Lukion ai opettajien naurettava ov

Ei ole perusteltua. Kaikissa aineissa teetetään erilaisia töitä, eikä äidinkieli ole pelkästään esseiden kirjoittamista. Omat äikäntuntini ovat olleet enemmän tai vähemmän muuta kuin kirjoitelmien tekemistä, joita opettaja sitten tarkastaisi yömyöhään. Laskeo, kuinka paljon äidinkielentunneista on kirjoitelmien tekemistä, jotka tarkastetaan versus muu työ.

Eivät yllä kirjoittaneet opettajat valittaneet työstään. Missä olet ollut niillä äidinkielentunneilla, jolloin on harjoiteltu luetun ymmärtämistä? - Ei olisi ollut välttämätöntä laittaa tuota jälkimmäistä virkettä, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Anteeksi.

Voivoi, kun nyt puhuttiin luokassa tapahtuvasta työstä - ei kokonaistyöstä.

Ei pitäisi tuollainen 30 tuntia enää onnistua. Tunteja vähentämään otetaan joku epäpätevä tuntiopettaja, jollin saadaan säästöjä palkkakuluissa.

Jotain on työtavoissa pielessä, jos asia on noin. Kaikista suurin oppilaiden työllistäjä on äidinkieli kaikkine turhuuksineen. Kun reaaliaineissa yritetään teettää tutkielmia, niin opppilaat valittavat juuri sitä, että kaikki aika menee kalevaloiden, tuntemattomien ja muiden turhuuksien tekemiseen. Eipä tarvitse ihmetellä, jos monet inhoavatkin äidinkieltä. Suurin osa ko. aineen opettajista on naisia ja nehän jos ketkä osaavat näpertelyn taidon. Äidinkielen opetus pitää uudistaa ja kirjallisuuden osuutta vähentää. Sen merkitys on vähäisempi kuin äidinkielen opettajat luulevat. Opetus on vaan vanhanaikaista ja varsinkin kun äidinkielen opettajien tietotekniikan taidot ovat muita heikommat, niin työmääräkin on sen mukaista.
Koulutusta?

"Kyllä. Äikkä on kokopäivätyötä."

Kyllä. 16h viikossa eli 3.2h päivässä. Kokopäivätyötä! Jos 3.2 tuntia päivässä ei ole koko päivä niin mikä sitten on!

Luuletko että työhön kuuluu pelkästään tuntien pitoa? Voi sinua. Tiedoksesi nyt, että jokainen oppitunti suunnitellaan, ei niitä mistään hatusta vedetä. Lisäksi esimerkiksi minun lukiossani jokaisella kurssilla kirjoitetaan vähintään kolme kurssityötä, mikä tarkoittaa kokonaisia kirjoitelmia. Näistä kirjoitelmista korjataan sisältö, rakenne, kieli ja tyyli eli ei todellakaan mitään nopeaa vilkaisua että sisältö on suunnilleen kohdillaan.

Minulle 50 tunnin työviikko ei ole todellakaan harvinaisuus.

"Jatkuvasti pitää päivittää tietämystään uusista kirjoista ja kirjailijoista, tunnettava menneisyyden tyylit ja suunnat ja teokset sekä Suomesta että maailmalta. Sen lisäksi on hallittava esiintymistaitojen opetus, tekstilajit (jotka muuttuvat koko ajan), mediakasvatus, kirjallisen ilmaisun opetus ja pysyttävä myös yhteis..,"

Luojan kiitos, että on äidinkielen opettajia, niin muut opettajat voivat räkiä kattoon. Koska muut opettajathan vain vetävät kalvoshowta päivästä toiseen ja juurtuneet 50-luvulle päivittämättä tietojaan.

Atk-opettajakin käyttää varmaan teillä vielä dossia ja yrittää ebaysta etsiä levykkeitä win 3sta varten.

