Oon jo tosi pitkään miettinyt, että haluan pois VL-yhteisöstä. En vaan uskalla sanoa sitä porukoille, koska pelkään niin paljon niitten reaktiota. Ärsyttää tosi paljo, että lahko on niin aivopessyt kaikki jäsenensä, että kun tulee järkiinsä, ei uskalla lähteä pois. Haluaisin elää ihan omanlaista elämää, ilman mitään lahkoa. Olen elänyt kylläkin jo tosi pitkään kaksoiselämää, mutta sehän on itsensä ja muiden huijaamista. Haluaisin kertoa muille totuuden, etten halua kuulua enää VL-yhteisöön, mutta pelkään niitä muiden reaktioita. Voitteko kertoa kokemuksianne miten läheisenne, mm. ystävänne ja perheenne, ovat reakoinneet erottuanne lahkosta? Olen 20v., ja myös sitä olen miettinyt, että mitä jos ystäväni hylkäävät minut kuultuani päätöksestäni? Tiiän, että jokainen ihminen reakoi eritavalla, sinun läheisesi voivat reakoida täysin eritavalla kuin minun, mutta haluan silti kuulla kokemuksianne. :)
Kertokaa kokemuksia VL-yhteisöstä eroamisesta
qwe20
17357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mene Hakomajaan, www.hakomaja.net, siellä on paljon tietoa vl-yhteisöstä eroamiseksi, siellä monet kertovat kokemuksiaan ja siellä on jopa ohjeita, miten asian saisi selväksi mahdollisimman pienillä tappioilla. Kannatta tutustua, kun olet tuossa tilanteessa.
Oonki jo aika paljo sieltä tekstejä lueskellut, kiitos kuitenkin vinkistä.
On todellinen helpotus päästä eroon vl-herätysliikkeestä.
Aloittajalle.
Miksi sinun pitäisi kertoa muille päätöksestäsi?
Lopetat koko touhun ja toteat, että mitäpä se muille kuuluu. Eroamiseen ei liity mitään ilmoitusvelvollisuutta. Kyllä kukin tekee aikaa myöten sitten omat johtopäätöksensä.
Kerrot joskus mahdollisille kyselijöille, että rupesit uskomaan Jeesukseen.
Uskon saavani ikään kuin mielenrauhan, kun kerron suoraan päätöksestäni muille. Voin sen jälkeen vapaasti elää julkisesti niin kuin haluan. Tiedän, ettei siihen liity ilmoitusvelvollisuutta, mutta itse koen asian helpommaksi jos suoraan kerron mitä ajattelen. Mutta se vaan on vaikia kertoo..
Sukulaisten suhtautumisella on vain hetkellinen vaikutus. En vähättele sitäkään, mutta tärkeämpää, paljon tärkeämpää on se, mitä ratkaisullasi saat elämässäsi hyvää aikaan.
Itsellenikin kävi niin, että etäisyys sukulaisiin ja vanhoihin ystäviin kasvoi kasvamistaan. Mutta sain todella nopeasti hyviä uusia ihmisiä lähelleni. Heistä oli valtava apu.
Vl ystävät hylkäävät sinut varmasti. Vaikka he miten vannoisivat pysyvää ystävyyttä. Tiedän niin monta tapausta, että ystävyys kääntyy vain viileäksi tuttavuudeksi. "Ai hei, mitä sulle nyt kuuluu..." (äänensävyllä kuin juuri kuolevalle puhuisi)
Nyt vuosikymmenten jälkeen kiitän Luojaani siitä voimasta, minkä sain irrottautuakseni vl-yhteisöstä. Ja siitä elämänilosta, minkä sain itttottautumisen jälkeen. Se on kestänyt kaikki nämä vuodet.
