Umpikujassa, neuvoja kaivataan!

Avioerostani on 11 kk aikaa. Se tuli minulle ihan yllätyksenä: puoliso pakkasi tavarani ja ilmoitti, että tyttöystävä muuttaa tilalle. Siitä lähtien olen ollut aika huonossa kunnossa. Tähän mennessä tänä vuonna:

-olen ollut kokopäivätyössä, opiskellut, ollut sairauslomalla
-asunut kaupungissa ja maaseudulla
-asunut yksin, vanhempien luona, ystävän luona
-syönyt lääkkeitä
-käynyt terapiassa
-ollut selvinpäin, kännissä, piristeissä

Ihan sama mitkä olosuhteet, koko ajan tuntuu yhtä hirveältä. Paitsi jos saa seksiä tai piristeitä. Ensimmäistä ei ole helppo löytää, kun ulkonäkö on kärsinyt jatkuvasta stressistä. Jälkimmäiseen ei ole toimeentulotuella varaa. Minun täytyy kokeilla jotain, mitä en ole vielä ennen tehnyt. Löysin ulkomailta töitä puoleksi vuodeksi. Jos joudun nyt jättämään opinnot kesken, en enää kehtaa Suomeen.

Otan mielelläni vastaan ideoita, miten tällaisessa tilanteessa pystyy jatkamaan elämää, tai jos ei pysty, keinoja lopettaa koko roska.
4321
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Moi, kuullostaa tylyltä, mutta turha on sinun lähteä ulkomaille, koko paska seuraa mukana kuitenkin- sinä olet sen kaiken kokenut ja paikan vaihdos ei asiaan auta. Näyttää siltä että sulla on erostressi päällä, et malta pysähtyä kun ahdistaa jne jne.

Hienoa, että olet aika kypsä tilanteeseen. Se tarkoittaa sitä, että haluat muutosta?

Suosittelen marssimaan lääkäriin ja hakemaan M1:n.

Äänestä

Olin viikko sitten sairaalassa vuorokauden, ja siellä tultiin siihen tulokseen, ettei se ole minun paikkani. En ole itsetuhoinen, ja olen toimintakykyinen itseäni kiinnostavissa asioissa. Olo on vähän helpottanut: reagoin voimakkaasti hormonaalisiin vaihteluihin ja kuukautisia edeltävällä viikolla ajatukseni menevät tosi synkiksi.

Olen saanut opinnäytetyötä huimasti eteenpäin, ja ulkomaille muuttoon on kova motivaatio, koska pääsen erääseen yliopistoon tutkimaan jo ennestään tuttua aihetta. Toivon saavani ryhmästä väitöskirjapaikan myöhemmin. Kokemusteni perusteella omalla alalla työskentely motivoi huimasti jaksamaan arjessa.

Terapia jatkuu avohoidon puolella ja lääkitykseen ei tehdä muutoksia tässä vaiheessa. On myös mahdollista, että diagnoosini on väärä: suvussa on neurologisia poikkeamia 4 sukupolven ajalta. Tämä selittäisi myös sen, miksi 2-suuntaiseen mielialahäiriöön käytettävät lääkkeet eivät toimi. Kun palaan takaisin Suomeen, yritän päästä neurologille.

Ensi vuoden suunnitelmiini kuuluu tutkinnon valmistumisen lisäksi elämäntapojen palauttaminen säännölliseksi. Viime kesänä oli lyhytaikainen suhde, johon takerruin. Nyt olen valmis jatkamaan elämääni ilman miehiä. Toive omista lapsista ja ns. biologinen kello kolkuttaa. Voisin jatkaa lapsille suunnatun toiminann ohjaamista ja olla enemmän tuttavien lasten seurassa. Ei kaikilla tarvitse olla biologisia lapsia, mielestäni muukin lasten hyväksi tehty työ on kunnioitettavaa.

Äänestä

reagoin voimakkaasti hormonaalisiin vaihteluihin ja kuukautisia edeltävällä viikolla ajatukseni menevät tosi synkiksi.
On myös mahdollista, että diagnoosini on väärä: suvussa on neurologisia poikkeamia 4 sukupolven ajalta. Tämä selittäisi myös sen, miksi 2-suuntaiseen mielialahäiriöön käytettävät lääkkeet eivät toimi.

Nämä kaksi edellä olevaa asiaa kiinnostaa. Kertoisitko lisää? Minulla myös olotila voimakkaasti häilyvä kuukautiskierron mukaan. Mitä neurologista poikkeamia?

