Päivähoito on suuressa kriisissä. Hoitohenkilökunta ei voi vaikuttaa mitenkään niihin epäkohtiin, joita aiheutuu päättäjien toimenpiteistä ja määrärahojen leikkauksista. Erityislapsille ei myönnetä henkilökohtaisia avustajia, sijaisija ei palkata ja kaikki se mistä on kirjoitettu-- Lastenhoitajan ja Nupon-- aloittamissa ketjuissa. Hoitohenkilökunnasta puristetaan kaikki mitä voidaan, eikä liitot tee mitään muuta kuin politikoi ja toimii hupitoimikuntina. Olenkin päättänyt erota liitostani. Laatua vaaditaan mutta millä resursseilla sitä toteutetaan kun niitä vähennetään. Millä otsikolla saisi vanhemmat kiinnostumaan ja lukemaan ja ottamaan kantaa ja toimimaan?
Mitä hoitopaikoissa tapahtuu ei kiinnosta vanhempia
L.H.
3584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
todellakaan kiinnosta. Taitaa hoitopaikoilla olla vain "narikka"-merkitys vanhemmille. Ei väliä vaikka ei ole kunnollisia askarteluvälineitä tai ehjiä leluja tai riittävästi henkilökuntaa. Monihäiriöisillä lapsillakaan ei tarvitse olla ryhmäavustajaa, Vaikka sen takia tapahtui Antonin hukkuminen Porissa.
mutta omat lapseni ovat jo päivähoitoiän ylittäneet.
Vanhemmilta on vanhemmuus hukassa ja pahasti. Ei voi kuin ihmetellä miksi lapsia ylipäätään hankitaan kun ei heidän kanssaan haluta olla.
Kuulin aamulla uutisista että erikoishoidon tarve on suuri. Minua kiinnostaisi tietää mistä tämä johtuu. Johtuuko se siitä, että nykyään on "muotia" etsiä lapsista virheitä? Vai johtuuko se siitä, että lasten kotiolot ovat heikentyneet? En tarkoita taloudellisesti vaan hankisesti. Eli eikö lapset saa kotona tarpeeksi huomiota, tukea ja hoitoa?
En oikein ymmärrä tätä nykymaailman menoa jossa äidit eivät osaa olla äitejä, vaan työntävät lapsensa ns. ammattilaisen hoidettavaksi. Ehkä tässä on juuri se syy miksi erityishoitoa tarvitaan. Lapsi ehkä vaistoaa olevansa vanhempiensa "tiellä"?
Luulen, että tämä ongelma ei ratkea sillä että hoitajia palkataan lisää vaan nyt täytyisi saada isät ja äidit löytämään vanhemmuus uudelleen. Hyvä koti ei tarkoita sitä, että on omakotitalo, kesämökki ja rahaa matkustaa maailman ympäri. Hyvä koti syntyy aidosta välittämisestä, läheisyydestä sekä rajojen asettamisesta.
Erityishoitoa ja -tukea tarvitsevien lasten ryhmä on moninainen. Kaikki ovat diagnosoituja. Osa johtuu kasvuympäristöstä, osalla on kyse perinnöllisistä, tai odotuksen tai synnytyksen aikana sattuneista asioista, kuten vaikka vauva ei ole saanut riittävästi happea synnytyksen aikana. Taustalla voi olla myös joku onnettomuus.
Nykyään kyetään tarkoilla tutkimuksilla toteamaan erilaisia oireyhtymiä, joita ei ennen osattu tunnistaa. Aina ne ovat olleet olemassa. Osaan on olemassa täsmälääkitystä, osaan ei voi auttaa kuin oikealla terapialla ja muulla hoidolla. Ns. "uusista" kuuluisin on ADHD, josta löytyy netistäkin paljon tietoa. Huonolla vanhemmuudella voidaan toki pahentaa lapsen oloa, mutta hyvälläkään vanhemmuudella ei voi kaikessa lasta auttaa.
Minustakin olisi ihanne, jos lapset voisivat olla kotihoidossa, mutta kotona voi olla toki muukin hoitaja kuin äiti.
Nyt eletään kuitenkin tätä todellisuutta, jossa lapset ovat päivisin hoidossa muualla kuin kotona, Ja olisi tärkeää saada hoitopaikkahoitoon parempaa laatua kuin nyt.