Jos seitsemän viikon aikana teetätät neljä esseetä oppilaalla ja keskipituus 4 sivua, pitäisikö miettiä jotain luovempaa tekemistä kuin ainainen väkipakolla kirjoittaminen ja esseiden älytön pituus?

Nämä ovat ihan ammatinvalintakysymyksiä. Onko se jotenkin reilua, että jollakin miesvaltaisella alalla tienataan peruskoulupohjalta saman verran kuin opettajat? Miksi kirvesmies tienaa enemmän kuin keittäjä? Miksi miksi miksi? Miksi äikänopella on pienempi opetusvelvollisuus? Miksi yläkoulun opettajilla on suurempi opetusvelvollisuus, vaikka työ on varmasti vähintään yhtä raskasta kuin lukiossa vaikkakin eri tavalla? Näitä voit mietiskellä vaikka maailmantappiin.

Fiksu tietysti miettii ennen ammatinvalintaa ja tyytyy sitten valintaansa. Tai pyrkii sitten vaikkapa vaikutusvaltaiseen asemaan ammattiliitossaan sen sijaan, että ruikuttaa netissä. Tuskinpa tämän palstan lukijoista monikaan asialle mitään voi.

Sen verran voin kyllä sanoa, että ainakin suurten lukioiden ai-opet kahlaavat läpi aivan valtavia kirjoitelmapinoja. Kuten sanottua, kirjallisuuden alan asiantuntemus ei pysy yllä ilman jatkuvaa työtä ja kieliopinkin opetus on todellisuudessa muuttunut jatkuvasti senkin viidentoista vuoden aikana, jonka itse olen hommissa ollut.

Jos huomaat tekeväsi liikaa töitä palkkaan nähden, vähennä niitä. Ei sinun ole pakko jatkuvasti teettää arvioitavia kirjoitelmia. Ei ole pakko tehdä palkatonta työtä. Opettajalla on aika paljon omaa harkintavaltaa näissä asioissa. Jos haluat kirkkaamaan marttyyrikruunun, voit toki kirjoituttaa miten paljon vain.

opex kirjoitti:

Nämä ovat ihan ammatinvalintakysymyksiä. Onko se jotenkin reilua, että jollakin miesvaltaisella alalla tienataan peruskoulupohjalta saman verran kuin opettajat? Miksi kirvesmies tienaa enemmän kuin keittäjä? Miksi miksi miksi? Miksi äikänopella on pienempi opetusvelvollisuus? Miksi yläkoulun opettajilla on suurempi opetusvelvollisuus, vaikka työ on varmasti vähintään yhtä raskasta kuin lukiossa vaikkakin eri tavalla? Näitä voit mietiskellä vaikka maailmantappiin.

Fiksu tietysti miettii ennen ammatinvalintaa ja tyytyy sitten valintaansa. Tai pyrkii sitten vaikkapa vaikutusvaltaiseen asemaan ammattiliitossaan sen sijaan, että ruikuttaa netissä. Tuskinpa tämän palstan lukijoista monikaan asialle mitään voi.

Sen verran voin kyllä sanoa, että ainakin suurten lukioiden ai-opet kahlaavat läpi aivan valtavia kirjoitelmapinoja. Kuten sanottua, kirjallisuuden alan asiantuntemus ei pysy yllä ilman jatkuvaa työtä ja kieliopinkin opetus on todellisuudessa muuttunut jatkuvasti senkin viidentoista vuoden aikana, jonka itse olen hommissa ollut.

Jos huomaat tekeväsi liikaa töitä palkkaan nähden, vähennä niitä. Ei sinun ole pakko jatkuvasti teettää arvioitavia kirjoitelmia. Ei ole pakko tehdä palkatonta työtä. Opettajalla on aika paljon omaa harkintavaltaa näissä asioissa. Jos haluat kirkkaamaan marttyyrikruunun, voit toki kirjoituttaa miten paljon vain.