Äänestä
  • Neurologiset poikkeamat: Aspergerin syndrooma, ADHD ja yleisimpänä narkolepsia. Wikipediasta:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Narkolepsia

    "Edellä mainittujen pääoireiden lisäksi voi esiintyä myös seuraavia:

    - unihalvaus eli nukahtamis- tai heräämisvaiheessa henkilö ei hetkellisesti voi puhua eikä liikkua
    - lääkityksestä aiheutuvat hallusinaatiot eli harha-aistimukset nukahtamis- tai heräämisvaiheessa, jotka voivat olla pelottavia tai ahdistavia
    - katkonainen yöuni on erittäin yleistä
    - muistivaikeudet ja -katkot väsymyksen ja nukahtelun takia."

    Katapleksiaa eli äkillistä lihasheikkoutta minulla ei ole ollut, mutta monilla sukulaisilla oire on ilmennyt vasta vanhemmalla iällä. Unihalvauksia ja hallusinaatioita minulla oli erityisesti ikävuosina 16-23. Hallusinaatiot unen ja valveen rajatilalla ovat lähes aina tulleet selvin päin, olen yleensä ymmärtänyt näkeväni unta silmät auki ja joskus pystynyt jopa kommunikoimaan kyseisten hahmojen kanssa. Osa sukulaisistani kokee hallusinaatiot vain silmät suljettuina, lähinnä kuulo- ja tuntoaistimuksina.

    Muistaakseni ainoa lääkitys joka on joskus laukaissut hallusinaatioita, on ollut ketiapiini, mutta olen vissiin ollut tilanteen tasalla: en ole pelännyt enkä ole myöskään luullut oireita psykoottisiksi. Sen jälkeen kun Triptyl aloitettiin 5 vuotta sitten, kohtauksia on ollut todella vähän. Joitakin trisyklisiä masennuslääkkeitä käytetään juuri unihalvausten estoon.

    Tosi vaikea PMS eli PMDD, premenstrual dysphoric disorder, on kuvattu tuolla:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Premenstrual_dysphoric_disorder

    Seuraavana arkipäivänä marssin terveyskeskuksen päivystykseen ja pyydän e-pillereitä. Yhdistelmäpillereitähän voi syödä monta listaa putkeen, jolloin kuukautisia voi jättää väliin. Minipillereitä olen joskus käyttänyt, mutta tuli tiputteluvuotoa. Harmi, koska joillakin ne kuulemma poistavat kuukautiset kokonaan. Tavallinen PMDD:n hoito on myös SSRI-lääkitys 1-2 viikon ajaksi aina ennen kuukautisia. Kun psykiatri viimeksi kysyi tarvitseeko niitä, kieltäydyin koska olin ollut 2 viikkoa oireeton :( Eli kuukautisten aikana ja 2 viikkoa niiden jälkeen on olosuhteisiin nähden siedettävä olo, kuukautisia edeltävällä viikolla pitää soitella päivystävät terveyskeskukset ja kriisipuhelimet läpi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


BlueFox_ kirjoitti:

Avioerostani on 11 kk aikaa. Se tuli minulle ihan yllätyksenä: puoliso pakkasi tavarani ja ilmoitti, että tyttöystävä muuttaa tilalle. Siitä lähtien olen ollut aika huonossa kunnossa. Tähän mennessä tänä vuonna:

-olen ollut kokopäivätyössä, opiskellut, ollut sairauslomalla
-asunut kaupungissa ja maaseudulla
-asunut yksin, vanhempien luona, ystävän luona
-syönyt lääkkeitä
-käynyt terapiassa
-ollut selvinpäin, kännissä, piristeissä

Ihan sama mitkä olosuhteet, koko ajan tuntuu yhtä hirveältä. Paitsi jos saa seksiä tai piristeitä. Ensimmäistä ei ole helppo löytää, kun ulkonäkö on kärsinyt jatkuvasta stressistä. Jälkimmäiseen ei ole toimeentulotuella varaa. Minun täytyy kokeilla jotain, mitä en ole vielä ennen tehnyt. Löysin ulkomailta töitä puoleksi vuodeksi. Jos joudun nyt jättämään opinnot kesken, en enää kehtaa Suomeen.

Otan mielelläni vastaan ideoita, miten tällaisessa tilanteessa pystyy jatkamaan elämää, tai jos ei pysty, keinoja lopettaa koko roska.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu