä asioita ja on ollut tunne,että nyt kun sais kaljan tahi kaksi,olisi helpompaa käsitellä niitä.Onneksi ei ole sitäkään mahdollisuutta ollut vaan asiat on kohdattava selvänä.Ei loppujen lopuksi ollenkaan hassumpaa.

Ulkona näyttääkin olevan oikein mukava sää.Lähdenkin nyt reippailemaan

Hyvää päivää!

NAINEN 40:lle (ja muillekin),

on tosiaan vaikea selittää tuota tuntemusta, mutta *vaistosin* kehoni ääntä ja varoitusta j-o-t-e-n-k-i-n, sitä on vaikea selittää. Olen edelleen siinä, uskossa, että esim. haiman tms. fysiikan romahtaminen oli lähellä. En ole juonut pelkästää 2012 vaan viimeiset 20 v. kovaa viinaa yli normirajojen, Ainoa rajoite on ollut se, että en koskaan juo krapulaan ja arkijuominen rajoittui välille klo 16:00 - 21:00 pääsääntöisesti. Se mahdollisti jonkinlaisen työkyvyn, mutta aikaa myöten siinäkin tuli pää vetävän käteen.
Pitää kai kiittää geenejä, että tällainen törkeä kehon pahoinpitely ei ole tuottanut pahempia vammoja, tai mistäs minä sen tiedän.

Jätin muuten hiljattain Ikäkausitutkimuksenkin duunissa väliin kun en jaksanut olla raittiina / pelkäsin mitä sieltä löytyy...(aika hiton hullua!!).
Tosiasiassa minun täytyy kiittää tuuriani, sillä olisin pikemmin minulle olisi pitänyt käydä samoin kuin sinulle. Toisaalta, vaikka 'pakkoa' ei ole, niin käytännössä olen samassa asemassa kuin sinä. Olen alkoholisti enkä osaa juoda kuten normaalit ihmiset. Kun saan sen YHDEN ryypyn niin aivot lähtee hetkessä ihan laukoille. Eli sma kuin heittäisi tulitikun ruutitynnyriin.
Tänään 6. raitis päivä ja meikäläinen on vuokrannut täällä fillarin kahdeksi päiväksi! Eilisestä vaelluksesta jalat täysin muussina.
Taidan hallita tämän, mutta mutta arki odottaa ja se on kokonan eri peli tosiaan kuten mainitsit.

Taas palstalla joku outo riekkuja. Sain eilen lahjaksi pullon ja on vielä kaapissa. Se on ihme. On vähän levoton olo.

Miten tämä voi olla mahdollista? Eikö täällä ollakaan nimettöminä?
_____________
Seitsemän päivää selvin päin, enkä jaksa enempää - Ilkka Alanko. Minä jaksan.

Siis,mitäettä? myletterbox?En oikein ymmärtänyt?

Nukuttaa! Ulkoilu ei kiinnosta. Oikeastaan mikään ei kiinnosta. Tätä kutsutaan kaiketikin masennukseksi. Ainut asia joka jyskyttää päässäni on toive että kesä tulisi pian. En tiedä mihin kesä auttaa - auttaako mihinkään?
Tuntuu vaan siltä että kesällä olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä jotain. Mitähän se sitten olisi. Viime kesä meni kotona sisällä mököttäessä ja viinaksia lipättäen.

Taloudellinen tilanne on kohentunut kun on kapakatkin jääneet osaltani käyttämättömiksi. Jospa kesällä olisi mahdollisuus sen puoleen johonkin olemiseen ja menemiseen paremmat. Näköalattomuus vaivaa!

Niinhän sitä tuli sorruttua tuon muutaman päivän raitistelun jälkeen. Että silleeen...Mutta luovuta en. Uusi yritys jälleen.

Tilannepäivitus, eipä uutta ilmoitettavaa, kuukausi selvinpäin.

Voihan vanha vihtahousu!
Mulla ei mee hyvin. Mä oon luuseri!
Yritän siltikin edelleen!

Vieläkin tipaton jatkuu. Tästä viikonlopusta kun selviää ilman huikkaa, niin koko kuukausikin menee samalla painolla. Jälleen tuli mieleen ostaa ja kantaa kotiin olutlaatikko, mutta psyykkaus kannatti. Nyt on menossa pakasteuunipizza ja alkoholitonta olutta kyytipoikana. Erikoisen makuista tuo Winkbräu alkoholiton olut. Ei edes maistu oluelle. Kyllä tämä kuitenkin keskarin korvaa ihan hyvin ruokajuomana. Paljaaltaan ei maistu.

Mokasin tänää,kännis....Huoh..nokai tää tästä...eikä nimimerkkiäkää anna laittaa v.....