Lue lisää

Ovat toki ammatinvalintakysymyksiä, mutta toki on eri asia verrata kahta eri ammattia kuin esim. lukionopettajien välisiä aineryhmiä. Kuten avausviestissä totesin, olen yrittänyt ottaa asiaa myös esillä yhdistystoiminnassa, mutta heikoin tuloksin. Ai-opettajilla on oaj:ssa erittäin suuri sananvalta.

Viisas ei siis ole se, joka tyytyy siihen perustelun, että "Näin ne asiat ovat aina olleet." Maailma ja opetustyö on muuttunut paljon siitä, kun ai-opettajat ovat etuoikeutensa saaneet. Tämä koskee myös opetusvelvollisuuksia eri luokka-asteiden välillä (esim. alakoulut vs. lukiot), vaikka itse useita vuosia ylä-asteella, että lukiossa opettaneena, pidän yläkouluopetusta kevyempänä.

Kyse on ainoastaan siitä, kuinka suuri määrä tunteja tehdään. Asia on helppo tarkastaa, kysytään vain palkkatoimistoista, montako tuntia äikän opet tekee, montako vieraiden kielten, matematiikan, reaaliaineiden jne. Kun selvitetään useiden satojen opettajien keskimäärin tekemät tuntimäärät saadaan määritetty opetusvellisuudet nykytilannetta vastaaviksi. Ei tarvitse käydä turhaa vääntöä siitä, kenen aine on työläin. Mikäli aineryhmä pystyy joka viikko neljä tai sitä enemmän opetustunteja, on opetusvelvollisuus väärin säädetty ja sitä tulee nostaa. Ei kenenkään pitäisi pystyä tekemään "kuutta työpäivää" viikossa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, senhän sanoo jo maalaisjärki. Yli-ihmisiä voi olla yksilötasolla mutta ei suuria joukkoja. Nämä ovat kuitenkin valtion rahoja, jota tuhlataan pienten opetusvelvollisuuksien aineiden opettajien ylisuuriin palkkoihin.

18 vs 24 on iso ero kirjoitti:

Kyse on ainoastaan siitä, kuinka suuri määrä tunteja tehdään. Asia on helppo tarkastaa, kysytään vain palkkatoimistoista, montako tuntia äikän opet tekee, montako vieraiden kielten, matematiikan, reaaliaineiden jne. Kun selvitetään useiden satojen opettajien keskimäärin tekemät tuntimäärät saadaan määritetty opetusvellisuudet nykytilannetta vastaaviksi. Ei tarvitse käydä turhaa vääntöä siitä, kenen aine on työläin. Mikäli aineryhmä pystyy joka viikko neljä tai sitä enemmän opetustunteja, on opetusvelvollisuus väärin säädetty ja sitä tulee nostaa. Ei kenenkään pitäisi pystyä tekemään "kuutta työpäivää" viikossa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, senhän sanoo jo maalaisjärki. Yli-ihmisiä voi olla yksilötasolla mutta ei suuria joukkoja. Nämä ovat kuitenkin valtion rahoja, jota tuhlataan pienten opetusvelvollisuuksien aineiden opettajien ylisuuriin palkkoihin.

Lue lisää

Kyse ei ole ainoastaan siitä, kuinka suuri määrä tunteja tehdään. Moni opettaja joutuu tekemään enemmän tai vähemmän kuin haluaisi tai pystyisi. Tilanteet vaihtelevat eri syistä.

Rehtori ei voi muuttua tunneiksi, jos niitä ei ole. Kouluun on ehkä aikoinaan perustettu kolme virkaa, mutta oppilasmäärän vähennyttyä tunnit ovatkin tiukassa ja lehtoreille saadaan kasaan vain opetusvelvollisuus. Joidenkin aineiden tunteja on aina tarjolla vähän. Harva käsityönope esimerkiksi työllistyy yhden koulun tunneilla.

Toisaalta tekijöitä voi olla liian vähän. Tunteja voi olla paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että uudelle tuntiopelle saataisiin opetusvelvollisuus kasaan. Tämä voi johtaa siihen, että lehtoreiden on otettava enemmän tunteja kuin he haluaisivat, koska jonkunhan ne työt on tehtävä.

Et taida olla alalla, jos luulet, että toteutuneista tunneista voi päätellä, mikä työ on raskainta. Opettaja ei voi keväällä ilmoittaa, kuinka paljon hän ottaa tunteja seuraavaksi syksyksi. Homma menee yleensä niin, että opettajalle esimies kertoo, paljonko tunteja on ja sillä on mentävä.

On äikänopeja, jotka on pakotettu kohtuuttomaan urakkaan. Siitä tosin yleensä seuraa se, että opettaja ei teetä arvioitavia suorituksia niin paljon kuin pitäisi. Tämä on mielestäni ymmärrettävää, koska vuorokauden tunnit ovat rajalliset. Vika on tällöin rehtorin eikä opettajan.

Ja minkähän reaaliaineen kokeita olet korjaillut?
Reaaliaineen korjaamisessa on otettava huomioon myös oppilaan kyky käyttää kieltä vastauksissa. Siinä on nähtävä sisältö myös kirjoitetun tekstin läpi. Oppilas voi hallita asian, vaikka kieli ei olekaan täydellistä. Eikö se ole niin niissä teidän kirjoitelmissakin. Reaaliaineen vastaus ei ole estetiikkaa eikä pidä sortua kielen kanssa näpertelyyn. Opettajan on halliittava asiat sisällöllisesti ja siihen tarvitaan sekä aineen hallintaa että taitoa nähdä myöskin heikommin ilmaistun asian läpi.
Reaaliaineissa ei viilata pilkkua. Tosin on kyllä merkillistä, että juuri esim. lääkärikunnassa on kielellisesti kömpelöä porukkaa, mutta se ei estä olemasta taitava omalla alallaan. Joskus tuntuu siltä, että äidinkielessä substanssi jää taka-alalle kielen kustannuksella.
Muuten vielä, että ei ehkä kannattaisi lähteä vähättelemään toisia. Se on sivistymätöntä eikä tee sinun työstäsi yhtään arvokkaampaa.

Kaikki äikänopet ovat toki korjanneet reaaliaineen kokeita. Sellaisia ovat esimerkiksi kirjallisuushistorian kokeet, joita itse teetän ysiluokkalaisilla. Myös kaseille on tullut joskus pidettyä reaaliainetyyppinen koe vaikkapa kirjallisuuden lajityypeistä. Seiskoille pidän kokeita kirjallisuuden peruskäsitteistä.

Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena niin laaja ja monipuolinen, että äikänope - jos kuka - on paras arvioimaan erityyppisten suoritusten arvioinnin raskautta. Me teetämme erilaisia suullisia tehtäviä (puheet, väittelyt, esittelyt, esitelmät), kokeita (kielioppi-, kielenhuolto-, kirjallisuusaiheisia) ja tietenkin erilaisia kirjoitelmia. Näistä ehdottomasti helpoimmat korjata ja arvioida ovat kielioppi- ja kielenhuoltokokeet. Seuraavaksi helpoimmat ovat reaaliainetyyppiset kokeet. Kaikkein raskainta ja aikaa vievintä on korjata ja arvioida ne juurikin äikälle tyypilliset (vanhanaikaista termiä käyttääkseni) "aineet". Niihin verrattuna kirjallisuushissan kokeet ovat lastenleikkiä, vaikka niissäkin saattaa ns. esseevastaus olla.

.......... Kaikkein raskainta ja aikaa vievintä on korjata ja arvioida ne juurikin äikälle tyypilliset (vanhanaikaista termiä käyttääkseni) "aineet".............

Jospa omat kyvyt eivät riitä niiden arvioimiseen.

Edelleenkään et voi tietää miten helppoja tai vaikeita ovat muiden reaaliaineiden kokeet. Kyllä niissä joutuu pohtimaan vastauksen sisältöä laajemminkin kuin vain sen minkä näkee vastauksesta. Tähän tarvitaan juuri sitä aineen hallintaa ja kokemusta. Sinä voit puhua omista aineista, mutta et muiden. Ja että siihen uuteen kirjallisuuteen tutustumiseen menee aikaa. Niin tietysti, koska se on tehtäväsi, mutta eikös sen pitäisi kiinnostaa muutenkin ja sen ollaosa vapaa-aikaa. Niin?
"Ukko akan töissä ja akka ukon töissä"

opex kirjoitti:

Kaikki äikänopet ovat toki korjanneet reaaliaineen kokeita. Sellaisia ovat esimerkiksi kirjallisuushistorian kokeet, joita itse teetän ysiluokkalaisilla. Myös kaseille on tullut joskus pidettyä reaaliainetyyppinen koe vaikkapa kirjallisuuden lajityypeistä. Seiskoille pidän kokeita kirjallisuuden peruskäsitteistä.

Äidinkieli ja kirjallisuus on oppiaineena niin laaja ja monipuolinen, että äikänope - jos kuka - on paras arvioimaan erityyppisten suoritusten arvioinnin raskautta. Me teetämme erilaisia suullisia tehtäviä (puheet, väittelyt, esittelyt, esitelmät), kokeita (kielioppi-, kielenhuolto-, kirjallisuusaiheisia) ja tietenkin erilaisia kirjoitelmia. Näistä ehdottomasti helpoimmat korjata ja arvioida ovat kielioppi- ja kielenhuoltokokeet. Seuraavaksi helpoimmat ovat reaaliainetyyppiset kokeet. Kaikkein raskainta ja aikaa vievintä on korjata ja arvioida ne juurikin äikälle tyypilliset (vanhanaikaista termiä käyttääkseni) "aineet". Niihin verrattuna kirjallisuushissan kokeet ovat lastenleikkiä, vaikka niissäkin saattaa ns. esseevastaus olla.

Lue lisää

- äikänope - jos kuka - on paras arvioimaan erityyppisten suoritusten arvioinnin raskautta

Sinulla on väärä "tulokulma" opettajan työmäärän arviointiin.
Opetustyö on muutakin kuin aineita ja esseitä ja niiden arvointia. esim. LUMA kemia, fysiikka, kotitalous jne.
Kuten opex aiemmin sanoi, opettaja itse voi vaikuttaa työmääräänsä. Jossakin vaiheessa tehty työnlisä ei enää realisoidu.

Anteeksi epätarkkuuteni. Olin siinä käsityksessä, että keskustelu koskee lähinnä oppituntien ulkopuolista, lähinnä kirjallisten töiden arviointia, koska juuri sehän on syynä ai-opettajien alhaiseen opetusvelvollisuuteen.

En millään muotoa tarkoittanut, että kirjalliset työt olisivat missään aineessa ainoa arvioitava asia. Myös äikänope arvioi oppilaan tuntityöskentelyä ja -osaamista ihan samalla tavalla kuin köksänopekin, vaikka toki jälkimmäisessä aineessa tuntityöskentelyn painoarvo luonnollisesti korostuu.

suutarilestissään kirjoitti:

.......... Kaikkein raskainta ja aikaa vievintä on korjata ja arvioida ne juurikin äikälle tyypilliset (vanhanaikaista termiä käyttääkseni) "aineet".............

Jospa omat kyvyt eivät riitä niiden arvioimiseen.

Edelleenkään et voi tietää miten helppoja tai vaikeita ovat muiden reaaliaineiden kokeet. Kyllä niissä joutuu pohtimaan vastauksen sisältöä laajemminkin kuin vain sen minkä näkee vastauksesta. Tähän tarvitaan juuri sitä aineen hallintaa ja kokemusta. Sinä voit puhua omista aineista, mutta et muiden. Ja että siihen uuteen kirjallisuuteen tutustumiseen menee aikaa. Niin tietysti, koska se on tehtäväsi, mutta eikös sen pitäisi kiinnostaa muutenkin ja sen ollaosa vapaa-aikaa. Niin?
"Ukko akan töissä ja akka ukon töissä"

Lue lisää

No voi lol, olipa asiallinen kommentti. Jos ottaisin saman linjan, voisinpa lähteä veetuilemaan, että te reaaliaineiden opet ette näköjään osaa sovittaa omaa työmääräänne ja - aikaanne palkkaanne. Olisi helppo kuitata rutinanne samalla tavalla: osaamisen puutetta.

Eiköhän meillä kaikilla - ainakin akateemisesti koulutetuilla - ole työssämme myös haastavia asioita. Enpä ole koskaan ajatellut, että se, että joudun työssäni vaivaamaan aivojani - esimerkiksi kirjoitelmien arvioinnissa - tarkoittaisi epäonnistumista opettajana. Mutta näkökulma toki tuokin.

Olen toki ollut paljonkin tekemisissä muidenkin reaaliaineiden kokeiden kanssa. Pidän koetunteja kollegojen puolesta, katson omien lasten kokeet jne. Kokemusta opettajan työstä on sen verran, että kyllä niistä kokeista on erittäin helposti nähtävissä, että moni reaaliaineen ope kyllä osaa sovittaa työmäärän palkaan, jos ymmärrät, mitä tarkoitan:) Pystyn aika hyvin päättelemään, paljonko aikaa kuluu rasti ruutuun, piirrä viiva, luettele -tyylillä laaditun kokeen tarkistamiseen.

Asiakas haki autonsa korjaamolta ja huomasi työn kestäneen puoli tuntia, vaikka veloitus oli koko tunnista. Asiaa tiedusteltuaan korjaamopäällikkö sanoi, että veloitus ammattitaidosta ei työstä.

Minua ärsyttää, että te äikän opet puhutte aina niistä aineista ja kokeista ja vertaatte niiden työmäärää toisiin oppiaineisiin kuin nyt se olisi ainoa opettajan tehtävä. Miksi tuollainen yksisilmäisyys?

suutarinlesti kirjoitti:

Asiakas haki autonsa korjaamolta ja huomasi työn kestäneen puoli tuntia, vaikka veloitus oli koko tunnista. Asiaa tiedusteltuaan korjaamopäällikkö sanoi, että veloitus ammattitaidosta ei työstä.

Minua ärsyttää, että te äikän opet puhutte aina niistä aineista ja kokeista ja vertaatte niiden työmäärää toisiin oppiaineisiin kuin nyt se olisi ainoa opettajan tehtävä. Miksi tuollainen yksisilmäisyys?

Lue lisää

Olen lukion äikän ope. Noin 70 % tekemästäni työstä on kirjoitelmien korjausta. Korjauksessa lukeminen ja arvosanan antaminen tapahtuu nopeasti. Palautteen antaminen vie aikaa. On turha kirjoituttaa oppilaalla mitään, jos oppilas ei saa tekstistään edes kunnon palautetta - tämä on periaatteeni.

Hyödynnän usein prosessikirjoittamismenetelmää, jossa oppilaat saavat kirjoitelmistaan myös välipalautteita, joiden perusteella sitten kirjoittavat uusia versioita teksteistään. Tämä on työlästä opelle, mutta oppilailta on tullut menetelmästä valtavan hyvää palautetta.

