Psykologiaa lukemaan?

Eipä se yliopistoon pääseminen ole kiinni juurikaan siitä psykologian kirjoitusten arvosanasta (tai yo-tuloksista muutenkaan). Pääsykokeet on ne ratkaisevimmat. Lue pääsykokeisiin ja handlaa ne läpi, niin yliopistopaikka on sinun. :)

Psykologian itseopiskelu on naurettavan helppoa; jos ko. ala sinua kiinnostaa, käy kirjastossa lainaamassa kirjoja.

Mitkä olis hyviä kirjoja joita lainata kirjastosta? Ajattelin alotella noilla lukion psykologian kirjoilla.

Sanoisin, että on parempi lukea suoraan valintakokeisiin kuin kirjoitusten kautta kiertämällä. Välivuosi tilastotieteen tai avoimen yliopiston opintojen kanssa voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto kirjoituksille. Välivuosia ei kuitenkaan ole pakko pitää (: tsekkaapa http://jyvaskylaan2013.blogspot.fi/

Lukion psykan kirjat ovat ihan hyvä lähtökohta psykan opiskeluun, ja itse hakemiseen liittyen ylen abitreenit ovat aika avartavat (:

Ei niinkään kannata miettiä, että kiinnostaako tietyn alan opiskelu yliopistossa, vaan olennaisempaa on se, millainen työ sinua odottaa sen kuuden vuoden opiskelujen jälkeen. Lukion psykologian opintojen jälkeen voi tuntua, että tämähän on mielenkiintoista, mutta riittääkö kiinnostus sitten ammattiin asti, joka kuitenkin on hyvin erilaista kuin opinnot. Psykologiaan on yleensä hyvin paljon hakijoita, jota osaltaan selittää se, että tuossa iässä kiinnostaa sen tyyppiset kysymykset, joita psykologiassa käsitellään.

Psykologian opinnot ovat hyvin teoreettisia ja siinä on hyvin vähän syvällistä pohdintaa asioista. Tilastomatematiikka on pakollista melkein sivuaineen verran eli jonkin verran pitää olla kiinnostusta matematiikasta. Psykologia on siis tiede ja sen tietopohja perustuu vankasti tilastoanalyyttiseen tutkimukseen, joten tätä vasten tilastomatematiikan opiskelu on hyvin ymmärrettävää. Suurin osa kirjallisuudesta on englanninkielistä, joten jonkinlainen englannin osaaminen ennakkoon helpottaa asioita. Opintojen suoritus on pääsääntöisesti luento tentti, joten pitää osata itsenäisesti opiskella.

Työelämään siirtymisen kannalta psykologeilta vaaditaan jatkuvaa uudelleen kouluttautumista eli opiskelut eivät lopu maisteripapereiden saamiseen, vaan sitten ne vasta alkavatkin. Esimerkiksi, jos haluaa toimia neuropsykologian alalla, niin opinnot antaa vain pienet perustiedot alasta, jolloin työelämässä joutuu opiskelemaan alan vasta kunnolla.

Ja vielä muistutukseksi: psykologi ei ole psykoterapeutti tai psykiatri. Terapia opinnot opiskellaan erikseen ja niiden opiskelu kestää noin 2-6 vuotta. Psykoilogin työ ei siis pääsääntöisesti ole kliinisellä alalla keskustelua, vaan testaamista.

No ei se psykologin työ pääsääntöisesti testaamista ole missään. Jotkut työt voivat olla tutkimuspainoitteisia, mutta silloinkaan ei puhuta testaamisesta. Tällöin työnkuvaa ovat siis erilaiset yksilöpsykologiset tutkimukset. Moni kliinisellä sektorilla työskentelevä psykologi tekee kuitenkin nimenomaan "keskustelu"painotteista työtä.

On totta, että on hyvä miettiä itke kunkin, mitä psykologin ammatilta haluaa. Itseä kiinnostaa ala juuri sen takia, että aina on uutta opittavaa ja jatkokoulutus on mahdollista, jopa suotavaa ja pakollistakin. Ei se kaikille ole este eikä edes hidaste, jos todella haluaa psykologiksi ja opiskelijaihmisenä tykkää oppia uutta.

Olen itsein toki joutunut miettimään mitä tulevaisuus tuo tullessaan - jos nyt opiskelupaikan pääsen nappaamaan. Ei psykologilla ole päätä huimaavaa palkkaa, opiskeluaikakin on pitkä, opiskelu kovin teoriapohjaista ja välillä varmasti tulee maistumaan puultakin. Mutta sen palon psykologiaa kohtaan vain tuntee sisällään. En tiedä onko tämä nyt se "kutsumus" vai mikä, mutta en todellakaan voisi kuvitella itseäni missään muussa opiskelupaikassa kuin opiskelemassa psykologiaa.

Monilla tuntuu olevan psykologian opiskelusta hieman vääränlainen kuva. Ehkä itsellänikin osin, kun en ole (vielä) päässyt psykologiaa yliopistossa opiskelemaan. Olen silti sisäistänyt sen, ettei se tule olemaan välttämättä mukavaa ja leppoisaa, kuten lukiossa. Mutta mitäpä sitä ei unelmiensa eteen tekisi...