Voi pee... Tässä sitä taas ollaan. Alussa? Ei, vaan jossain matkan varrella. Miettimässä risteääkö meidän tiet vielä joskus vai kadotimmeko yhteiset askeleet jo. Yhteiset hetket kristallin kirkkaina mielessä ja rinnassa kaipuun polte.
Löydämmekö yhteyden
vielä??
25902
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
löydämme,150 kerta toden sanoo.ei me voida olla erossakaan toisistamme
No se on vähän niinkuin tekemisen kauppaa sellainen, ei mitään paikoillaan tuu vaikka kuinka toivoisi ja haluaisi. Ja kaipuu,sepä se.
eipä tietenkään ,ei muutu, ei mikään ,kun kysymys ei ollut pelkästään makaamisesta ,kaikki muut kyllä natsaa ,jos ei ota ongelmaksi muita seikkoja ,jotenkin mä en pidä enää niitä enää niin tärkeänä ne on toisesta kiinni
Ärsyttää kun aina kerää näistä viesteistä toivoa...
jos täs olis mentalist ja tietäisi kenelle kirjoittaa niin sanoisin kyllä että toivoa kyllä riittää ,jos tietty ihminen tietäis kuinka kauan hänen toimintaa katellut niin yllättyis ,jos tarkkaavainen olis ollut olis huomannut kuinka kädet vapisee istuessaan viereen kun pyytää lahjarahaa ,kun huomaa et nthän se tulee ihan lähelle omg.
pisteet ja isot kirjaimet olis kivoja tuolla tekstissä...huomaatko et ärsyttävä lukea jos ei ole mitään välimerkkejä vaan kaikki on pitkään pötköön laitettu
Mannapuuroa ja mansikkaa juuri oikeenlaista kemiaa...sitä meissä on :)
Njam mulle ja.
Mulla on teoria. En tiedä olenko oikeassa.
Mikä se on ?
löydämme sen enää. Näin on hyvä eiko sinustakin?
:(
Ei ole......
Minäkin ajattelen vielä sinua. Hätäilinkö turhaan. Pelkäsin vanhan kaavan toistuvan.
näyttäisi vahvasti siltä ettei olla kadotettu. Meillä on vielä paljon yhteisiä hetkiä edessä, jos vain molemmat haluamme. Ja minä ainakin haluan, tosi kovasti.
Niin minäkin haluan. Miten sen sanoisin hänelle.
hänelle? Jomman kumman täytyy sanoa. Kaipaan kovasti.
ketä kaipaat
Ei windy ole mikään tämänpäivän keksintö.Niitä on jo miljaardeja maailmassa,joten voi ottaa aivan iisisti.
baaritiskilä jos tarjoot
Oli aika jolloin luulin ettet merkitse minulle mitään. Tuli aika j olloin tajusin olleeni väärässä, niin väärässä. Nyt on aikoja jolloin vahvasti uskon päässeeni yli sinusta, siitä mitä kanssasi koin. Ja aikoja, jolloin kaipaan seuraasi, lähellesi, ihollesi. Aikoja jolloin muistot nousevat pintaan ja sitä olisi valmis tekemään sen kiken uudelleen. Silläkin rikilä, että sama kaava toistuisi.
Arvaat varmaan mitä aikaa eletään nyt...
katsomme, odottaen sitä risteystä minne satutaan yhtaikaa, ei kuljeta ohi, vaan jäädään siihen, ja jatketaan matkaa risteyksestä yhdessä. Suuntaa emme vielä tiedä, mutta matka jatkuu samaan suuntaan,,,
Lumi peittää meidän jälkiä, mutta luodaan uusia : )
Jospa pysähtyisit kohdalleni ja tehtäisiin jäjet x 2 : ) Saattaisipa ne jäljet kuumuudestakin sulaa : ) Ehkäpä pyörtyisin ja jäljestä tulisi epämääräinen, jos et minua syliisi kaappaisi : )
Minulla on jotenkin sellainen tunne, että ehkä vielä tämän vuoden puolella jossain on se risteys ja matka jatkuu jonnekin..........
Vai onko ensin matka, ja siellä risteys, mihin suuntaan jatkuu?
Tottakai jos kumpikin sitä tahtoo.