Nyt minulla on äikän kurssi, jonka aikana oppilaat tekevät kaksi tekstitaitovastausta ja yhden kirjallisuusesseen. Näiden lisäksi on sitten kurssikoe. Äskettäin oli kurssi, jonka aikana oppilaat tekivät viisi tekstitaitovastausta, muokkasivat jokaista vastaustaan välipalautteen perusteella ja saivat sitten vielä lopullisen palautteen. Yksi oppilas kommentoi, että oppi kurssilla "enemmän kuin koko aiemmassa lukioäikässä yhteensä", joten jotakin meni oikein.

Pieni opetusvelvollisuus mahdollistaa sen, että työnsä voi tehdä oikeasti hyvin, mikäli haluaa. Ensi jaksossa minulla on opetusta 30 tuntia viikossa, koska minulla on tolkuton määrä ylitunteja, joita en haluaisi mutta jotka minulle on säästösyistä tyrkätty. Tuossa jaksossa tehdään kirjoitelmia minimimäärä, mikä on heti pois oppilailta.

Äikkä on ensisijaisesti taitoaine. Tarkoitus on oppia lukemaan ja kirjoittamaan ( olemaan vuorovaikutustilanteissa). Näitä taitoja oppii lukemalla ja kirjoittamalla. Siksi äikän opet puhuvat kirjoitelmista.

Olen kokonaistyöajassa työskentelevä lukion äikän ja S2-ope. Opetusvelvollisuus on 525h/lukuvuosi, lomaoikeus 38vrk (maksimi, lomarahaa ei voi vaihtaa lomaksi). Saan kaikki kokemuslisät ja bruttopalkkani on n.3600€. Ylitöitä tai lisätunteja ei ole olemassa, mutta opetusvelvollisuutta voi nostaa tarpeen mukaan 10%, palkkaa niistä ei lisää saa. Viikkotyöaika on 37,25h, mutta se riittää harvoin. Joustojärjestelmä (tunti tunnista) mahdollistaa lisävapaan pitämisen esim. pyhien välisinä arkipäivinä. Suurin osa opiskelijoista on verkossa, joten suorituksia he voi vat tehdä 24/7/365. Aika iso osa työstä on kouluttautumista, kouluttamista, uusien oppimisympäristöjen haltuun ottamista, uusien kurssien suunnittelua, opetussuunnitelmatyötä jne. Onko palkkani liian suuri? Teenkö liian vähän töitä? Ei, en. En tarvitse enempääkään. Onko täällä tosiaan fiksuja opeja, jotka mollaavat toistensa ammatillisuutta mennen tullen. Hurjaa!

"bruttopalkkani on n.3600€"
Miltä ajalta?

suutarinlesti kirjoitti:

Asiakas haki autonsa korjaamolta ja huomasi työn kestäneen puoli tuntia, vaikka veloitus oli koko tunnista. Asiaa tiedusteltuaan korjaamopäällikkö sanoi, että veloitus ammattitaidosta ei työstä.

Minua ärsyttää, että te äikän opet puhutte aina niistä aineista ja kokeista ja vertaatte niiden työmäärää toisiin oppiaineisiin kuin nyt se olisi ainoa opettajan tehtävä. Miksi tuollainen yksisilmäisyys?

Lue lisää

"Asiaa tiedusteltuaan korjaamopäällikkö sanoi, että veloitus ammattitaidosta ei työstä."

Tai sitten minimilaskutus on 1h (alkavalta tunnilta) ellei muuta sovita. Tällä periaatteella esim. turvapaikanhakijoiden tulkit pystyvät laskuttamaan 30-40h / vrk.

Lukiotasolla matikanopettaja on kyllä väärässä paikassa jos ei vilkaisemalla ymmärrä oppilaan vastauksen logiikkaa vastauksen ollessa oikein mikäli välivaiheet on kirjoitettu näkyviin. Jos välivaiheita ei ole, niin sehän tarkoittaa että oppilas on luntannut ja 0 pistettä on täysin oikeutettua.