Muuten, uskoa voi ilman vl-oppejakin :)
Alku oli ahdistavaa. Se suru minkä läheisille koki aiheuttaneensa oli vaikeaa kestää, mutta se kannatti. Pikkuhiljaa sitä tajuaa ettei olekaan vastuussa siitä surusta. Että niiden on vaan tultava tunteidensa kanssa toimeen. Minä en voinut enkä voi elää elämääni vanhempieni uskonnon jatkeena. On luotava oma elämä. Alkuun se kirpaisi, mutta pikkuhiljaa sitä tajuaa mistä on vapautunut. Juoksee kuin villivarsa keskellä niittyä, vapaana. Kannattaa irrottautua, kannattaa ajatella itseään, omaa tulevaisuuttaan.
Minua on ahistanut hirmu rankasti aika ajoin, siitä asti kun lähdin herätysliikkeestä. Minua vaivaa kuolemanpelko. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta pelkään joutuvani mieheni hylkäämäksi jos teen parannuksen ja palaan takaisin liikkeeseen...
Taivasta ja helvettiä ei ole olemassa. Ne ovat mielikuvituspaikkoja. Kuolematonta sielua ei ole olemassa, se on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Kun aivotoiminta kuoleman yhteydessä lakkaa, ajattelu loppuu siihen. Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Siinä ei ole pelättävää.
Minulta taas hävisi kuolemanpelko sen jälkeen kun jätin vl-liikkeen. Siellähän ei voinut hengittääkään pelkäämättä tekevänsä syntiä. Oulussa keksittiin aina uusia syntejä lisää. Raamatussa kerrotaan sen sijaan Jeesuksen jo sovittaneen syntimme. Melkoinen näkemysero. Itse pelkäsin eniten sitä kun tuntui niin pahalta ylentää itsensä vl:nä toisia paremmaksi uskovaiseksi. Jumalaksi Jumalan paikalle siis. Voiko Jumala jättää sellaisen rankaisematta, jos kymmentä käskyä luetaan?
Kiitos asiallisista vastauksista!
taivastietä ikävöivä: itse yritän tässä koko ajan päästä pois herätysliikkeestä, mutta sinullakin on oikeus tehdä niin kuin itse parhaaksi näet! Jos sinä tunnet, että sinun paikkasi on herätysliikkeessä, tee "parannus", ja liity takaisin joukkoon. Ja kun minä näen parhaaksi erota liikkeestä, minulla on oikeus tehdä niin. Tsemppiä meille molemmille, hankala tilanne sinänsä kummallakin, mutta toivotaan, että saamme rohkeutta muista liikaa välittämättä tehtyä omat askeleemme sinne minne haluamme!
Itse lähdin parisen vuotta sitten. Ilmoitin silloin äidilleni ratkaisustani ja parille kaverille. Tieto sitten levisi nopeasti, kuten toivoinkin.
Päätöstä edelsi pitkä harkinta ja myös kaksoiselämän eläminen jonkin aikaa. Sain paljon tukea aiemmin lähteneeltä sisarukseltani ja muutamalta ystävältä (ei vl), joiden kanssa pystyin rehellisesti puhumaan asiasta. He eivät painostaneet, vaan kuuntelivat ja tukivat.
Äiti järkyttyi, samoin muut vl-sukulaiset. Kukaan heistä ei hylännyt, välit ovat kutakuinkin ennallaan. Vl-ystävistä osa lopetti kokonaan yhteydenpidon, se on heidän ongelmansa. Ehkä he eivät ystäviä olleetkaan. Olen saanut uusia todellisia ystäviä muualta mm. työkavereista.
Elämä on muuttunut, mutta loppujen lopuksi yllättävän vähän. Perusasiat ovat ennallaan. Vapaus tuntuu oikein hyvältä. Voin vapaasti päättää elämäni valinnoista, sitä ei enään päätä srk. Kukaan rauhanyhdistyksen pikkupomo ei enää määrää, montako kuorrutettua kakkua minun on leivottava joulumyyjäisiin :) Ei vaadittuna, vaan hyvällä mielellä :)
Kyllästyin siihen touhuun kerta kaikkiaan. Olet hyvä ja kelpaava piireihin, mitä enemmän suoritat , olipa elämäntilanteesi mikä tahansa. Tämä oli vain yksi asia, muita esim. ainoa oikea usko, lähimmäisistä juoruilu ja pahanpuhuminen seläntakana. Tässä osa lähtemiseni syistä.