Tosiaan tipaton tammikuu lopahti sitten viime viikonloppuun. Harmittaa vähän, mutta olen silti päässyt siihen tavoitteeseen mihin halusinkin, eli että jos juon niin vaan viikonloppuna. Viime viikko oli hirveän ahdistava raittiuden kannalta, koko viikon teki yhtäkkiä mieli juoda. Vaikka alkukuukaudessa ei mitään ongelmaa. On tää ihmeellistä.Oli kyllä vähästä kiinni etten oisi jo viikollakin juonut. Vielä on tekemistä näemmä.

Jos lopetan, kuolen.

Hei vaan,pitkästä aikaa!
Ketju on näköjään vähän jumittunut.Missä kaikki ovat? :)

Nyt olen ollut raittiina yli kahdeksan kuukautta.
Enää ei tee oikeastaan koskaan mieli alkoholia.Ihan satunnaisin väläyksin saattaa joku kaljapullon kuva leijailla silmänpohjan perukoilla ja se on siinä.
Yllätyin myös tuossa eräänä päivänä kun sain suruviestin läheiseni poismenosta,ettei minulle tullut surussani edes mieleen tarttua pulloon!Tajusin tämän vasta pari päivää viestin saatuani,että onpa merkillistä kun en edes ajatuksissani hakenut lohtua alkoholista.Merkillistä.

Enää en ajattele alkoholia siten,että se kiusaisi minua tai yrittäisi koukuttaa.Se on vaan yksinkertaisesti jäänyt taka-alalle eikä kuulu minun elämääni millään lailla.Toki muistan,että se himo on siellä jossain piileskelemässä odottaakseen sopivaa hetkeä tullakseen esiin,mutta niin kauan kuin se pysyy omassa kolossaan jatkan elämääni ihan tavallisesti.

Tämä raitis elämä on osoittanut minulle,että olen aivan pirun vahva ihminen kun olen päässyt alkoholista eroon.Tämä vahvuus ulottuu myös ihan kaikille elämän osa-alueille;jos kerran pystyin sellaisesta kiviriipasta irrottautumaan,niin pystyn kyllä oikeastaan mihin vaan.Tarkoitan tällä ylipäätään rohkeutta tarttua elämän eri haasteisiin.No,eivät minun haasteeni niin kovin suuria ole,mutta ovat kuitenkin sellaisia,että uskallusta tarvitaan.Sitä aitoa uskallusta selvin päin.

Ja mitä tulee tuohon suruni käsittelyyn,niin jollain tavalla kun käsittelen sitä selvänä,se on helpompaa kuin mitä pöhnässä olisi ollut.Ikään kuin osaan sen järkevämmin käsitellä osana elämän kulkua,enkä jää siihen tuskaan makaamaan viikkokausiksi ja märehtimään sellaista mille ei voi enää mitään.Se on vapauttavaa.

Elämä on ylipäätään nykyään niin vapauttavaa ja vapaata.Vaikka arkeni on periaatteessa yhtä tylsää kuin silloin kun join,niin silti se tylsyyskin tuntuu ihan hyvältä.Tarkoitan,että olen oppinut myös hyväksymään sen,ettei tässä elämässä tarvitse itseään puuduttaa,että jaksaisi arjessa.Päin vastoin,monet ennen niin tylsät kuviot ovat jopa hauskoja omassa yksinkertaisuudessaan.
Kuljen siis suurta oivaltamisen tietä.Monet ennen merkityksettömät pienet asiat ovat saaneet uuden merkityksen,niille on löytynyt oma tarkoituksenmukainen paikkansa.Ja toisaalta taas isommat asiat,joita tuli vatkattua aivan turhaan pöhnäpäissään ,ovat menettäneet suuruutensa ja niillekin on löytynyt oma paikkansa.Elämä ei ole,eikä sen tarvitsekaan olla niin dramaattista tai jatkuvaa paremman tavoittelua.Elää voi näköjään ihan hiljakseenkin,kaikessa rauhassa,ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Hyvää päivää kaikille.

Käykäähän palstalla!

Yritetty on mutta silti vedän nytkin olutta :( Kauhee olo kun tuntuu että alkoholi on "polttoaine" jota ilman ei jaksa tätä elämää. Voi kun pystyisi edes yli viikon olla kuivilla mutta ei.Aina on pakko ottaa lärvit muuten elämä ei jatku. Ja siitä se putki lähtee! Nytkin olen juonut koko viikon, joka päivä. En kauheita määriä mutta liikaa silti. Eikä se edes auta! On tosi masentunut olo ja välillä tekis mieli lopettaa tää kurja elämä. Inhoon ulkonäköäni vaikka en ole lihonnut alkoholin takia, mutta olo on kokoajan turvonnut ja närästää. Voi kun sais voimaa olla ilman tätä litkua! Mutta mitä ottaa sen tilalle :(?
Tsemppiä kaikille jotka pystytte olemaan raittiina! On kivaa ja rohkasevaa lukea näitä viestejä. ehkä sitä joskus itsekin ottaa opikseen.

