Jo lapsena olin hyvin yksinäinen. Ravasin kirjastossa ja luin kirjoja. Nuorenakaan en edes osannut olla ystävien kanssa. Ja nyt aikuisena olen asian hyväksynyt.
Seurassa mulla on aina hyvin ulkopuolinen olo, olen aina se ylimääräinen. Ihmissuhteet ovat hyvin hankalia ja inhoon konflikteja. Siksi yksinäisyys on mun mielestä nyt tosi hieno asia. Mökillä yksin saunominen, hiljaisuudessa oleminen ja touhuaminen ovat ihan parasta, mitä tässä maailmassa on.
Käyn yksin harrastamassa, matkustan yksin...ja viihdyn itsekseni ja omassa seurassani. Toki on tilaisuuksia, johon kaipaisin seuraa, mutta jätän ne tilaisuudet väliin nykyään.
Tulevaisuuden nään hyvin yksinäisenä, myös vanhuuden, mutta se ei ole negatiivinen asia.
Seurassa mulla on aina hyvin ulkopuolinen olo, olen aina se ylimääräinen. Ihmissuhteet ovat hyvin hankalia ja inhoon konflikteja. Siksi yksinäisyys on mun mielestä nyt tosi hieno asia. Mökillä yksin saunominen, hiljaisuudessa oleminen ja touhuaminen ovat ihan parasta, mitä tässä maailmassa on.
Käyn yksin harrastamassa, matkustan yksin...ja viihdyn itsekseni ja omassa seurassani. Toki on tilaisuuksia, johon kaipaisin seuraa, mutta jätän ne tilaisuudet väliin nykyään.
Tulevaisuuden nään hyvin yksinäisenä, myös vanhuuden, mutta se ei ole negatiivinen asia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minustakin yksin on mukavaa, mutta suuri huolenaihe on se, ettei yksin elämisestä jää mitään muistoja. Kaikki hyvät muistot liittyvät ihmisten kanssa tekemiini juttuihin, enkä oikein millään saa päähäni mitään hienoa asiaa, jonka koin yksin. Vuodet vain vierivät, eikä muistoja niiden varrelta ole. Aivoihin ei jää mitään kaunista tallennetta eletystä elämästä. Tämä on se asia, miksi haluaisin löytää jonkun ihanan naisen, rakastaa häntä täysillä ja kokea elämässä asioita yhdessä.
Olen jo 31-vuotias, enkä ole seurustellut kertaakaan ja alan olla huolestunut omien tallenteideni vähyydestä. Ne käytännössä loppuivat siihen, kun opiskeluni loppuivat ja minulla on nyt takana 7 vuotta pelkkää muistotyhjiötä, josta en saa mitään otetta.
=>haluaisin löytää jonkun ihanan naisen, rakastaa häntä täysillä
Minun isäni on löytänyt neljä. Kolmasti eronnut ja neljäs avioliitto jatkuu.
=>Kaikki hyvät muistot liittyvät ihmisten kanssa tekemiini juttuihin
Minun hyvät muistoni liittyvät kavereiden kanssa tekemisiin. Naisten kanssa tekemisiin liittyy epäonnistumisen tunne (miehen vastuu, nainen seuralaisena) ja epäilys siitä kelpaanko sittenkään vai tuleeko komeampi ja varakas haastajaksi.
Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, halusin vain sanoa että älä laita kaikki munia samaan koriin. Tai kaikkia rahojasi Nokian osakkeisiin, hajauta riskiä hankkimalla myös tavallisia ihmisiä ystäviksi.
=> Seurassa mulla on aina hyvin ulkopuolinen olo, olen aina se ylimääräinen.
Tuskin olet ainoa. Mutta moni muu voi kaivata huomiota ja menee itse kyselemään toisilta kuulumisia ja kertoilee omista asioistaan. Jos odottaa että joku tulee haastattelemaan jää sivulliseksi. Ei silti, jos ei tapaa ihmisiä usein voi olla vaikea jutella niitä näitä "turhan takia".
=>Ihmissuhteet ovat hyvin hankalia ja inhoon konflikteja.
Jotkut ovat, toiset on hyvin helppoja. Joskus konfliktia tarvitaan jotta syntyisi kunnioitusta toista kohtaan.
=>...ja viihdyn itsekseni ja omassa seurassani.
Sitten asia ei ole ongelma. Mutta jos se olisi ongelma niin soittaisit joskus jollekulle ja kyselisit vain kuulumisia ilman sen kummempaa asiaa. Tai pyytäisit mukaan jonnekin.
Se vaan on niin, että kaikki eivät ole syntyneet samanlaisiksi ja samankaltaisiksi, jotka viihtyvät seurassa, pitävät ihmisistä ja haluavat elää elämää toisten kautta ja haluavansa yhteisöllisyyttä. Toiset eivät kertakaikkiaan pidä ihmisten seurasta ja siitä tavasta millä toiset elämäänsä elävät. Minua ainakin rasittaa kaikenlainen itseeni kohdistuva uteliaisuus, jota ihmiset kyselemisillään harjoittavat. Aina pitäsi olla tekemässä selontekoja mitä minulle nyt kuuluu ja kuinka menee, jotta saavat sitten juoruamisen aihetta omaan tyhjään elämäänsä.
Minulle omat ajatukset, kirjat, musiikki, kaikenlainen omissa pienissä ympyröissäni pyöriminen antaa sitä mielenrauhaa mitä elämässäni haluan kokea. Kun haluan keskustella, teen sen omasta vapaasta tahdostani, enkä selittele kenellekään miksi olen sitä mitä olen tai mitä minulle kuuluu, kun kukaan ei minusta aidosti kuitenkaan ole kiinnostunut.
=>kun kukaan ei minusta aidosti kuitenkaan ole kiinnostunut.
Voiko tällaiseen itse vaikuttaa?
Ainakin tuo 13:06 kirjoituksesi antaa ymmärtää että ei kannata paljoa kysellä, ja sellainen kieltämättä toimi hyvin ainakin minun kohdallani. Jos keskustelu ei suju, niin silloin jatkaa luonnollisesti jonkun toisen luokse josta huomaa että hän ilahtuu seurasta.
Mutta varmasti on niitäkin jotka keskittyvät mieluiten omaan tekemiseensä, eli pyytävät vieraitaan käymään muuallakin. Ja sitten niitä jotka viettävät aikaa huonossakin seurassa kunhan ei tarvitse olla yksin.
Yksin oleminen on aivan per.seestä.