olen kolmen lapsen äiti. nuorin 3kk ,seuraava 3 ja vanhin sitten 21 ja omassa elämässään jo.. sanokaa miten saan miehen lähtemään .. ei osallistu millään tapaa elinkustannuksiin,ei maksa senttiäkään vuokrista,sähköitstä,ruuista, autosta,auton korjauksista,talvikumeista,mistään. hän vaan mökkeilee ja käyttää minua hyväkseen.koska "sain häneltä kaksi lasta,olen ikuisesti velkavankeudessa"?
olenko hölmö?tyhmä? no jaa,mutta olen 6v katsonut tätä ja nyt piisaa.aina mies sanoo hankkivansa jotain millä maksaa,muttei koskaan sitä tee. hänen äitinsä maksaa hänen puh laskunsa. kaiken muun minä.mies 35.. olen kasvanut tavallaan sijaisperheissä,oma äitini hyljeksi,ja tekee sitä vieläkin,tunnen itseni hylkiöksi ja ole omalla tavallani kii tässä ukossa mutta nyt tarvitsen jotain helvatan iskuryhmää katkaisemaan tän kahleen. en voi olla elatusvelvollinen aikamiehestä ja lapsista!? miten saaan tuon ulos?ei suostu lähtemään,vaikkei ees asu virallisesti tässä!
olenko hölmö?tyhmä? no jaa,mutta olen 6v katsonut tätä ja nyt piisaa.aina mies sanoo hankkivansa jotain millä maksaa,muttei koskaan sitä tee. hänen äitinsä maksaa hänen puh laskunsa. kaiken muun minä.mies 35.. olen kasvanut tavallaan sijaisperheissä,oma äitini hyljeksi,ja tekee sitä vieläkin,tunnen itseni hylkiöksi ja ole omalla tavallani kii tässä ukossa mutta nyt tarvitsen jotain helvatan iskuryhmää katkaisemaan tän kahleen. en voi olla elatusvelvollinen aikamiehestä ja lapsista!? miten saaan tuon ulos?ei suostu lähtemään,vaikkei ees asu virallisesti tässä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sano sille suoraan, että vaihdat lukot ja uusia avaimia hän ei saa. Sama mökille. Anna korkeintaan viikko aikaa, niin kyllä se siitä.
Itse jouduin tekemään niin, että eräänä päivänä pistin miehen ulos kamoineen viimeistä paritonta sukkaa myöden. Ei uskonut vähemmällä.
Kuulostaa ihan minun exältä. ;) Lähti kyllä ihan itse siinä vaiheessa, kun istutin toistuvasti pöydän ääreen ja vaadin tilille raha-asioista. Käskin tehdä henkilökohtaisen paperille tulo- ja menoarvion, jossa palkasta vähennettiin kaiken maailman osamaksulaskunsa ja kytkykauppansa ja velkansa ja puolet asumiskuluista ym. meidän pakollisista menoista. Kun mentiin miinusmerkkisille luvuille, käskin varata ajan velkaneuvojalle, mihin sanoi suostuvansa, mutta alkoikin pakata kamppeitaan.
Yllätys oli melkoinen muuttonsa suhteen: muutti nimittäin suoraan toisen naisen luokse. :o En ollut hetkeäkää epäillyt, että olisi myös uskoton. Mutta pitäähän miehellä elättäjä olla, ja varasuunnitelma elättäjälle... Lisäksi hänenkin tapauksessa myös äiti avusti aikamiestä.
Onko teillä asunto molempien nimissä?
Yritä ensin sovinnolla, vaikkakin tiukasti ja hempeilemättä saada miestä lähtemään. Jos ei lähde, niin kysy, tarvitseeko alkaa selvitellä, miten häätö hommataan.
Älä mene lankaan, vaikka alkaisi vetoamaan tunteisiisi. Se on oikeasti lapsilta pois, kun elätät sitä ukkoakin, ja lisäksi vielä menetät hermosi siinä.