Ei tässä ole mitään erityistä ilmoiteltavaa, välillä on mieli tehnyt juoda, välillä ei. Jälkimäinen olotila on lähinnä nukkuessa. Kuten tuo nimmarinikin kertoo että se koomanotto tapahtuu satunnaisesti, hyvin satunnaisesti ja välissä voi olla vuodenkin raittius. Mutta ongelma se että minusta tulee todellinen megamokailija ja dagenefteristä alkaen on sitten morkkista niskassa. Kun aikaa on edellisestä kerrasta tarpeeksi ja häppee haihtunut niin alan olla taas vaarallisilla vesillä ja uusi vauhti-ilta on vääjäämättömästi edessä. Ainakin toistaiseksi on näin elämä mennyt. Raitistumisessani on jotain jäänyt puolitiehen.

Huhuuh!
Vaihtelevalla menestyksellä taaperran päivästä toiseen. Juopotellut olen! Sen tunnustan. Mitään ryyppyputkia ei sentään ole enää ollut. Vai onko kaksi päivää alkoholihuuruissa pörräämistä jo putki. Sitten muutama päivä tai viikko selvänä.
Nyt, taas kerran, olen päättänyt yrittää lujemmin. Jokainen alkoholiton päivä on hyvä päivä sielulle ja ruumiille.

Hyvä. Et ole luovuttanut. Jokainen tietää itse kuinka monta päivää tai tuntia ryyppäämistä on itselle liikaa.

Ei kannata asettaa mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Kuten en enää ikinä juo. Tai nyt alkoi 3 kk. raittius. Ne kaikki yleensä epäonnistuvat.

Ainoa ja tuloksellinen keino pysyä kuivilla on yksi päivä kerrallaan menetelmä:
Tänään en ota. Sillä päätöksellä sitten mennään tunti tunnilta, minuutti minuutilta kohti iltaa. Joskus kun kiusaus äityy aivan ylivoimaiseksi jopa sekunti sekunnilta.

Tarkoitus on päästä iltaan ja untenmaille ilman viinaa. Seuraavana aamuna aletaan alusta. Joka ikinen päivä aletaan aina alusta. Taakse ei katsella. Jos on retkahduksia, lyhyempiä tai pitempiä, niitä ei jäädä märehtimään. Tilanne nollataan. Aletaan taas joka aamu alusta, katse eteenpäin. Vain seuraavaan iltaan. Ei yhtään pitemmälle. Tämä on kaikkein tärkeintä! Ei yhtään pitemmälle kuin sen päivän iltaan jonka aamuna raittiuspäätös syntyi.

Näin edetään ikäänkuin keräämällä kalenteriin selviä päiviä. Voi käyttää ihan konkreettista kalenteria. Näin itsekin teen. Käytän suurta seinäkalenteria, johon merkkaan joka aamu, heti ylösnoustua suurilla punaisilla kirjaimilla: TÄNÄÄN EN JUO. Ihme ja kumma se toimii, siten on helpompaa pysyä päätöksessä kuin vain ajatella mielessään yrittää pysytellä ilman viinaa.

Kannattaa kokeilla, itsellä se on toiminut yli 45 vuoden aikana suoden sentään useita pitkiäkin kuivia kausia. Nyt ollaan taas hyvällä alulla, pari kk. kuivilla.
Tsemppiä kaikille.

Kovin ovat hiljaa, tässä kohta kaks kuukautta selvillä vesillä.

Kait se on käytävä ilmoittautumassa että ratkeaminen tapahtui. No jos se yli kahden kuukauden ottamattomuus on kuitenkin parempaa kuin jatkuva kännääminen. Tästä kait on taas lähdettävä johonkin suuntaan kun vain tietäisi mihin.

UP

Tässä sitä mennään. Välillä paremmin ja välillä alamäkeä alas ja kovaa. Pari päivää oon ollut aina viikolla kuivilla ja sit taas tissutellut. Ei siis kauheen hyvää kerrottavaa.

Heippa vaan kaikille,pitkästä aikaa.
Näyttää tyrehtyneen keskustelut tässä ketjussa ja toivonkin,että moni olisi hyvällä tiellä.
Itselläni tulee pian 10 kuukautta raittiutta.Voin erittäin hyvin!
Alkuinnostuksen "pakko pystyä,pakko pystyä,pystyn ,pystyn"-jälkeen ei tarvitse enää alkoholille uhrata juuri ajatustakaan.Mitä nyt mietiskelen torjuvasti entisiä aikoja ja sitä kuinka kamalaa se oikeasti on,että joku aine koukuttaa niin pahasti,ettei osaa muuhun kuin juuri pakolliseen keskittyäkään.
Huvittavaa on nyt ollut se,että olen sairastellut talven aikana enemmän kuin yhteensä niinä vuosina kun join!En sitten tiedä,johtuuko se alkoholin antamasta "suojasta"pöpöjen tappajana,vaiko siitä,että kesällä haimatulehduksen takia peruskuntoni romahti.No,ihan sama,otetaan flunssat vastaan sellaisina kuin tulevat,selvin päin nekin ;) .