Odotan innolla sähköisiä matikankokeita. "Onko tämän ympyrän piiri 30, ( ) kyllä ( ) ei"

et näytä ymmärtävän matematiikasta aineena mitään. välivaiheita tai ei, voi ratkaisu olla aivan käsittämätöntä ja lopputulos voikin olla sattumaa ja pätee vain yksittäistapauksissa. matematiikka ei ole kaavamaista "laske näin" - samaan tulokseen voi päästä eri teitä ja yllättäen luovimmat oppilaat löytävät myös niitä muita teitä kuin malliratkaisun ja tehtävä on täysin oikein.

on tullut monta tehtävää vastaan, jota on jouduttu kollegan kanssa puimaan ja lopulta oppilaalta kysymään ajatuksen kulkua, joka ehkä ollut looginen ja tehtävä siksi oikein tai lopulta sopiva vain yksittäistapauksessa ja tietyillä luvuilla.

Lukiotasolla asiat eivät varsinaisesti ole niin hankalia että erilaisia ratkaisutapoja saati metodeja oppilaan työkalupakista löytyisi hirveän montaa. Tietty jos kysymyksen on laatinut monitulkintaiseksi tai muuten huonosti, voi opettajakin joutua pohdintahommiin.

'Osoita/todista'-tehtävätyyppi varmaankin aiheuttaa harmaita hiuksia sillä eihän oppilaille lukiossa juurikaan opeteta matematiikan tieteenfilosofiaa eikä matemaattisen todistaminen mallia. Siellä tulee siis vastaan ties minkälaisia räpellyksiä.

Kuitenkin pitää muistaa että matematiikkaan kuuluu myös ajatteluprosessin kirjoittaminen auki aksioomista lauseiden kautta tulokseen. Jos tähän ei kykene, ei vastauksesta tietenkään voi antaa pisteitäkään.

hurja lukea tällaista kommenttia, jossa oppilaan odotetaan seuraavan systemaattisesti tiettyä kaavamaista ajattelutapaa. on totta, että lukiossa on aihealueita, joihin oppilaalta ei varmastikaan löydy keinoja ratkaista sitä muulla tapaa, mutta myös on myös suuri osa aiheita, joita voi lähestyä moneltakin kantilta.

itse opetan yläkoulussa matikkaa ja ohjaan oppilaita eteenpäin ajattelun kautta kuin systemaattisesti ratkaisemaan tavalla X...

jo yläkoulun oppilaan "ajattelupakista" löytyy monia erilaisia tapoja ratkaista tehtäviä. muistan yhdenkin oppilaan, joka oli suhteellisen laiska oppilas ja teki töitä onnettoman vähän matikan eteen eikä kyennyt ratkaisemaan laskuja tyypillisellä tavalla, mutta esim. valtakunnallisesta kokeesta oli parhaimpien joukossa vaikka yhtäkään tehtävää ei ratkaissut siten kuin koulussa oltiin opetettu. ratkaisut eivät olleet lainkaan väärin ja niissäkin oli ihan toimiva logiikka.

se, että minun piti tulkita noita laskuja, ei tee niistä vääriä. toki oppilas olisi voinut sanallisesti ilmaista selkeämmin, miten etenee.. mutta eihän tätä vaadita silloinkaan, kun laskee hauki-on-kala periaatteella ja saa täydet pisteet - koska näin on aina laskettu ja kaavamaisesti toistettu samaa mantraa.

suurin ongelma nykypäivänä taitaa olla luovuuden tappo, joka on ennen kaikkea tärkeää juuri matikassa.

L O L

Olisitte lukeneet äikänmaikoiksi? varmaan monikin olisi lukenut, jos olisi ollut kiinnostunut aiheesta... eiköhän kysymys ole luitenkin siitä, että opetustyö on muuttunut viime vuosina paljon. Vuosityöaika on järkevä vaihtoehto kuvaamaan nykyistä työtä.. kovimpina jarruttajina tässäkin kyllä taitaa olla äikänopet.