Kovalta kuulostaa, kun kyseessä on lasten isä. Kyse vanhemmuudessa ei tietenkään ole pelkästään rahasta, mutta lasten isä on vastuuton ja laiminlyö teitä pahasti. Se ei ole rakkautta se.
Mihin mies käyttää palkkansa vai onko ikityötön?
Tee ruokaa vain lapsille ja itsellesi ja osta ruokaa, niin vähän ja sellaista sorttia, ettei kehtaa lasten ruokia syödä. Jos alkaa valittaa, käske menemään kauppaan.
Ei tuota voi tehdä normaalissa arjessa. Elämää pitää voida elää.
Kun minä panin mieheni laskemaan rahansa, luettelin maksut ja ulosotot, uhkasin erolla, niin hän siirsi palkkansa minun tililleni. Annoin hänelle runsaat taskurahat ja kaikki sujui, kunnes kuulin ja näin, että hän lainasi kaiken aikaa rahaa kavereiltaan ja osti luottokortilla ja työpaikkansa laskuun aivan samaan tahtiin kuin ennenkin.
Loppujen lopuksi olin isommassa liemessä kuin aikaisemmin, koska oli jo asennoitunut normaaliin rahankäyttöön. Olin maksanut vanhat velat pois, onneksi.
Oli järkyttävää ruveta taas maksamaan miehen lainoja ja kertyneitä maksuja. Pakko oli mennä iltatyöhön, jonka koko tili meni lainoihin joka kuukausi 5 v. ajan.
Koskaan en sen jälkeen ole pyytänyt häneltä rahaa markkaakaan, ja kaikki perheen menot, lasten koulutuksen ja asuntolainat olen maksanut omasta palkastani.
Minulle sanotaan, mikset heitä ukkoa pellolle. Miksi sen tekisin, koska hän saisi osituksessa puolet omaisuudesta(mme), jonka minä olen 13 tunnin työpäivillä maksanut viimeiseen asti. Vuosia säilytin kaikki kutiit ja tilinpidot, mutta sitten totesin, ettei minulla olisi ikinä voimia taistella häntä vastaan omaisuudesta.
Välit ovat kylmän kohteliaat, mies asuu kotonani ja annan hänelle aterian päivässä. Pakko pestä pyykit ja siivota, koska muuten hukkuisin likaisiin vaatteisiin ja sotkuun, jonka hän saa aikaan ihan mielellään.
Narsisti mikä narsisti. Aina oikeassa. Puhuu aina halveksivasti naisista ja sanoo sitä huumoriksi.
No, meillä onkin ollut viimeiset 25 vuotta omat pankkitilimme. :) Toimii ihan hyvin, että pitää jääkaapin tyhjänä miehen herkuista, jollei itse älyä käydä koskaan kaupoilla.
Kuulostaa muuten tutulta, mutta minun ex oli siisteysintoilija ja huusi koko ajan, jos lasten leluja tms. oli levällään. Muutenkin kuri oli kova.
Mies kiristi ja uhkaili monenlaisilla asioilla, jos puhuin erosta, mutta lopulta sitten repäisin ja lähdin - 20 vuoden jälkeen.
Kyllä jäi exälle aika monta kymmentä tuhatta euroa osituksessa, eikä tosiaan ollut itse penniäkään maksanut. Nyt olen puolta köyhempi, mutta paljon onnellisempi.
Se vain harmittaa, että olin niin pelkuri, etten lähtenyt silloin, kun lapsetkin vielä asuivat kotona ja olisivat olleet rentoa kotia vailla.
Kannattaa miettiä vielä. Kerran se ositus kirpaisee ja kyllähän se joskus mieleen tulee vielä pitkänkin ajan jälkeen. Mutta en vaihtaisi nykyistä elämää ok-talon puolikkaaseen ym. mammonaan, vaikka olinkin sen itse hankkinut.
Vuosikymmeniä minultakin on mennyt, ja sanon kyllä, että en anna puolta omaisuudestani miehelle, joka joisi työni tulokset parissa vuodessa. Varmaa on, että hän olisi torilla pultsarina hyvin äkkiä, koska ensimmäistäkään maksuaan ei maksaisi kuitenkaan.