Tässä on tapahtunut myös muutakin positiivista,nimittäin mieheni on luopunut myös alkoholista lähes kokonaan!Hänelle se on helppoa,koska hän ei ole alkoholisti,sanoi hän itsekin.Itse en ole tähän vaikuttanut mitenkään,muutoin kuin omalla esimerkilläni.Mieheni on sanonut,että tässä iässä pienikin ottaminen aiheuttaa jo krapulan jonka seurauksena ei saa aikaiseksi yhtään mitään.Hyvä huomio sekin.Sanoisin,että on kyllä mukavaa nähdä mies lauantai- ja sunnuntaiaamuisin lenkkivermeet päällä valmiina lähdössä kilometrien lenkille.Onnea hänellekin!
Palkitsevinta itselleni on hänessä tapahtunut asennemuutos juurikin siksi,etten ole millään tavoin puuttunut hänen alkoholinkäyttöönsä.Se on hänen oma asiansa ja oma elämänsä.Ja onhan se myönnettävä,että tästä on ollut minulle kovasti apua kun ei toinenkaan osapuoli ota.Olisipa aika metkaa huomata,että viinipullot pölyyntyvät baarikaapissa :) Sellaista ei olisi tässä huushollissa ennen tapahtunutkaan,heh.

Näillä mennään kohti kevättä ja kesää!
Toivotan kaikille hyviä fiiliksiä!

Tiukka uusi yritys ja taas on yli kuukausi juomatonta kautta. Viinan himoa ei vielä ole ollut oikeastaan ollenkaan ja hyvä niin. Sairastellut flunssia olen minäkin mutta tässä vain kuitenkin mennään kevättä päin. Juomatta.

Selvillä sävelillä täälläkin päin. Alkoi neljäs selvä kuukausi. Toivottavasti palstan kura-Eeroilla ei lopu embo kesken.

Täältä tulee yksi mukaan. Pitelen harvanlaisesti lyhyehköjä pausseja juopottelussa. Nyt on aika, kun alkaa mennä hulinaksi ja hirvittää pääsiäspyhät. Sydäntä vihloo, kuinka lie sydänlihas rapautunut ja henkinen kantti on heikoilla. Ahdistaa.

Terve kaikille. Kerron oman tarinan lyhyesti, Äiti alkoholisi vaikkei sitä myönnä isälle ja siskolle maistuu kyllä mutta oikeasti kohtuudella. Minun juopotteluni alkoi noin 10 vuotta sitten aluksi pieniä määriä jotka vain kasvoi ja kasvoi jotta pääsisi humalaan, tällä hetkellä määrä on noin kori päivässa. Vaimolle olen kertonut alkoholismista mutta kiellän asian kun hän kysyy olenko juonut tänään jotain. Tällä hetkellä yritän etsiä tietoa pakkohoidosta koska en näe muuta ulospääsyä, olen sentään myöntänyt itselle ongelmani. Talous aivan kuralla vaikka palkka ollut ihan kohtuullinen, sosiaalinen elämä... ei ole kun riittää että saa ottaa perseet, mikä pahinta itsetuhoiset ajatukset velloo kokoajan sisällä. Terveys ja sosiaaliset ongelmat pahoja joten älkää lähtekö tälle linjalle. Osa meistä hakee tukea täältä joten paskat kommentit pois.

Kovin on hiljaista palstalla. Ovatko kaikki alkuaikojen osallistujat retkahtaneet ja jatkavat juomista vai raitistuneet, eivätkä siksi viitsi tilaansa kommentoida.

Itsellä pari retkahdusta viikon aikana. Näitä sattuu, hiukan harmittaa, oli hyvä raitis kausi puoli välistä joulukuuta.

Nyt vaan tiukka ote ja korkki kiinni, katse eteenpäin.

Huhuu!
Olen retkahdellut ja ilokseni voin myös todeta että alkoholin käyttöni on huomattavasti vähentynyt näiden kuukausien aikana. On ollut tuhottoman - tai siis tuhollisen paljon ongelmia niin työn, perhesuhteiden kuin melkein kaiken muunkin kanssa. Parisuhde on sentään kunnossa.
Olen sentään jo oppinut ettei alkoholi esimerkiksi rentouta kun ketutus on huipussaan ja maailma kaatuu päälle. Uniasioista sen verran, että jokin kumma vaivaa, nukuttaa niin vietävästi vaikka en ainakaan tunne olevani esim. masentunut tms.

Kesää odotan, koskapa näillä näkymin saan viettää pitkän loman saaristossa ja ihan kaikessa rauhassa. Opettelen surffaamaan, kalastelen tai olen vaan ja ihmettelen.

Seuraan tätä palstaa mutta en ole ollut ottamatta. Nyt yritän taas aloittaa. Ei ole oikeastaan mikään asia ihan persuuksillaan ja olisi harmi jos elämänlaadun huonontumisen vain ihan itse aiheittaisi liialla lipityksellä. Hyvä Josko raittiua kun kysyt ja välität meistä muista. Kumpa pystyisi olemaan edes pari viikkoa.

Hellou! Juomingit alko n17vuotiaana tyylillä joka toinen vklp ja perjantai..siitä sitten kuvioihin muutaman ajan päästä, että toinen päivä putkeen.
Tällä tyylillä jatkettiin taas hieman aikaa kunnes alettiin ottamaan joka vklp ja kaks päivää.
Jossain vaiheessa koulun keskeytys ja työelämään, palkat meni aina kurkusta alas, mutta hauskaa oli (toisaiseksi) nyt ikää n20v ja tässä vaiheessa alkoivat ensimmäiset viitteet ahdistuksesta, noo ei se mtn.. joka ilta aina pari tölkkiä niin oli mukava olo ja sai iltasin unta :) Nyt alkoi jo pieni loiva alamäki, muija lähti. Pidempää päivää vaan töissä ja iltasin pidempää päkkiä kaupasta.
Armeeijaan 21vuotiaana vuodeksi, mutta aina lomilla kaikki päivät sekaisin. Armeijasta pois n22vsuoraan työttömäksi välillä pätkähommia, nyt alko jo henkinen olo olemaan huono. Sosiaalistentilanteideen pelkoa, velkaantumista,suhteet lähimmäisiin kärsi ymsyms. Mut kännis oli helmee.. 24vuotiaana muutto isoon kaupunkiin, siellä uutta kaveripiiriä, uusi työpaikka, muija. Kuinkas ollakkaan 9kk jaksoi töitä krapuloissaan painaa. 2012helmikuussa alkoi alamäki---------> kämpästä häätö..no sain uuden asunnon ja senkin kusin ja kusin myös monta hyvää ystävää ja katkaisin välit sukulaisiin ilman syytä. Jouluna 2012 aloin miettimään itsemurhaa ja helmikuun puolessa välissä olikin takana jo melkein 4-5kk juoma/muu päihde putki takana ja köysi kädessä.
Nyt kohta 1.5kk selvää aikaa takana(3känni retkahdusta) ja olo on jos ei nyt todella hyvä niin parempi ainakin. Melkeen kaikki lähimmäiset onnistuin etäännyttää itsestäni kavereista puhumattakaan. Velkaa jäi vitusti ja monet luottamukset ikiajoiksi.
n6vuotta kesti tulla huipulta täysin pohjalle, nyt 25v..
Onnea ja jaksamista kaikille. -RR87-

Hei, tässä yksi vanha alkoholisti liittyy joukkoon. Eksyin tarkoituksella tähän ketjuun ja eilen tulikin kahlattua läpi tuo ensimmäinen "painos" ja aattelin jotta pistän korteni kekoon meidän kaikkien yhteiseen hyvään.
Vanhalla alkoholistilla tarkoitan yli 20 vuoden kokemusta melkein päivittäisestä tissuttelusta valkoviinin otteessa. On niin paljon kerrottavaa joista toivon jollekkin olevan apua. Tästä jaksosta kirjoittelen lisää myöhemmin.

Olen nyt sellaiset neljä vuotta tehnyt lopettamista vaihtelevalla menestyksellä. Yksin ja ryhmässä. Neljä vuotta siksi, sillä silloin menetin työpaikkani alkoholin takia.
Yleensä oravanpyörä pyörii 3 kk raittiutta- 3 viikkoa tissuttelua- 4 pvää vierotusta sohvalla kädet ristissä ja uusia lupauksia antaen. Näin vankalla kokemuksella vierotusoireet pahenee kerta toisensa jälkeen. Ei mikään ihme kun tissuttelujaksolla kulahtaa helposti 4 pulloa viiniä päivässä kurkusta alas ja sitten tietysti aamulla hoidetaan kroppa kuntoon muutamalla keppanalla vapinan ja pelkotilan tasaamiseksi.

Päätöksiä ja päätöksiä ja mielenrauhan etsimistä. Jo pelkästään "tänään en ota"-päätökseen valmistaudun n. viikko etukäteen vähentämällä päiväannosta "vain pariin" viinipullolliseen.
Henkinen pahoinvointi ja morkkis epäonnistumisista on pahinta.

