Moikka
Olen jo jonkin aikaa miettinyt että olenkohan jotenkin liian kiintynyt lapseeni. Hän on 2,5v. Ekan kerran oli yökylässä isovanhemmillaan vuoden ikäisenä ja siitä lähtien ehkä paristi kuussa enintään ollut yökylässä anoppilassa ja anoppilassa ollut päivähoitokin vuoden ikäisestä parivuotiaaksi, eli ei todellakaan vieraassa paikassa ole öitä ollut. Nyt hoidan kotona koska odotan meille toista lasta. Sekä mun että miehen vanhemmilla kaikki hoitotarvikkeet sänkyä myöten olleet aina, kaikki neljä isovanhempaa tiiviisti olleet mukana lapsen elämässä ensihetkistä asti, vaikka tietenkin päähoitovastuu meillä vanhemmilla. Mielellään jää kyläilemaan yöksikin, aina lapselta itseltäänkin on sitä kysytty. Pari kertaa kun on jäänyt lyhyesti hoitoon, on itkenyt perään ja silloin ollaan miehen kanssa palattu kipinkapin hakemaan hänet kotiin. Aina on lupa soittaa jos yökylässäkin tulee äitiä ja isiä ikävä. Aina hyvillä mielin jäänyt ja joskus on jopa ollut hankaluuksia kotiin lähteä kun on kivat leikit kesken.
Pulmana on vähän ajatukset. On jotenkin vaikea olla kun lapsi ei ole vieressä nukkumassa omassa sängyssään. Ristiriitaista. Toisaalta aamu-unisena aamuvirkun äitinä nautin niistä harvoista aamuista kun saan nukkua pitään, toisaalta on ikävä sitä lasta ja on vaikea olla laittamatta viestiä tai soittelematta että miten menee. Ymmärrän silti, että ei ole lapsellekaan hyväksi olla niin kiinni, että näkee miten äitiä ahdistaa kun lapsi jää yökylään. Pelkään että jotain tapahtuu ja lapselle jää jotain traumoja. Suurin pelko varmaan se että hoitajille käy jotain ja lapsi jää yksin itkemään. Yhtä hyvin mulle voi käydä jotain kun kahestaan ollaan kotona mutta jotenkin tuntuu että kaikki on hyvin kun se lapsi on silmän alla ja ite on koko ajan "kartalla".
Onko muilla mitään samankaltaista?
Olen jo jonkin aikaa miettinyt että olenkohan jotenkin liian kiintynyt lapseeni. Hän on 2,5v. Ekan kerran oli yökylässä isovanhemmillaan vuoden ikäisenä ja siitä lähtien ehkä paristi kuussa enintään ollut yökylässä anoppilassa ja anoppilassa ollut päivähoitokin vuoden ikäisestä parivuotiaaksi, eli ei todellakaan vieraassa paikassa ole öitä ollut. Nyt hoidan kotona koska odotan meille toista lasta. Sekä mun että miehen vanhemmilla kaikki hoitotarvikkeet sänkyä myöten olleet aina, kaikki neljä isovanhempaa tiiviisti olleet mukana lapsen elämässä ensihetkistä asti, vaikka tietenkin päähoitovastuu meillä vanhemmilla. Mielellään jää kyläilemaan yöksikin, aina lapselta itseltäänkin on sitä kysytty. Pari kertaa kun on jäänyt lyhyesti hoitoon, on itkenyt perään ja silloin ollaan miehen kanssa palattu kipinkapin hakemaan hänet kotiin. Aina on lupa soittaa jos yökylässäkin tulee äitiä ja isiä ikävä. Aina hyvillä mielin jäänyt ja joskus on jopa ollut hankaluuksia kotiin lähteä kun on kivat leikit kesken.
Pulmana on vähän ajatukset. On jotenkin vaikea olla kun lapsi ei ole vieressä nukkumassa omassa sängyssään. Ristiriitaista. Toisaalta aamu-unisena aamuvirkun äitinä nautin niistä harvoista aamuista kun saan nukkua pitään, toisaalta on ikävä sitä lasta ja on vaikea olla laittamatta viestiä tai soittelematta että miten menee. Ymmärrän silti, että ei ole lapsellekaan hyväksi olla niin kiinni, että näkee miten äitiä ahdistaa kun lapsi jää yökylään. Pelkään että jotain tapahtuu ja lapselle jää jotain traumoja. Suurin pelko varmaan se että hoitajille käy jotain ja lapsi jää yksin itkemään. Yhtä hyvin mulle voi käydä jotain kun kahestaan ollaan kotona mutta jotenkin tuntuu että kaikki on hyvin kun se lapsi on silmän alla ja ite on koko ajan "kartalla".
Onko muilla mitään samankaltaista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
No minun poika on päälle 2 vuotias ja on ollut yhden yön pois. Oli mennyt hyvin eikä ollut itkenyt. Mie kuitenki säpsin koko yön enkä saanut nukuttua. Äitini sanoi että se ajan kanssa helpottaa sitten kun minäkin totun ettei lapsi ole aina paikalla :D
Et ole liian kiintynyt. Luulen että aika harva 2,5 vuotias on noinkin usein yötä poissa kotoaan, kuin sinun lapsesi.