En ole päivääkään katunut lähtemistäni.
Jokainen on uskomassa oman sielunsa autuuden tähden, ei vanhempiensa eikä kavereittensa.
Olet oikeassa, ei tarvitse olla minkään lahkon mukana, se on opittu elämäntapa. Oikea usko on muuta kuin perinteiden noudattamista.
Mikään eroaminen ei oo mahollista, kerran siinnyt vl on aina vl .. teetpähä mitä tahansa. Tää o faktaa, vaikk mitä muuta potakaa levitettäis
Moi qwe20!
Itse lähdin liikkeestä 16-vuotiaana, siis lähes 15 vuotta sitten. Muistan kyllä vanhempieni surun, joka tietysti tuossa iässä itseänikin ahdisti ja syyllisti, mutta olen erittäin tyytyväinen että jo tuolloin riuhtaisin itseni irti ko. liikkeestä ja lopetin kaksoiselämän tahoa varten, jonka teologisia, opillisia tai mitään muitakaan näkemyksiä en pystynyt kertakaikkiaan käsittämään tai pitämään miltään kantilta uskottavina. Aluksi toki omatunto kolkutteli monista asioista (lähinnä kai vanhempien mielen pahoittaminen ahdisti), mutta päätin olla terveen itsekäs ja jättää huomiotta nuo, sillä en toisaalta osannut tuntea huonoa omaatuntoa uudesta, vapaasta elämäntyylistäni.
Välit vanhempiini ja sisaruksiini ovat edelleen hyvät; vuosien takaisen "alkushokin" jälkeen ovat varmasti havainneet, että en ole ihmisenä muuttunut yhtään huonommaksi tai arvottomaksi. Päätöstäni ei ole myöskään arvosteltu tai sumplittu minun kuulteni missään vaiheessa.
Itse en edelleenkään käsitä liikkeen opetuksia, pidän niitä lähinnä harhaoppisina ja raamatun tekstien törkeänä manipulointina oman halun mukaiseksi. Mutta eipä minun niitä tarvitse onneksi hyväksyäkään - pääasia, että saan viettää omaa elämääni täysin sellaisena kuin olen ja uskoa siihen mihin itse haluan tai olla uskomatta mihinkään.
En kokenut tulleeni hylätyksi kenenkään taholta, lähinnä itseäni ei kiinnostanut enää samat asiat kuin vl-kavereitani. Ne oikeat ystävät (joista osa on nykyisin vl-äitejä) tuolta ajalta ovat edelleen kavereitani. Parikymppisten ystäviesi luulisi olevan sen verran kypsiä, että pystyvät asian käsittelemään sinua hylkäämättä. Ikävä kyllä vl-piireissä sisäpiiriläisyyttä kuitenkin esiintyy, mutta pelkän (siinä tapauksessa epäaitojen) "ystävien" hyväksynnän takia on typerää roikkua mukana. Ajattelitko elää elämääsi heitä varten vai itseäsi varten?
Miksi et uskalla lähteä? Miksi teeskentelisit elämäsi ja oman identiteettisi hukkaan vain miellyttääksesi porukoitasi? Jos sinulla on käytännössä vielä koko mielenkiintoinen elämä edessä, mahdollisuus rakentaa siitä sellainen kuin haluat, ilman muiden mielistelyä, niin ala jo ihmeessä elää omaa elämääsi ennenkuin sekoat tai katkeroidut.
Matt. 10:39
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Matt. 16:25
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Luuk. 9:24
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.
Mark. 10:29 Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
30 ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.
Toivon että voit säilyttää kuitenkin uskosi Jeesukseen Kristukseen, joka on meidän syntimme sovittanut. Jumala ei sinua hylkää vaikka lähdetkin pois vl -liikkeestä.
Rohkeutta ja siunausta sinulle!