Näen paljon itseäni nimimerkki "jenniepk1" kanssa. Näin toimin myös nuorempana, eli viikonloput meni hippaillessa, päivät koulussa tai töissä. Silloin kroppa kestikin paremmin ja turnajaiskestävyys oli korkealla. Mutta ei enää. Nyt ikää 56 vee ja yksi tärkeimmistä elämän asioista on raitistua. Voisi kyllä sanoa jotta on tärkein !

Olen myöntänyt itselleni riippuvuuden alkoholista ja myös läheiseni tietävät sairaudestani. Oli suuri askel myöntää juomisongelma, mutta henkisesti se on antanut voimaa taistelussa kuningas alkoholia vastaan.

Tänään on 15. päivä raittiutta menossa ja korkki pysyy kiinni. Toivottavasti meillä kaikilla:)

Hei taas kaikille!
Muutama rivi tästä keväästä.

Yli kymmenen kuukautta on korkki pysynyt kiinni.Ja tulee pysymään tästä eteenkin päin.
Keväiset sairasteluni(joista aiemmin vähän mainitsinkin) ovat olleet pieniä paluita pitkään sairaalajaksoon ja ärhäkkään haimatulehdukseen viime kesältä.
Olen kuumeillut koko talven ja syitäkin on löytynyt.Kaikki johtuu yksin ja ainoastaan siitä,että pilasin terveyteni aiemmalla kaljan kittaamisellani .Olenkin kysynyt lääkäreiltä,että onko nyt kysymys siitä,että olen ns.juonut sisuskaluni pilalle?Lääkärit ovat todenneet,että pahempaakin on nähty,mutta ilman alkoholia minulla ei olisi näitä vaivoja,joita on nyt paranneltu veriarvoista selvinneiden epäkohtien ansioista.Olen ravannut sairaalassa monta kertaa tämän asian tiimoilta ja nyt on sellainen vaihe,että pienten operointien jälkeen olen taas kasassa ja voin hyvin.Operointeja tulee vielä lisää,se on varmaa.
Tässä sitä nyt niitetään sitä mitä on kylvetty.Ottaa ankarasti päähän,mutta turhaanpa tässä on päätä hakata seinään.Näin se vaan menee,että velanmaksun aika tulee aina joskus.Jotkut pääsee vähemmällä,toiset vähän vaikeamman kautta.
Mutta,eipä minulla ole yhtikäs mitään hätää koska minua voidaan hoitaa.Maksamiani verorahoja käytän nyt sitten itseeni,joskin on niin typerää joutua käymään hoidettavana itse aiheutetusta tilasta,kun on niin paljon sairaita jotka ansaitsisivat tulla hoidetummaksi kuin minä.No,itsensä soimaamisella on toki rajansa.Täytyy myös olla armollinen itselleen;olenhan kuitenkin hoitanut itseäni mahdollisimman hyvin tämän reilut kymmenen kuukautta.

Halusin kertoa teille tämän pienenä varoituksena ja vinkkinä.Varsinkin te,jotka ette ole vielä pilanneet sisukalujanne ,miettikää millaisia juttuja voi seurata juomisesta.Minäkin luulin,että haimatulehduksesta selvittyäni pysyn kunnossa kun en vain juo,mutta tällaista se sitten voi kuitenkin olla,raittiudesta huolimatta.Olen elävä esimerkki siitä.
Tilanteeni ei onneksi ole mitenkään vakava nyt,mutta kyllä pistää ajattelemaan.Taas kerran,aina ja ikuisesti.

Noh,kaikesta huolimatta jatkan reippaana ja iloisenakin kohti kesää.Pikkasen kompastellen,mutta hyvä tie on kuitenkin auki :)

Tsemppiä teille kaikille!

Lähisukulaiseni ei selvinnyt haimatulehduksesta ilman diabetestä. Vuosikausia sitä ruokavalion, insuliinin ja mittausten myötä huolellisesti hoisi ja pärjäsi hyvin. Taitavasti osasi juodakin siinä ohessa. Liika alkoholi kuitenkin mursi sydämen kohtaukseen ja siihen loppui 60-vuotinen meno. Toinen kuoli ensimmäiseen haimatulehdukseen nuorena ja kolmas sydämenpysähdykseen puolinainen viskipullo viimeisenä ystävänään. Niin että rasitteita ja perinnöllisyyttä on. Tässä taiteilen pausseja pitäen välillä itselleni kiitosta antaen ja välillä itseäni ehkä kohtuuttomastikin syyllistäen. Kaikesta huolimatta hoidan toistaiseksi kaiken mitä elämässä eteen tulee, eikä se ole vähäistä. Periksi en anna. Mukava kun nainen 40 antoi väliaikatietoja.