Meillä 3,5v oli vasta hiljattain ekat yökyläilynsä,syystä että suku asuu suht kaukana ja ei ole halunnut mennä aiemmin yksin.Nyt kysyi,itse saako mennä mummilaan yksin.Meillä myös toinen lapsi 1,5v ja tätä aiemmin ollut esikoisesta vain kuopuksen syntymän ajan erossa.Nyt kyläily tuntui molemmista ainakin hyvältä,mutta aiemmin en ole itsekään ollut innokas häntä niin päästämään,vaikka 100 % hoitajiin luotankin.Eka yö nytkin oli vaikea,vaikka noin iso jo onkin.Loput kaksi jo helpompia :)
Meidän 5.5 vuotias ei ole ollut yhtään yötä hoidossa. Eikä ihan pian mene.
Tehtiin lapsi itsellemme eikä muiden hoidettavaksi. Nuoruuden menot kummankin osalta menty. Nyt on perheen aika.
ole liian kiintynyt lapseesi, koska raaskit häntä noinkin paljon hoidossa pitää.
Tuon ikäinen kun on vielä hoidossa eikä "yökylässä".
Niin no, on erilaisia elämäntilanteita ja tilanteita että lapsi on yökylässä. Pidän lapselle läheisiä isovanhempia parempana vaihtoehtona kuin esim vuoropäiväkotia tai meidän tilanteessa vaikkapa kummia. Jonkun muun tilanteessa em tai joku muu vaihtoehto on sopiva.
Ei yöhoito tai -kyläily tarkoita sitä että olisin SAANUT lasta muiden hoidettavaksi tai että olisin huonompi äiti kuin sellainen, jonka lapsi ei koskaan tarvi yökyläpaikkaa. Lähinnä halusin kommenttia kiintymysasiaan ja kiitän asiallisista vastauksista.
"...aina lapselta itseltäänkin on sitä kysytty."
Eli lapsi on mennyt hoitoon ja silti häneltä on kysytty, että haluaako mennä?
Sorry, mutta hiukan paikkailun makua...
"Pari kertaa kun on jäänyt lyhyesti hoitoon, on itkenyt perään ja silloin ollaan miehen kanssa palattu kipinkapin hakemaan hänet kotiin."
"...parempana vaihtoehtona kuin esim vuoropäiväkotia..."
Vuoropäiväkotiin voi viedä lapsen jos käy vuorotöissä. Vai oletteko samassa työpaikassa, josta riennätte lasta hakemaan silloin kun lapsi ei viihdykään hoidossa? Miksi kummankin pitää lähteä töistä?
Vanhempien asia on päättää lapsen puolesta.
On liikaa vaadittu, että lapsen mielipidettä kysytään. Hän haluaa luottaa siihen, että asiat rullaavat, ei hän halua valita mennäänkö vai ei. Joskus on leikki niin kesken, että lapsi ei halua mitään muutosta tilanteeseen. Ei lapsella ole ajan tajua.
Lapselle kerrotaan iloisin mielin,että tänään mennäänkin mummulaan ja sinä saat jäädä ihan yöksi sinne. Nyt katsotaan mitä otetaan mukaan.
Voihan olla, että lasta asia hiukan mietityttää, mutta kun vanhemmat ovat hyvillä mielin,niin optimismi tarttuu lapseenkin ja hän innostuu myös.
Itkuisesta äidistä eroaminen on lapselle vaikea paikka.
Pikkulapselle ihmiset katoavat kokonaan sillä hetkellä kun ovi sulkeutuu. Lapsi ei tiedä tuleeko lähtijä ikinä takaisin. Menee pitkään, ennen kuin lapsi ymmärtää, että maailmaa on muuallakin kuin hänen näköpiirissään.
Harva lastaan noin usein yökylään edes antaa, joten et mielestäni ainakaan liian kiintynyt lapseen ole.
Meillä lapsi(4v) on pari kertaa vuodessa mummilassa yötä ja onhan se outoa aamulla herätä, joten aika pian aamulla hänet takaisin haemme, vaikka yritämme venyttää aikaa jotta saavat vielä siinä aamulla touhuta keskenään. Muuten osaan kyllä olla rennosti ja nauttiakin kahdestaan olosta, kun poika on mummilassa; tiedän että heillä on aina yhdessä hauskaa ja poika on hyvässä hoidossa, joten ei ahdista millään tavalla, miksi ahdistaisikaan.
Hyvähän se on kaikkien muistaa, että lapset on lainaa vain kuten laulussakin lauletaan. Mielestäni on ihan hyvä, että lapsi voi välillä mennä yöksi sukuloimaan - oppii siihen että hänellä on turvallinen ja mukava paikka myös esim. mummolassa. En näe, että vanhemmat joiden 1-5v lapsi on yökylässä olisivat muka bilevanhempia tms. Koskaan ei tiedä mitä vastaantulee, voihan olla sattuu vaikka työmatkat vanhemille samaan aikaan jolloin lapselle on hyvä olla tuttu ja hänen itsekin mukavaksi kokema yöpaikka tiedossa. Tai voihan olla, että toinen joutuu yöpymään sairaalassa ja toinen on silloin työvuorossa jne. En syyllistä ketään, mielestäni on hyvä asia jos lapselle ei tee isoa numea siitä jos hänet vie yökylään. Jos vanhempi hirveästi toitottaa että kyllä pärjäät ja ei ole hätää ja on turvallista ja äitillä tulee ikävä nin lasta itseään käy askarruttamaan että miksi äiti noin huolissaan on joka laukaisee hänessäkin ehkä pelkoa.
Että ihan ok jos lapsi on välistä esim. mummilassa yötä. Meillä ainakin mummiväki toivoo lasta yökylään aina välistä - on heilleki vaihtelua kun muutoin onkin mummolaan aika pitkä matka.