Sanotaan että alkoholismi on sairaus, johon koko perhe sairastuu. Itse katson, että kun lakkasin välittämästä ja päätin hoitaa perheeni yksin ja narisematta, olen säilyttänyt mielenterveyteni, mutta pakko sanoa, että kateeksi käy joidenkin ystävieni avioliitto, jossa molemmilla on innostusta matkusteluun ja yhteisiin harrastuksiin vielä nytkin eläkeiässä.
Nyt on pakko kysyä, että oikeestikko olet pelkän rahan takia? Mitä jos miehesi joku kaunispäivä päättääkin lähteä? Omaisuus menee jakoon sittenkin.
Jos olisin sinä, en todellakaan pesisi ukon vaatteita. Huushollatkoon itse omat likapyykkinsä, tai palkatkoon jonkun tekemään sen. Ruuan kyllä antaisin, siinähän se menee kun muutkin. Ja rahaakin kyllä pyytäisin, ainakin sen ruokakulun verran :D tai käskisin syömään jossain muualla missä halvemmalla saa.
Oma mieheni ei myöskään osaa käyttää rahaa. Se ei vaan yksinkertaisesti osaa. Jonkun verran on joutunut opettelemaan, kun vaihtoehtoja ei ole ollut, mutta aikalailla se olen minä, joka sitten paikkailee sieltä mistä pakko on.
Velkoja en maksa. Jos lainailee kavereiltaan tai muualta, niin itse hoitakoon lainansa. Ja jos ei hoida, niin on oma häpeä, ei minun. Ja onhan noissa kommelluksia käynyt jos jonkin näköistä :)
Toisaaltaan ymmärrän sen, että ei ole hauskaa, eikä edes mukavaa, jos toinen pääsee hassaamaan yhteisen omaisuuden (ja oletko aivan varma, että ei tule yllätyksiä tämän osalta...vaikka et rahaa mieheltäsi otakkaan?) ja pahimmassa tapauksessa ulosoton vasaran alle.
Itse todennäköisesti (ehkä, en välttämättä maksaisin mielelläni puolet omaisuudesta, ettei tarttisi toista elättää ja huushollata, jos ei muuta virkaa toisen elämässä olis ja rakkautta ei löytyisi. Siinä tulisi heitettyä omat vuodet todennäköisesti roskiin ihmisen hyväksi, joka ei koskaan sitä kuitenkaan arvostaisi tai kiittäisi.
Toivottavasti pääset itsekkin nauttimaan rahoista ja elämästä, ettei nyt ihan kaikki mene, jotta toisella osapuolella olisi helppo elämä ja vähemmän tilaisuuksia sotkea koko perheen talous. Tsemppiä!
korjausta, että toka vikassa kappaleessa suluissa pitäisi olla (ehkä, en välttämättä)
Meillä on mennyt juuri noin: puolet omaisuudesta on juotu parissa vuodessa. Itsekin tein kahta työtä vuosikaudet sen omaisuuden eteen.
Olen silti hyvilläni siitä, että viime vuosien tuloista ei enää ole mennyt ropoakaan ex ukolle. Mitä kotiini nyt hankin, se on ihan vain minun, kenenkään kanssa ei varmasti joudu jakamaan.
Vaikka menen vain ruokakauppaan, ostan tasan sen, mitä itse syön tai mitä ne vieraat syövät, jotka olen itse kotiini kutsunut ja toivonut.
Jos menisin uudestaan naimisiin, avioehto olisi selkeä valinta - olisinpa minä se varakkaampi tai varattomampi osapuoli. En halua kenenkään itse hankkimaa omaisuutta itselleni, enkä enää aio pulittaa omaani toiselle, jos jotain sattuu.
Uutta avioliittoa en ainakaan toistaiseksi suunnittele, mutta elämässä on nyt rakkautta ja paljon hyvää.