Lueskelin uudestaan näitä viimeisimpiä postauksia ajatuksen kanssa. Kaikki omanlaisiaan, mutta jokaisessa selkeä toive paremmasta tulevaisuudesta.

Hyvä niin, alkoholismi on todellakin tunne-elämän sairaus. Sitä ei vaan aina itsekään halua tunnustaa. Vaikka kuinka haluaisi raitistua tyyliin " lopetan tähän känniin ja huomenna alkaa täysraittius". Ei se vaan toimi. Vaikka olisi jo kuinka fyysisesti viinan sairastuttama, jalat lähes toimimattomat, liikutaan rollaattorilla jo nelikymppisenä. Sydämessä pysyvä eteisvärinä (alkoholistin rytmihäiriö ), itseäni vaivannut jo vuosia.

Eli juominen vain jostain mystisestä syystä vaan jatkuu. Viinan himo, joka lähtee ikäänkuin jokaisesta solusta nousevasta halusta saada viinaa käy ylitsepääsemättömäksi tarpeeksi, jota ei kykene vastustamaan. Sen täytyy olla suorastaan fyysistä solutasolla olevaa pakkoa mihin tahtotila ei yllä.

Henkilön, joka ei ole vielä tautiin sairastunut, on helppo sanoa, että laita vaan korkki kiinni, se on siinä. Niinhän meillekin alkoholisteille ennen oli. Valitettavasti ei enää. Nyt on elämä jokapäiväistä loppuelämän jatkuvaa taistelua viinaa vastaan. Ainoastaan täydellinen raittius voi auttaa. Kuinka siihen kukin kykenee, se vaihtelee. Joku onnistuu AA-n avulla, joku ihan itsekseen, joku löytää ratkaisun uskosta.

Kukin tyylillään. Jatketaan sotaa viinaa vastaan. Joskus hävitään taistelu, joskus taas voitetaan. Tsemppiä.

Ja täällä taas viides kk alkoi, työreissuilta ollaan vältytty eikä kotona kurkkua kutita joten mukavast menee.Kohta se on kesä käsillä. Hyviä vointeja, jos kompuroidaan, niin siitä on sitten hyvä nousta.

Kuudes kuukausi tjsp alkoi. Misäs kaikki on, onx ketju jo liian pitkä tai putki.

Sanopas se, hiljaista. Itsellä parit kentillä käynnit. Muuten mennään taas kuivilla. Käykääs ketjun alkuaikojen aktiivit kuittailemassa. On sitten mennyt syteen tai saveen.

Yritetään yhdessä aina, vai miten siinä laulussa sanottiinkaan.

Heippa!
Vuosi ja rapiat raittiina!Ihanaa!

Viime kesä oli niin ankea ja surullinen kun haiman kärvistellessä meni niin pitkään sairaalassa.
Viime kevään uudet terveysongelmat ovat nyt ns.hallinnassa ja elämä jatkuu mukavasti.Tämä on minun kesäni,ensimmäinen selvä kesäni miesmuistiin!Nautin tästä todella.
Monet ihmiset eivät tiedä minun raitistuneen,koska juuri kukaan ei edes ole tiennyt,läheisiäni lukuunottamatta,että minulla oli alkoholiongelma.Tässäpä sitten kerran tuli tuttavani meille kyläilemään muutamaksi päiväksi ja sanoi,että hänellä on minulle yllätys.Nooh,hän oli rinkastaan kasannut vierashuoneen pöydälle lukuisia herkullisia likööripulloja ja kehotti iloiseen ääneen,että nyt sitten jutellaan ja nautitaan näistä!Minä ratkesin nauramaan kaksin kerroin ja sain kakaistua hekotuksen lomassa,että olen raitis,en käytä enää ollenkaan alkoholia.Olisittepa nähnyt ilmeensä! :D Kehoitin tosin häntä ottamaan juomia ihan rauhassa,ettei se minua haittaa.Hän totesi,ettei huvita itsekseen vain ottaa.No,hauskaa meillä oli toki ihan selvin päinkin,ei siinä liköörejä olisi tarvittukaan.
Toisella kerralla kun menin itse kylään erään tuttavani luokse,oli hänkin ostanut oikein konjakkipullon,että vedetään nyt sitä sitten kahvin kanssa oikein koko pullo.Jäipä avaamatta sekin lesti,hehheh.
Ihan hauskoja tapahtumia olivat nämä :) .

