Optimistina vaikeaa, kun nousen aina kun Feenix-lintu uudelleen toivomaan ja haaveilemaan. Tiedän, että se on turhaa. Unohdan selkeät sanat ja taas tarraan johonkin toivon rippeeseen kiinni. Pitäis päästää irti ja unohtaa.
En ymmärrä mikä tän kaiken tarkoitus on...
Olen vahva, kestän, jaksan ja pystyn...
En ymmärrä mikä tän kaiken tarkoitus on...
Olen vahva, kestän, jaksan ja pystyn...
Vastaukset 15
Vanhimmat
jotain muuta ..
pidät peliä naisten kanssa täällä ?
Niinpä, takapakkia tulee, voi v....
väärät tavat ja väärä asenne, kaikilla asioilla ei saa pelleillä.
Tuo ja se toinen. Vaikka toivoo ja haaveilee ja on positiivinen, niin pitäisi ehkä huomata, että toinen saattaa kohdella todella huonosti tai ei välitä, eikä sitä ei tule sallia. Hänen täytyy antaa mennä, jos mitään ei ole. Pitää keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin ja luoda katseensa muualle, sellaisten ihmisten suuntaan, jotka ovat saavutettavia. Ihminen, joka oikeasti välittää ja on läsnä sinun tai minun elämässä.
Totta. En ole niin hölmö kuin miltä se on ehkä vaikuttanut. Näin tuntemattomien kesken: olen ymmärtänyt. Aika korjaa kyllä.
http://m.youtube.com/#/watch?v=FlsBObg-1BQ&desktop_uri=/watch?v=FlsBObg-1BQ&gl=FI
Tai sitten se vaatii joskus aikaa. Pitäisi yrittää asettua toisenkin asemaan.
Hienoa ettet luovuta vaan jaksat uskoa tulevaan. Itse olen luovuttanut kaikkien asioiden suhteen, tällä hetkellä tuntuu ett kaikki ovet on kiinni ja ainoa ovi ja tie mikä mulle on enää auki on se lopullinen lähtö. Ennen minäkin uskoin ett kyllä se joku päivä elämässä mullekin tulee vielä jotain hyvääkin kohdalle, mutt nyt on se toivo kadonnut jonnekin matkan varrelle, kun on tullut ikäviä asioita liian paljon kohdalle. Enää en jaksa haaveilla, ne mun aikasemmatkaan haaveet eivät koskaan täyttyneet. Olen loppuunpalanut, enää en nouse tuhkasta, koska ei ole syytä nousta. Joka päivä mietin, ett minkä helvetin takia tällänenkin paska ihminen on maailmaan syntynyt, ikinä ei ollut ystäviä, ikinä en kelvannut muille ihmisille, en sopinut toisten joukkoon, olin "se" jonka kanssa kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä, missään työpaikassa en osannut tehdä mitään oikein. Mikä tarkoitus ihmisellä on jolla ei ole mitään tarkoitusta. Ei mulla ole mitään syytä olla ja elää tässä maailmassa, jossa mulla ei ollut paikkaa mihin kuuluisin.
Hyvä ihminen, älä nyt vielä periksi anna. Tiedän kokemuksesta, että kaikki voi muuttua, olen varmaan joskus nuoruudessani ajatellut samoin. Sen jälkeen onkin sitten tapahtunut paljon hyvää. Varmasti sinulle löytyy ystäviä ja lohduttajia. Usko vain itseesi. Keksi itsellesi jotakin mukavaa tekemistä, se vie ajatukset muihin asioihin.
Höpöhöpö. Ei mulle ystäviä löydy, ei niitä ole ennenkään ollut ja kukaan ei oikeastikaan piittaa musta paskan vertaa, heille nyt on yks hailee olenko olemassa vai en. Miks pitäis uskoa itseeni, kun kukaan muukaan ei ole uskonut muhun. Ainoa ihminen joka on piitannut ja välittänyt musta sairastaa parantumatonta muistisairautta ja hänen sairaus on siinä vaiheessa ettei aina edes tiedä kuka olen. Hullu olisin jos kaiken koetun jälkeen uskoisin parempaan huomiseen ja hyvän olemassaoloon, mitä hyvää tuossa sairaudessa on, kelle se on hyväksi, ei ainakaan hänelle, joka sairastaa, eikä hänelle joka hoitaa sairasta läheistään. Mä olen henkisesti niin finaalissa, etten ennen ole näin syvällä ollut, joka yö toivon ettei mun tarvitsisi enää aamulla herätä ja mietin miten lähtisin, kun tulee sopiva aika, ei mulle tässä maailmassa mitään ole minkä takia roikkuisin elämänlangassa kiinni.
minäkin uskon sinuun...
mites se on mahollista ku et tunne koko ihmistä.
Olen joskus ollut tuolla mustalla alueella. Sieltä pääsee kyllä pois. Murrat jonkun oven jos et muuten pääse. Otat itsellesi jonkun kaverin (vaikka joku eläin, mistä voit pitää huolta ja voit sen kanssa jakaa arkea.) Kohtelet sitä hyvin ja huomaat et se tykkää sinusta. Se on askel eteenpäin. KUn huomaat sen ehkä itsekin tykkäät itsestäsi. Kevät tulee ja aurinko taas paistaa =)
Tsemppiä kaamokseen! Ei saa luovuttaa!
tuntea välittääkseen.
Täytyisi tosiaan itsekin luovuttaa. Mutta kun ei ole olemassa katkaisijaa joilla saisi toivon pois päältä. Ei kytkintä jolla saisi tunteensa jäähän. Olisikin se liian helppoa....
Ei tarvitsisi nytkään kärvistellä ja valvoa pitkin yötä, kieriskellä unettomana kun ikävä väärän ihmisen luo häiritsee koko ajan. Naps vaan ja saisi kaipuun pois päältä...