Olin kyllä pitkäpinnainen suhteessanikin, kuten sinäkin "hampaat irvessä". Ajatuksesi kuulostavat hyvin tutuilta. En yritä väkisin kääntää päätäsi, jos tuo on sinulle sopiva tapa elää. Mutta kerron kuitenkin, että elämä on erilaista, kun ei tarvitse enää elää hampaat irvessä.
Älä pese enää ukon vaatteita.
Jos mies ei ole kirjoilla asunnossa, niin asia on yksinkertainen. Keräät miehen tavarat ja vaihdat lukot. Varaat ajan lastenvalvojalle ja teet elatussopimuksen lapsien osalta.
Yleensähän perheen isä kyllä on kirjoilla kodissaan, yhteiseloakin takana jo 6 vuotta. Eikä lastenvalvojan luona pysty äiti yksikseen sopimusta tekemään.
Saatat joutua kysymään oikeusaputoimistosta apua, varsinkin jos teillä on omistusasunto, jota mies ei suosiolla suostu laittamaan myyntiin, eikä muuttamaan pois.
Vaikka eroaminen olisi käytännössä hankalaakin, niin nuo todennäköisesti sinua vanhempien kanssasisarten kirjoitukset edellä on hyvä esimerkki siitä, että kannattaisi ehkä tässä vaiheessa viheltää peli poikki, eikä surkutella vielä vuosikymmenten jälkeen samaa tilannetta.
Lasten elatuksesta vielä: jos pysytte yhdessä, huolehdit siitä yksin, ja vielä miehenkin menoista. Jos eroatte, tulet saamaan elatusmaksuja (ellet ole niin suurituloinen, ettei elatustarvetta katsota olevan).
Sinulta jäi avaajan viimeinen virke lukematta.
No näköjään. :P
Kun ei asu virallisesti luonanne niin pyydä viranomaisilta lähestymiskielto tälle hampuusille. Ei muuta kuin pyörät pyörimään sosiaaliviranomaisten avulla.
Nimenomaan.
Laitata se murtolukko ja varmuusketju.
Nosta miehen tavarat ulos ja hae kunnalta elatustuki rahastakoon kunta sitten isältä.
Jos sinulla olisi täysinäinen avattu maitolitra arvokirjojen tai tärkeiden papereiden kanssa pöydällä ja litra kaatuisi antaisitko sen valua kokonaan papereiden päälle vai nostaisitko nopeasti pois ensin litran ja sitten kirjat?
Vahinko on tapahtunut, se on korjattava mahdollisemman hyvin, helppoa se ei tule olemaan.
Ulos heitin kirjaimellisesti tuollaisen ukon. ! ! Eli kuin loinen!
Jos et ole naimisissa niin voit soittaa poliisit poistamaan henkilön asunnostasi ja toiseksi mies ei ole kirjoilla asunnossa niin lähtee poliisen avustamana nopeasti ja sarjoita lukot uudestaa niin e ipääse avaimillaan takisin ja niin helppoa se on. Lopeatat kaiken elättämisen eili ruuan teon ,pyykkien pesun ja muut jutut niin lähtee nopeasti mutta poliisit poitaa kaikkein nopeimmin.
kiitos kaikki vastauksistanne. sain asiat sujumaan,kun osasin avata suuni neuvolassa. sieltä tuli ihan ihmiset meille puhumaan ja saatiin mies tajuamaan asian vakavuus.koska olin kuunnellut liian paljon "ensviikolla olis töitä"-lauseita,en enää antanut ainuttakaan mahdollisuutta. nyt hän asuu omassa asunnossaan,ja tekee mitä haluaa. saan olla lasten kanssa ihan itsekseni. todellakin voin sanoa että aivan liian kauan odotin että asiat lutviutuisi,kun kerran ei herraa huvittanut tehdä asioille mitään.kunhan vaan käytti hyväksi. nyt hän on sossujen lellikki,näyttelee olevansa miltei hyljätty uhri,mutta olkoot. minä en enää ole.
kiitti kaikille kannanotoista,tää palsta on tarpeen :)