Täytyy sanoa,että yhden kerran tuossa hellepäivänä tuli sellainen olo,että voi kun voisi mennä terassille juomaan kylmää kaljaa.Mietiskellessäni tätä yhtäkkistä mielihalua,totesin vain,että miksiköhän minun niin teki mieli sitä terassikaljaa,koska en käynyt koskaan terassilla edes silloin kun vielä join?!Aika huvittavaa..Otinpa sitten nollaprossasen Nikolain kaapista ja istahdin omalle pihalle.Tuntui mukavalta.Noista nollaprossaisista kaljoista vielä sen verran,että hyviä ovat kesäjanoon.Talvellakin minulla on aina niitä kaapissa pääasiassa saunaa varten,mutta myös silloin tällöin juotuna muutenkin ovat passeleita.

En kyllä ikävöi pätkääkään niitä aikoja kun kittasin kalja-kaljoja.Kun olen käynyt tätä raittiuden tietä jo näinkin kauan,on ihan utopistista edes ajatella ,että tarttuisin alkoholiin enää.Ja kun toki muistan sen tosiasian,että haimatulehduksen läpikäytyäni en edes saa ottaa,niin eipä tässä ole vaihtoehtoina kuin pillimehu ja nollaprossanen ;) .Passaa mulle loistavasti!

Hyvää kesää kaikille ja tsemppiä!
Antakaahan kuulua!

hei Kaikille
Olen saanut jotenkin pidetyksi tolkussa juonnin vaikka liikaa otan vieläkin ajoittain, esim. loman alkaessa 3 kaljaa ja puoli litraa viinaa. Siinä tissuttelin koko päivän ja maalasin. Nyt muutama päivä taas ilman ja tarmokkuus on palannut. Vielä ei ole terveysongelmia, syyllisyydentunnetta ja ahdistusta kyllä aina krapulassa. Krapula on jäänyt aika vähäiseksi. Hoidan itseäni muuten hyvin liikunnalla ja ruokavaliolla. Viime kesänä olin raittiina parhaan terassikauden, nyt toivoisin samaa, mutta huomaan että tarhto ei riitä.
Onnittelut kaikille onnistuneille! Mukava lukea teistä.

No huh, heti kun tilaisuus tuli niin täss sitä ollaan pieruissa. Enpä tiedä kaduttaako tässä vaiheessa aamua vai myöhemmin. Mikäli menee kuin ennenkin niin seuraava latkimishetki koittanee joulun tienoilla. Kunhan en vain töppäis.

Sunnuntaista asti ottamatta. Viime vuonna aloitin näin ja pystyin olemaan pahimman terassikauden ilman. Yritän nyt samaa, ei ainakaan ole mitään kekkereitä tulossa ennen elokuun puolta väliä.
Pieruista pois pääsyä ja pysymistä duurijuopolle toivoen

Hengissä ollaan ja ei tullut sanomista. Tää on niin nähtyä, nyt jaksanee taas kuukausia ilman.

Moro! Päivitän tietojani!
Olipa rankka kesä. Kiukuttelin ja raivosin kaiketi alkoholin puutteessa. Surffaamaan en kunnolla oppinut - vatsanahka oli verillä lukuisista sukelluksistani ja ylös kapuamisistani. Olen sentään purjehtinut ja sikäli perusasioiden luulin olevan kunnossa... Kunto oli huono. Raivoa ja ketutusta riitti vaikka olin suurimman osan kesästä yksin. Yksinkään ei ole hyvä olla!!!
Heti kun palasin saaristosta ns. sivistyksen pariin, vedin pääni täyteen ihan itseään alkoholia. Vidu!
Nyt taas olen ihmisiksi. Alkoholin kulutus on kuitenkin vähentynyt ja olo tuntuu ajoittain jo melko terveeltä... se näkyy naamastakin.

No niin! Nyt näyttää elämä jo valoisammalta!
Juominen on loppu! Vähän itseäni epäillen sanon tuon kuitenkin. En uskalla edes maistaa viiniä tms. Uusi projekti pukkaa päälle. Maanantaina marssin terveyskeskukseen hakemaan reseptin tupakoinnin lopettamislääkitykseen. Pärjäillään, ystävät hyvät!

Tättärää!
Nyt olen ollut yli kolme kuukautta täysin ilman alkoholia ja kaksi kuukautta tupakatta.

Oppikirjojen mukaan kolmen kuukauden paikkeilla sekä alkoholittomuudessa että tupakoimattomuudessa tulee vaikeat hetket käsille. Niinpä tuntuu tulevan!

Oikeastaan tämä kuluva viikko on ollut sitä, että aivoissa jäytää jokin peto (tai kaksi) joka maanittelee sortumaan molempiin. Nyt on onneksi kelit suosineet ulkoilua ja olen koittanut kuluttaa päivittäin pitkät pätkät ajastani ulkoilemalla. Se auttaa, mutta nyt tuntuu että apu on vain hetkellistä. Milloin tämä helpottaa? Tuskin koskaan aivan täydellisesti!

Miul männäö päi vittua, kun Oon lespo, kirjoitti Taimi, Sun tarhassas